Kieli vallan välineenä
Hallitusvastuuseen nousseiden perussuomalaisten ministereiden puheissa eivät enää vilahtele ”mustat säkit” islamtaustaisista naisista puhuttaessa. Miten poliittinen valta ja rankiasema vaikuttavat kielenkäyttöön, pohtii kirjailija-toimittaja Rita G. Pulli puheenvuorossaan.
Me ihmiset joudumme joka päivä mukauttamaan kieltämme puhuessamme erilaisten ihmisten tai ihmisryhmien kanssa. Myös poliitikot joutuvat tekemään tätä. Hallitusvastuuseen nousseiden perussuomalaisten ministereiden puheissa eivät enää vilahtele ”mustat säkit” islamtaustaisista naisista puhuessa. Kieli ja puhe ovat maltillistuneet mutta ehkä vain hallitusvastuun ajaksi.
Valtiovarainministeri Riikka Purra puolusteli muutaman vuoden takaista blogitekstiään sillä, että burkhien kritisointi oli tasa-arvonäkökulmasta välttämätöntä. Miksi hän ei sitten vastaavasti tasa-arvonäkökulmasta kritisoinut länsimaalaisten naisten pukineita?
Saa nähdä, miten "Me puhumme teoin" -kampanja näkyy Purran tulevissa teoissa. Lähimenneisyyden teot puhuvat puolestaan: rajat halutaan sulkea turhilta eläteiltä muun muassa ulkomaalaislain uusilla kolmen ja kuuden kuukauden työllistymissäännöillä.
Kieli on resurssi ja keino luoda tasa-arvoa mutta myös voimakasta epätasa-arvoa. Poliittiset toimijat, jotka käyttävät kieltä välineenä ihmisten keinotekoiseen lokeroimiseen ja kategorioimiseen, ovat vaarallisella tiellä.
Sellainen tilanne, jossa media kritiikittömästi antaa tilaa poliitikoille, jotka yrittävät laventaa sananvapauden rajoja kohti väärää suuntaa, jatkuvaa rasistisen etnis-sukupuolitetun vihapuheen hyväksyntää, on pelkästään vaarallinen. Mitä kauemmin rajoja ylittävää puhetta esitetään ja mitä enemmän suuri yleisö siihen tottuu, sitä hyväksytymmäksi se pikku hiljaa tulee.
Nyt kun hallitus on lanseerannut rasismin vastaisen ohjelmansa virallisesti ja valtiovarainministeri Purra on epäillyt oman puolueensa sitoutumista siihen, onkin aiheellista kysyä, onko "Me puhumme teoin" -kampanjassa kyse lopulta kuitenkin vain kaksinaismoralistisesta NIMBY-ilmiöstä.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että meillä on maahantulijoiden lisäksi ihan oma kotoperäinen vähemmistömme, karjalaiset, jotka eivät ole kielentutkijoiden vaatimuksista huolimatta saaneet minkäänlaista virallista vähemmistöasemaa perustus- tai kielilaissa. Heidän asemansa tulisi ottaa myös tarkasteluun.
Rankiaseman merkitys kielenkäytön muotoihin
Sosiologi Johan Galtung puhuu ns. rankiepätasa-arvosta. Koulutetulla, akateemisella ihmisellä on erilainen rankiasema kuin duunaritaustaisella manuaalisen työn tekijällä. Poliitikkona vaikkapa valtiovarainministeri Riikka Purra edustaa korkeaa rankiasemaa. Hänellä on akateeminen koulutus ja yhteiskunnallisesti merkittävä asema. Näin ollen Journalistin ohjeiden mukaan häneen saa merkittävää poliittista valtaa käyttävänä henkilönä kohdistaa keskimääräistä enemmän kritiikkiä. Jopa hänen yksityisyytensä voi olla tarvittaessa julkista. Aika hampaattomasti media tuntuu Purraa kuitenkin puineen. Hieman moitittiin ”säkkitekstistä” mutta vain pienillä terähampailla.
Koulutusta painottavasta luokkanäkökulmasta akateeminen kansanosa on niitä "herroja", mutta se ei välttämättä työmarkkina-asemassa tai palkassa näy mitenkään. Sen sijaan duunarit ovat tässä mielessä useasti sitä akateemisia paremmin ansaitsevaa "herrakansaa" vaikka puolestaan kulttuuri- ja sivistyspääomaa heiltä voikin puuttua.
Eri intersektiot, taustamuuttujat (sukupuoli, koulutus, ikä, asuinpaikka jne.) muuttavat merkittävästi tätä perusasetelmaa. Koulutuksen lisäksi voisi hyvin tarkastella vaikkapa juuri sukupuolen vaikutusta yksilön käyttämiin kielenkäytön muotoihin. Entä heijastuuko yksilön vähemmistöasema hänen kielessään jotenkin? Miten?
Kielitieteen - ja tarkemmin sosiolingvistisen variaationtutkimuksen - näkökulmasta olisi kiinnostavaa selvittää, miten akateemisesti koulutettu henkilö joutuu käyttämään erilaista kieltä, varieteettiä, eri rankiasemasta tulevalle duunarille puhuessaan ja luovimaan samalla erilaisten identifikaatioiden keskellä käytännön ryhmäpainenäkökulmasta: tullakseen hyväksytyksi.
Vaikuttaa siltä, että valtiovarainministeri Purra yrittää nykyhetkessä valtavirtaistaa puhettaan ja kieltään, jotta miellyttäisi suurempaa äänestäjäjoukkoa kuin pelkästään stereotyyppistä perussuomalaisten äänestäjää.
Sama koskee pääministeri Orpoa, joka joutuu ohjastamaan moneen suuntaan vetävää laivaa, hallitustaan.
Poliitikkojen kielenkäyttö kiinnostava tutkimuskohde
Millainen on miespoliitikkojen työyhteisössään käyttämä kielivarieteetti? Miten se eroaa naisten käyttämästä varieteetistä? Olisivatko varieteettien väliset erot millään tavalla ylitettävissä, jotta yhteisymmärrys keskustelussa löytyisi paremmin?
Entä millaisia kielivarieteettejä vaikkapa valtiovarainministeri Purra käyttää eri puhetilanteissa? Miten hänen suurelle äänestäjäjoukolle esittämä puhe eroaa vaikkapa hallituksen kokouksissa käytetystä kielestä?
Kielitieteen näkökulmasta purralainen diskurssi herättää monia kiintoisia jatkokysymyksiä ja tutkimuksen aiheita, joihin toivon mukaan joku kielentutkija tarttuu.
Rita Gustava Pulli (ent. Dahl)
Kirjoittaja on kirjailija-toimittaja, jonka Rajat auki? -kirja (Basam Books 2024) ilmestyy syksyllä: Rajat auki | Basam Books. Kirjassa käsitellään myös äärioikeiston nousua Euroopassa. Tuoreella nimenmuutoksellaan kirjoittaja kunnioittaa äidinpuoleista esiäitiään, Elisabet Gustava Pullia. Hän oli aikoinaan talollisen tytär, joka eli perheineen menetetyssä Karjalassa. Rita G. Pullin isoäiti Jenny joutui lähtemään evakkoon joulukuussa 1933.
