Keskusta kipuilee yhä Marinin hallituksesta, mutta oikeistoyhteistyö on ollut sille tuhoisinta
Keskustapuolueessa kyllä nousee vihertäviä teemoja, mutta se pelkää ympäristöpolitiikan yhdistämistä vasemmistoon, kirjoittaa Eero Karisto. Oikeistoyhteistyö on kuitenkin ollut keskustalle historiallisesti tuhoisaa.
Eero Karisto
Keskusta nieli viime kaudella oikeiston puheet punavihreiden panttivankina olosta, ja nyt sillä on suuri tarve erottua entisistä hallituskumppaneistaan. ”Punavihreyteen” vedetään rajaa. Kuitenkin juuri oikeistoyhteistyö on tähän asti ollut keskustalle joka kerta tuhoisaa.
Keskusta kärsii edelleen Sanna Marinin hallituksen aikana syntyneistä traumoistaan. Puolueessa nousee vihertäviä teemoja, mutta keskusta haluaa nähdä vihreät uhkakuvana. Myös kilpailu perussuomalaisten kanssa lisää keskustassa halua pitää etäisyyttä vihreisiin.
”Ei ole meikäläinen tainnut kärähtää vihervasemmistolaisuudesta”, kertoo Ilta-Sanomien otsikko puheenjohtaja Antti Kaikkosen todenneen.
Keskusta välillä on, usein ei, samassa rintamassa muun opposition kanssa välikysymyksissä. Toiminnallaan se paitsi on yrittänyt erottua, myös vahvistanut mielikuvaa vihreiden ja vasemmiston yhteydestä. Sote-palveluista keskusta teki jo toisen välikysymyksen Liike Nytin kanssa. Erityisen vaikeaa on tuntunut olevan seistä samassa rintamassa ympäristökysymyksissä. Niinpä keskusta ei osallistunut vihreiden ja vasemmiston välikysymykseen, joka koski hallituksen riittämättömiksi katsottuja toimia Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Äänestyksessä enemmistö keskustalaisista äänesti tyhjää.
Keskusta meni ansaan
Oikeisto repi irti kaiken mahdollisen keskustan osallistumisesta Marinin hallitukseen ja väitti puolueen olevan punavihreiden panttivankina. Vyörytys onnistui niin hyvin, että keskusta itsekin omaksui ajatuksen ja asettui puolustuskannalle, mikä taitaa olla sille historiallisesti poikkeuksellista.
Talouspolitiikassa keskusta kärvisteli ehkä eniten. Hallituskumppaneilla oli kuitenkin usein vaikea saada selvää, mitä keskusta konkreettisesti halusi.
Marinin hallitus oli Suomen ympäristöystävällisin, mutta ei ympäristötekoja revitty keskustan peruskannattajien selkänahasta. Energiaturpeen tuotantoakin hallitusohjelman vastaisesti tuettiin, kun sen käyttö väheni oletettua nopeammin. Aina, kun keskustan kentän intressit tulivat vastaan, Sanna Marin asettui keskustan tueksi vihreitä ja osin vasemmistoliittoa vastaan. Kerran keskusta kaatoi opposition avulla hallituksen esityksen, ja senkin Marin antoi anteeksi.
Oikeiston ruokkima mielikuva kuitenkin jatkaa elämistään myös keskustan sisällä. Puolueen pudasjärveläinen kansanedustaja Olga Oinas-Panuma sanoi marraskuussa Suomenmaassa, että puolue menee ympäristöasioissa ”tosi paljon sen mukaan, millaisen nurkkaan muut puolueet meidät ajavat”.
Oinas-Panuman mukaan keskusta harjoittaa ympäristöasioissa itsesensuuria ja hukkaa ison mahdollisuuden.
”Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat ihmisille tärkeitä asioita, joihin keskustalla pitäisi olla vastauksia”, hän sanoi.
Juuret syvällä
Oinas-Panuma puhuu lehdessä keskustalaisten luontosuhteen voimakkaista juurista, jotka ovat piilossa ja joita hän haluaa nyt herättellä.
Ympäristötietoisen cityvihreän täytyy myöntää, että peruskeskustalaisella on usein henkilökohtaisempi, arkisempi ja jokapäiväisempi luontosuhde.
Tosin keskustan luontosuhteen juuret ovat syntyneet aikana, jolloin ei tiedetty tai ainakaan puhuttu maatalouden ympäristöongelmista, luontokadosta ja eläinten oikeuksista samalla tavalla kuin nykyisin.
Toki luonnonsuojelun tarpeesta on puhuttu ainakin jo 1800-luvulla, ja ensimmäiset kansallispuistot on perustettu 1938 vuosikymmenten jahkailun jälkeen.
Oinas-Panuman mukaan suurin osa Suomen kansallispuistoista on perustettu keskustan ollessa hallituksessa. Hän jättää mainitsematta, että viimeinen hanke, Evon kansallispuisto, kaatui keskustan vastustukseen.
Kyllä se vihertää
Oinas-Panuma puhuu turhan kulutuksen hillitsemisestä. Sama aihe nousee esiin keskustan vaihtoehtobudjetissa, ja siitä puhui myös Kaikkonen keskustan puoluevaltuuston kokouksessa. Hän ehdotti, että ultrapikamuotia ja halpatavaraa pitäisi verottaa nykyistä kovemmin. Hän kaipasi toimia kohtuuttoman kulutuksen hillitsemiseksi.
Pikamuodin haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja kotimaan taloudelle tulee torjua, Kaikkonen vaati.
”Maailma muuten hukkuu ultrapikamuotiin ja krääsään.”
Keskustanuoret ehdottivat toukokuussa, että turkistarhauksesta tulee luopua siirtymäajan kuluessa.
Pudasjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla eli keskustan syvimmällä kannatusalueella asuva 25-vuotias filosofian maisteri Oinas-Panuma kuulostaa pikemmin perusvihreältä kuin tyypilliseltä keskustalaiselta, kun hän kertoo ympäristöasioista, luontosuhteestaan ja elämäntavastaan. Silti hänelläkin on tarve ottaa etäisyyttä vihreisiin perinteisellä keskustalaisella retoriikalla sen sijaan, että puhuisi yhteistyömahdollisuuksista yli puoluerajojen. Keskusta haluaa näyttää vihreät uhkakuvana.
Tuhoisa oikeistoyhteistyö
Keskusta kaipaa takaisin hallitukseen, mutta Marinin hallituksen pohjan puolesta harva uskaltaisi lyödä vetoa. Puolue lienee valmis täydentämään vaalien jälkeen nykyistä hallituspohjaa, jos vain kokoomus ja perussuomalaiset haluavat sitä jatkaa.
Historia kuitenkin kertoo, että yhteistyö kokoomuksen kanssa on ollut keskustalle järjestään tuhoisaa sen jälkeen, kun kokoomus vuonna 1987 pääsi keskustan ja demarien ylläpitämästä 21 vuoden hallituspaitsiosta. Kokoomusyhteistyö on sen jälkeen johtanut keskustan kannatuksen joka kerta todelliseen syöksyyn. Näin on käynyt Ahon (-5 %-yksikköä), Vanhasen kakkosen (-7,3 %-y) ja Sipilän (-7,3 %-y) hallitusten jälkeen.
Demariyhteistyön tappiot ovat keskustalle olleet selvästi pienempiä: Vanhasen ensimmäisestä hallituksesta keskusta selvisi 1,6 prosenttiyksikön tappiolla ja säilytti suurimman puolueen aseman. Marinin hallitus leikkasi keskustan kannatuksesta 2,5 prosenttiyksikköä. Silti mielikuva yhteistyön turmiollisuudesta juuri Marinin hallituksessa elää vahvana.
Ei se tai Kaikkosen puheet vihervasemmistolaisuudesta silti tarkoita, että keskustan ja demarien hallitusyhteistyö siihen loppuisi. Keskusta kokee perussuomalaiset suurimpana uhkana, ja se on epäilemättä suuri syy edellisen hallituksen aiheuttaman trauman sitkeyteen.