Itä-Suomi tarvitsee kaikkea sitä, mitä itäsuomalaiset poliitikot jyrkimmin vastustavat

Alue- ja väestötutkija Timo Aro vieraili hiljattain radiossa Ruben Stillerin vieraana. Ohjelma oli mahtava tietopaketti. Kymmenien terävien huomioiden joukossa todettiin, että surkea ja kallis ideologia ”pitää koko Suomi asuttuna” kuoli käytännössä jo vuosikymmeniä sitten, vaikka se aina ennen vaaleja palaa populistien toivetilaksi.

Aluepolitiikasta ei ehkä voi päästä eroon, jollain tavalla sitä aina tehdään. Mutta sen myyteistä ja itseisarvoisuudesta voisi päästä. Veden kantaminen kaivoon ei muutu kannattavaksi, eivätkä taistelut globaaleja megatrendejä vastaan pääty jarruttajien voittoon. Mutta on paljon asioita, joita suurten murrosten tai ekologisten kriisien takia on joka tapauksessa tehtävä, ennemmin tai myöhemmin. Ja näitä asioita voi oikein hyvin tehdä myös syrjäseuduilla.

Tällainen aluepolitiikka vaatisi kuitenkin nostalgian sijaan tutkittuun tietoon nojaavaa, päättäväistä suunnitelmaa. Koska kaupungistumista ei voi estää, ei sitä kannata yrittääkään. Kolmensadan kituvan kunnan joukosta pitäisi seuloa 50 yhteenliittymää, joilla on elinvoimainen kasvuidea ja kestävää vetovoimaa. Näiden muodostamassa verkostossa voisi tietopohjaisemmin suunnitella tehokkaampia sote-palveluita, liikenneratkaisuja ja alueellisia elinkeinotoimia.

Kun edistyksen sijaan on haikailtu kuvitteellista menneisyyttä, on saatu aikaan lähinnä höttöisiä kulttuurisotia. Ääniä kalastellaan tuomitsemalla edistys huonoksi asiaksi, ja kotiseudun kurjistuminen ilmastotieteen, globalisaation tai kaupunkilaisten syyksi. Turvekiistojen kuumimpaan aikaan EK:n asiantuntija Matti Kahra sanoi, että turveyrittäjänä hän vaatisi maakuntien populistipoliitikkoja vastuuseen siitä, kuinka nämä yllyttivät lisäinvestointeihin, vaikka kaikki eduskunnassa jo tiesivät, ettei ala selviä päästökaupan velvoitteista. Omat koirat purivat.

Timo Aro listasi, että menestyviä aluekeskuksia yhdistävät samat, yksinkertaiset tekijät: raideyhteydet, vihreän siirtymän investoinnit, suositut oppilaitokset ja maahanmuuttajat. Entä mitä maakuntien suosituimpien konservatiivipoliitikkojen agendalta löytyy? No tietenkin yksityisautoilun fanaattinen ylikorostaminen, halveksunta ilmastotoimia ja tiedelaitoksia kohtaan sekä muukalaisviha. Populistit julistavat aluetalouden tuhoksi tismalleen samat asiat, jotka tutkittu tieto todistaa keskeisiksi menestystekijöiksi.

Sixten Korkman toistaa usein, että elvytystä on parasta tehdä toimilla, jotka on joka tapauksessa tehtävä. Ja se on sitä kannattavampaa, mitä aiemmin aloittaa. Ennallistamisasetuksen mukaiset luonnon tilaa palauttavat toimet ovat tästä mainio esimerkki. Niitä ei kerta kaikkiaan voi jättää tekemättä. Ja urakka tulee sitä halvemmaksi, mitä nopeammin luonto palautuu kestävälle uralle ja synnyttää myös uusia elinkeinomahdollisuuksia.

Kaikkien soiden ennallistaminen vähentäisi Suomen hiilidioksidipäästöjä vähintään 10 %, ja tämä yhdistettynä haitallisten tukien lopettamiseen tekisi urakasta nettona suurin piirtein ilmaista. Samalla tämä palauttaisi niin uhanalaisen lajiston kuin rakkaiden mökkijärviemme tervettä tilaa. Ennallistaa voisi myös lähes kaikki virtavesistöt. Tippavoimaloiden merkitys sähköntuotannossa on tällä vuosituhannella tuskin tilastollisesti havaittava, mutta matkailuelinkeinoissa jokiluonnolle voi syntyä paljonkin arvoa. Purkamisen hinnasta on tuore arvio, mutta laskea kannattaisi myös jatkamisen hinta luontokadon uhkaamalla planeetalla. Myös virtavesien ennallistaminen kuollettaa hintansa.

Kun mainiona elvytystoimena tulevan NATO-tukikohdan lisäksi saamme mahdollisesti myös uudenlaisen tutkavalvonnan, saattaa idässä esteet poistua myös tuulivoimarakentamiseen, josta läntinen ja pohjoinen Suomi on kovasti hyötyneet.

Kenelle vihreät investoinnit ja suojelutoimet – tuulivoimaloiden pystyttäminen tai soiden ja koskien ennallistamiset – sitten toisivat työtä? Kuulostaa paitsi nykyiseltä turveyrittäjältä koneineen, myös maaseutupitäjän nuorehkolta, kouluttamattomalta mieheltä ja melko tyypilliseltä populistien kannattajalta, vastustamassa kiivaasti omia työllistymismahdollisuuksiaan. Vihreä siirtymä on ylivoimaisesti paras mahdollisuus syrjäseutujen taloudelle, mutta juuri sitä on päätetty kiivaimmin vastustaa.

Selkeiden kasvukeskusten tunnistaminen helpottaisi myös korkeasti kouluttautuvien nuorten jäämistä seudulle sekä työ- tai opiskeluperäisen maahanmuuton houkuttelemista suurimpien kaupunkien ulkopuolelle. Erityistaloudellinen idea olisi päättää, että vanhenevan väestön hoitotarvetta silmälläpitäen vastaanotetaan ylimääräinen muutama tuhat kiintiöpakolaista esimerkiksi Afganistanin hätää kärsivästä naisväestöstä, ja koulutetaan heidät hoiva-alan töihin.

Jos itäsuomalaiset nuorukaiset ymmärtävät käyttäytyä siivosti, tällainen voisi helpottaa myös valitettua morsianpulaa. Ja ehkäpä kapeasta geeniperimästä johtuneet perinnölliset sairaudetkin hiljalleen katoaisivat katinkultaisesta paikallishistoriasta.

Markus Wasara
Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, joka diggaa luontoa ja markkinataloutta, ja uskoo niiden tulevan mainiosti toimeen keskenään.