Arvopohjainen realismi ja Trump

Millainen on Alex Stubbin harkintakyvyn päivän kunto, kun Donald Trump ehdottaa Suomelle esimerkiksi yhteistyötä arktisessa öljynporauksessa?

Alexander Stubbin Suomelle linjaamaa arvopohjaista realismia on jo ehditty availla laajalti, yleensä hämmennyksen vallassa. Pääosin sitä on pidetty konsulttisanoituksena kaikenlaiselle, mitä pieni maa on aina tehnyt. Taipuillut maailman tuulissa kuin kansallispuu.

Suunnittelijan systeemiaivoilla tuottaa ongelmia laittaa ajatusta aikajanalle – etenemään ideasta toteutuksen kautta seurauksiin. Alussa on ylväiden arvojen kokoelma, mutta sitten todellisuus kolhii siitä ylväyden ja jäljelle jää peruskauraa, josta saa kansalle leivän. Se on kahden sanan selviytymistarina, johon Alex olisi voinut tavoilleen uskollisesti lisätä kolmannen pointin.

Sanaparin ilmaannuttua ajattelin, että olisi sekä edistyksellisempää että pragmaattisempaa olla pikemminkin tietopohjainen idealisti. Tietopohjaan kuuluu paitsi se itsestäänselvyys etteivät kaikki maat ole pohjoismaisia demokratioita, myös tieteen tarjoamat näkymät siihen, mihin oikeusvaltioiden rapauttaminen, ilmastodenialismi tai eriarvoistuminen maailmaa vievät. Tältä pohjalta voisi neuvotella ja taistella omien ihanteiden ja arvojen puolesta. Vaikka autoritaarisemmaksi muuttuvan maailman tuulet puhaltavat, Suomi pelaisi optimistisella edistysuskolla joka erän loppuun asti.

En sinänsä ole löytänyt kritisoitavaa Stubbin ulkopoliittisissa linjoissa ennen valintaa enkä sen jälkeen - joskin pidin niistä vielä enemmän intomielisen EU-myönteisyyden vuosina. Kun entinen federalisti sovitteli itseään kansalliskonservatiiveille sopivaksi koko kansan Alexiksi, suuhuni tuli 1930-lukulaiseen juureen tehdyn mämmin maku.

Epäilykseni kohdistuvat henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joiden riskialttius irvisti rumasti Rosatom-prosessin aikana. Silloisen pääministerin opportunismi ja harkitsemattomuus johtivat Suomen sitoumuksiin hyökkäyssotaa käyvän diktaattorin geopoliittisessa hankkeessa. Putinin tavasta käyttää energiaa aseena tehtiin jo 2014 TV-dokumenttejakin, mutta Stubbin harkinnalla sellaisen väittäminen kertoi vain sanojien russofobiasta.

Noin räikeät virhearviot ovat yleisestikin Euroopassa harventuneet, ja presidentti kertoo oppineensa virheistään. Henkilökohtaiset ominaisuudet joutuvat kuitenkin uusiin testeihin uudelleen valitun Donald Trumpin anteliaasti tarjoilemina riskeinä.

Varoittavan esimerkin realismin alelaarista antoi Risto E.J. Penttilä, joka kiirehti pohtimaan, voisiko Ukrainassa syntyä rauha vallitseville rintamalinjoille vedetyin rajoin, ja kuinka EU:n tulisi osaltaan vastata veronalennuksiin ja ympäristönormien höllennyksiin. Osapuolia ei oltu edes vahvistettu, kun Penttilän realismi jo heitti sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen pyyhkeen kehään, eikä arvopohjaakaan tunnistanut suomalaiseksi.

Ulkopoliittinen instituutin tutkija Tyyne Karjalaisella oli parempi realismi siitä, mitä pienille maille tai globaaleille kriiseille tarkoittaa, jos uussuometumme peesaamaan diktatorisia tai tiedevastaisia aikeita ja jätämme luonnon ja globaalin etelän valtiot ahneen vallanhimon armoille. Vaikkei se Penttilän retoriikkaa sitoisi, Suomen maine ja asema nojaa juuri osallisuuteen EU:sta ja kansainvälisistä sopimuksista. Stubbin luulisi tietävän, että maailma tarvitsee nyt vahvempaa ja itsenäisempää Eurooppaa.

Trump on tunnetusti perso imartelulle, mutta toivon, ettei realismi vaihdu taas lyhytnäköiseksi opportunismiksi, jos tämä ehdottaa esimerkiksi yhteistyötä arktisen öljyn poraamisessa. Tietopohjainen idealisti seisoisi tässä suorana: sanoisi, että fossiilipolton lopettamiseen sitoutuneena EU-maana emme pakita kannattamattomaan nostalgiaan. Mutta tunnetusti vakaana nerona Trump on varmasti huomannut, kuinka mainiosti puhtaan talouden hankkeet ovat kasvaneet myös monissa republikaanien hallitsemissa osavaltioissa. Suomi voisi auttaa näissä, ja kannustaa Trumpia purkamaan liittovaltion vanhentuneita fossiilitukia progressiivisten teksasilaisten kukoistuksen tieltä.

Presidentti Stubb, te vannoitte oppineenne virheistänne. Ehdotan, että kävelette Trumpin pakeille taskussanne aski Sisua ja imartelette häntä suomalaisittain edistysuskosta kiinni pitävänä demokraattina.

Markus Wasara
Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, joka diggaa markkinataloutta ja luontoa, ja uskoo niiden tulevan hyvin toimeen keskenään.