Oulun yliopiston tutkija selvittää lumen elinkaarta: ”Elintärkeää tietoa vesivarannoista”

Hydrologi Charlotte Ditlevsen innostuu nähdessään lumimyrskyjä ja kinostuvat hanget. Tanskasta Suomeen lumen perässä muuttanut tutkija näkee kinokset merkkinä tulevaisuuden mahdollisuuksista, selviytymisestä. 

Ditlevsenin mukaan on yleisestikin ottaen korkea aika oppia ymmärtämään, miten suuri merkitys lumella on veden saatavuuden kannalta. Vesi taas on elämää ylläpitävä voima.

"Ilman vettä ei ole elämää," hän muistuttaa.

Ditlevsen tutkii veden ”sormenjälkiä” Oulun yliopistossa, eli pyrkii selvittämään mihin lumi ja kaikki kinokset lopulta siirtyvät. 

Innostunut hydrologi ei säästele sanojaan puhuessaan veden arvosta ja riittävyydestä – tai tutkimuksesta, jota veden riittävyyden arvioinnin tueksi tehdään ja tarvitaan. Hänestä tutkimus eräänlaisesta veden kiertokulusta on ensiarvoisen tärkeää.

”Vesi on elämän säilymisen edellytys. Jo pelkästään vedenkäytön suunnittelun ja varautumisen vuoksi meidän on tärkeää ymmärtää, mistä vesi tulee”, hän sanoo ja lisää:

“Tutkimusta pitää tehdä nyt, sillä ilmastonmuutos haastaa myös tutkimuksen olosuhteita, sillä ääri-ilmiöt korostuvat.”

Ditlevsen on mukana SNOMLT-tutkimusprojektissa, joka keskittyy selvittämään, mikä merkitys lumella voi olla vesivarannoillemme: mihin sulamisvesi päätyy, paljonko haihtuu ilmaan ja paljonko sulaa maaperään ja pohjavesiin. Sekin on tärkeää, minkä verran ja miten sulamisvettä hyödynnetään.

Sormenjälkiä lumisilla alueilla

Ditlevsen puhuu “sormenjäljistä”, joita on löydettävissä lumisilta alueilta.

"Haluamme tietää, miten sulanut lumi siirtyy esimerkiksi puroihin, kuinka paljon haihtuu ja kuinka paljon imeytyy pohjavedeksi. Veden jäljittämiseen käytämme stabiileja veden isotooppeja, jotka toimivat kuin eri vesilähteiden sormenjäljet. Nämä 'sormenjäljet' auttavat meitä erottamaan vesilähteen toisesta, koska jokaisella on ainutlaatuinen signaali", Ditlevsen selventää.

Esimerkiksi vertaamalla joen, järven tai maaperän vesinäytteitä sateen, lumen sulamisen tai pohjaveden näytteisiin, tutkijat voivat laskea eri veden lähteiden suhteellisia osuuksia ja merkittävyyttä.

”Vesinäytteiden keräämisen ajoitus on ratkaisevan tärkeää. Isotooppisormenjäljet muuttuvat ympäri vuoden, koska ne ovat lämpötilasta riippuvaisia.”