Miksi Atria salaa broilerien teurastuksen?
Vain harva pääsee näkemään, miltä teurasbroilereiden hiilidioksiditainnutus näyttää. Viral Vegansin videokooste valottaa broileritehtaan ns. likaista puolta, joka on tarkoin salattu ulkopuolisilta. Pavel Tahkovuoren mukaan läpinäkyvyyden puute on lihantuotannossa merkittävä ongelma.
Johanna Kohvakka
HS Visio teki Atrian uudesta broileritehtaasta hiljattain jutun (HS 24.11), joka herätti jälleen keskustelua broilerintuotannon eettisyydestä. Jutussa kerrotaan, että tehtaalla tapetaan yli satatuhatta broileria vuorokaudessa. Prosessi, miten eläimiä käsitellään, kuvataan tarkasti.
“Broilerit puretaan autosta sinisen valon kajossa, koska pimeä saa linnut pysymään rauhallisena. Ne siirretään kammioon, jossa ne tainnutetaan hiilidioksidilla. Seuraavaksi broilerit nostetaan jaloistaan linjaston telineisiin,” artikkelissa todetaan.
“Vauhti on huima: matkaan lähtee neljä broileria sekunnissa. Kanoilla on edessään vuoristorataa muistuttava kymmenen kilometrin linjasto, joka on voimakkaasti automatisoitu. Islantilaisen Marel-yhtiön laitteet teurastavat, kynivät, suolistavat ja leikkaavat broilerit.”
Juttua tehostaa video, jossa kuolleet linnut pyörivät linjastolla vinhaa vauhtia.
HS Vision jutun kuvat ovat broilerien käsittelyhallista, niin sanotulta puhtaalta puolelta, johon eläimet siirretään vasta sitten, kun ne ovat kuolleet. Niin sanotulle likaiselle puolelle, missä eläinten teurastaminen tapahtuu, ei ulkopuolisilla ole asiaa. Termit puhdas ja likainen puoli ovat yleisesti alan työntekijöiden käytössä.
Läpinäkyvyyden puute lihantuotannossa merkittävä ongelma
Eläinoikeusjärjestö Viral Vegans teki HS Vision jutun johdosta videon ja nosti esiin tämän ns. likaisen puolen. Koska sieltä ei kuvamateriaalia ole saatavissa, järjestö esittelee teurastamoita palvelevien yritysten katalogien kautta laitteistoja ja menetelmiä, joilla eläimet tapetaan.
“Linnut tainnutetaan äärimmäisen kivuliaalla metodilla, hiilidioksidikaasulla. Käytössä on todennäköisesti joko kammio, jonne siirretään erittäin iso määrä vielä eläviä lintuja tai tällainen suljettu linjasto, josta voi tarkkailla lintuja niiden kokiessa tukehtumisen tunnetta”, kerrotaan Viral Vegansin videolla.
Videon ääni kuuluu eläinoikeusaktivisti ja Viral Vegansin luova johtaja Pavel Tahkovuorelle, josta on viime vuosina tullut näkyvä hahmo eläinoikeuksien puolustajana. Verde tavoitti Tahkovuoren kommenttia varten.
Tahkovuoren mukaan läpinäkyvyyden puute on lihantuotannossa merkittävä ongelma. Yrityksistä huolimatta Viral Vegans ei ole päässyt vierailulle teurastamoihin tälle ns. likaiselle puolelle. Syinä on vedottu liikesalaisuuksiin, hygieniaan tai siihen, että kuluttajat harmistuvat. Aina kielteistä vastausta ei ole edes perusteltu mitenkään, tai kysymys on kierretty.
Liikesalaisuus on huono peruste, sillä tainnutusratkaisuja tarjoavat yritykset esittelevät laitteistojaan avoimesti. Hygieniavaatimukset ovat aina ratkaistavissa.
Poultry World esittelee lintujen hiilidioksiditainnutuksessa käytettäviä laitteistoja videollaan...
Toimittajillakaan ei ole pääsyä likaiselle alueelle, ja kuvausta puhtaallakin puolella rajoitetaan tarkkaan.
“Mitä olen toimittajien kanssa jutellut, niin se minkälainen näkökulma jutussa on, on ratkaisevaa sen kannalta, pääseekö ylipäätään kuvaamaan”, Tahkovuori toteaa.
“Mitä salattavaa siinä on, jos kaikki toiminta on asianmukaista ja eettistä?”, Tahkovuori pohtii.
Vaikuttaa siltä, että se, miten näiden eläinten elämä päättyy, halutaan salata, koska pelätään, että se vaikuttaa tuotteiden kysyntään.
Median rooli muutoksessa merkittävä
Tahkovuori pitää HS Vision kylmää, talousnäkökulmasta tehtyä juttua hyvänä asiana, sillä se herätti ihmiset jälleen ajattelemaan, mitä eläintuotannossa tapahtuu. Ylipäätään hän näkee median roolin tärkeänä siinä, miten ihmisten suhtautuminen eläimiin kehittyy. “On todella merkittävää, miten eläimistä mediassa puhutaan - puhutaanko niistä yritysten resursseina, resepteinä vai yksilöinä?”
Nykyinen klikkiotsikkokulttuuri lietsoo polarisaatiota, jolloin media usein ohittaa vastuunsa edistää parempaa yhteiskuntaa.
Esimerkkinä Tahkovuori mainitsee leikkelekohun.
“Missään ei puhuttu leikkeleiden kieltämisestä, mutta medialle oli kannattavaa luoda asiasta kohu. Tämä ei ole vastuullista.”
Tieteellisissä tutkimuksissa asiat usein ovat monimutkaisia, jolloin klikkiotsikoilla voidaan helposti luoda virheellinen kuva.
“Juuri uutisoitiin Oulun yliopiston tutkimuksesta otsikolla “Eniten lääkärissä käyvät ovat kasvisten suurkuluttajia”, mutta kun jutun avasi, tutkijan viesti oli eri kuin otsikon viesti. Kasvisten syönti olikin enemmän seurausta lääkärikäynneistä kuin syy niille”, Tahkovuori harmittelee.
