Suomen luonto voi tarjota jopa satojen miljoonien eurojen hyödyn kansantautien torjunnassa
Pääsy luontoon muun muassa edistää mielenterveyttä, lievittää astmaa ja allergioita sekä torjuu kakkostyypin diabetesta. Tutkijat ehdottavat kansallista luontoterveysohjelmaa.
Hiljattain julkaistu selvitys osoittaa, että luonnolla on merkittäviä terveysvaikutuksia, jotka auttavat suomalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa ja kansantautien aiheuttaman taakan pienentämisessä. Jos luonnon terveysvaikutukset otettaisiin laajasti hyötykäyttöön ihmisten arjessa ja osana terveydenhuoltoa, Suomi voisi myös hillitä kansantaudeista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tutkijat ehdottavat kansallista luontoterveysohjelmaa.
Nyt on ensimmäistä kertaa arvioitu, kuinka iso taloudellinen merkitys lähiluonnon terveysvaikutuksilla voi olla kansantautien torjunnassa Suomessa. Suomi voi saada luonnon avulla jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisen hyödyn pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa.
Tulokset pohjautuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamaan Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys -selvitykseen, jonka rahoitti tulevaisuustalo Sitra. Selvitystä varten tutkijat kävivät läpi keskeisen pohjoismaisen tutkimustiedon luonnon terveysvaikutuksista viimeisen 20 vuoden ajalta.
Tutkimuskirjallisuudesta käy ilmi, että pääsy luontoon muun muassa edistää mielenterveyttä: se suojaa masennukselta, lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Tieto on merkittävä, sillä mielenterveyden häiriöt aiheuttavat Suomelle arviolta 11 miljardin euron vuotuiset kustannukset inhimillisen kärsimyksen lisäksi. Nuorista jopa neljäsosa kärsii mielenterveyden häiriöistä.
Luontoympäristöt, kuten kaupunkien lähimetsät ja viheralueet, auttavat ehkäisemään myös muun muassa sydän- ja verisuonitauteja sekä mahdollisesti hengityselinsairauksia, kuten astmaa ja allergioita.
”Tutkimusnäyttö luonnon terveyshyödyistä on vahvaa erityisesti mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Luontoympäristöjä tulisikin hyödyntää nykyistä enemmän mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja nykyisten hoitomuotojen tukena”, ehdottavat tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Lukesta ja johtava tutkija Jaana Halonen THL:stä.
Suomalaisille hyödyt tulevat tavallisimmin asuin- ja työympäristöjen lähiluonnosta, mutta myös luontoretkiltä ja vapaa-ajan asumisesta. Vaikutukset syntyvät montaa reittiä: luonto muun muassa suojaa saasteilta, melulta ja liialliselta kuumuudelta, houkuttelee liikkumaan ja tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiselle. Lisäksi suora kontakti maaperän tai kasvillisuuden hyödyllisiin mikrobeihin voi vahvistaa elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa.
Luonnon terveyshyödyt käyttöön kansallisen luontoterveysohjelman avulla
Jotta luonnon terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen hyöty saataisiin laajasti käyttöön, selvityksen kirjoittaneet tutkijat ehdottavat Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa. Sen tavoitteena olisi juurruttaa luonnon terveyshyödyt ihmisten arkeen ja osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Ohjelman valmistelulle arvokasta pohjaa tuovat kokemukset alueellisista ohjelmista, kuten Päijät-Hämeen Luontoaskel terveyteen -ohjelmasta.
"Kun puhutaan suuruusluokaltaan satojen miljoonien eurojen säästöpotentiaalista yhteiskunnalle, ja koska julkinen talous kamppailee terveydenhuollon rahoituskriisissä, tarve löytää uusia, kuluja hillitseviä ratkaisuja on suurempi kuin koskaan”, Sitran ohjelmatoiminnon johtaja Lasse Miettinen sanoo.
”Kansallisesta luontoterveysohjelmasta on tehty aloitteita vähintään kymmenen vuoden ajan. Kuten tämä selvitys osoittaa, nyt on oikea hetki tarttua toimeen", Miettinen jatkaa.
Selvitys sisältää myös suosituksia sosiaali- ja terveysalalle sekä kunnille. Selvityksen mukaan kunnissa olisi tärkeää ottaa luonnon terveysvaikutukset nykyistä vahvemmin huomioon esimerkiksi kaavoituksessa, asuinalueiden suunnittelussa sekä koulujen ja päiväkotien rakentamisessa. Sosiaali- ja terveysalalla luonnon terveyshyödyt kannattaisi sisällyttää terveydenhuollon suosituksiin, hoitopolkuihin ja ammattilaisten koulutukseen.
Selvityksen keskeiset tulokset ja suositukset on tiivistetty myös Sitran julkaisemaan työpaperiin.
