Disney-klassikot välittävät ihanteellista kuvaa isyydestä

”Disney-elokuvien historiassa on käsitelty laajasti naishahmoja ja prinsessakuvastoa, mutta miehisyyden roolia on analysoitu huomattavasti vähemmän. Tutkimukseni tarkoituksena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia miehisiä ihanteita Disney on rakentanut ja miten ne heijastavat aikansa arvoja”, kertoo Aino Isojärvi, joka väitteli aiheesta Oulun yliopistossa viime vuoden lopulla.

Isojärven väitöstutkimus keskittyy vuosina 1940–1970 julkaistuihin Disneyn klassikoihin, jotka ovat muovanneet pohjaa yhtiön animaatiotyylille ja tarinankerronnalle.

Disney-isyys heijastaa tutkijan mukaan länsimaisten yhteiskuntien sosiaalisia arvoja ja miehisyysihanteita. Tutkimus osoittaa, miten nämä tulkinnat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, etenkin kun Disney-elokuvat ovat osa myös nykyajan lapsuutta.

Disney-isähahmot, kuten Pinokkion Samu Sirkka ja Viidakkokirjan Baloo, ovat esimerkkejä miehistä, jotka usein määrittävät elokuvien sosiaalisen dynamiikan ja juonenkulun ja ohjaavat katsojaa kohti onnellista loppua. Vaikka myöhempien aikojen Disney-isähahmot, kuten Leijonakuninkaan Mufasa, ovat vahvistaneet mielikuvaa kaikkivoipaisesta, suojelevasta ja opastavasta isyydestä, Disney-isyyteen mahtuu monia tulkintoja.

Disney-isyys on sidoksissa omaan aikaansa. Sodanaikaisen miehisyyden ehdottomuus ja hierarkkisuus ilmenevät parhaiten Bambissa (1942). Bambin isä kohtelee häntä kuin kenraali alokasta. 1950-luvulla ydinperhe ja koti saavat erityisaseman, joka määrittää isän roolia vastuullisena leiväntuojana. Kaunottaressa ja Kulkurissa (1955) katukoira Kulkuri on viettänyt romanttisen yön seurakoira Kaunottaren kanssa ja häipynyt paikalta, mikä herättää paheksuntaa esiaviollisesta suhteesta. Lopulta Kulkuri kantaa vastuun teoistaan, hänet adoptoidaan Kaunottaren perheeseen ja hän omaksuu roolin pentujensa isänä ja esimerkkinä. 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen antaa palttua aikaisemmille sovinnaisuussäännöille. Aristokateissa (1970) jopa uusioperhe syntyy.

1960-luvun vapaamielisempi isyys ei kuitenkaan saanut samanlaista jalansijaa tarinankerronnassa, vaan uudempiin Disney-elokuviin on ammennettu vaikutteita sodanaikaisesta johdattavasta isyydestä ja sodanjälkeisestä roolista isästä perheenpäänä.

VHS toi Disney-maailman koteihin

Sukupolvien sidettä Disney-elokuviin vahvisti 1980–1990-lukujen VHS-aikakausi, jolloin elokuvia voitiin katsella kotona yhä uudelleen. Disneyn kaupallisesti merkittävä renessanssiaikakausi nivoutuukin VHS-formaattiin. Koska videokaseteilla elokuvia voitiin markkinoida klassikoina, monet elokuvista saavuttivat ikonisen aseman, joka näkyy nykyään uusintaversioiden suosion kasvuna.

“VHS-kulttuurin perintö näkyy myös siinä, miten animaatioelokuvien uusintaversioiden ajatellaan puhuttelevan nykykatsojia. Rakastetut tarinat halutaan nähdä uudelleen, koska niitä on totuttu katsomaan jopa säännöllisesti.”

Isojärven tutkimus on ensimmäinen laatuaan, jossa isyyttä Disney-elokuvissa tarkastellaan näin laajasti kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa syvällisen katsauksen siihen, miten Disney on rakentanut erilaisia mieskuvia ja miten nämä kuvat ovat vaikuttaneet käsityksiin miehisyydestä eri aikakausina. Samalla se tuo uutta keskustelua populaarielokuvan tutkimukseen ja korostaa, että ne ovat kulttuurisia tarinoita, jotka opettavat sukupolville moraalisia ja sosiaalisia arvoja.

”Disney-elokuvat eivät vain viihdytä, vaan muokkaavat käsityksiä perhesuhteista ja sukupuolirooleista. Yhtä tärkeää on tutkia miehisyyden ja isyyden esityksiä kuin naishahmojakin, sillä nämä kaikki ovat olennainen osa Disney-tarinoiden vetovoimaa ja yhteiskunnallista vaikutusta”, Isojärvi summaa.

Myös yhtiö itse tuntuu tiedostavan nykyaikaiset viihteelle asetetut vaatimukset. 2020-luvun Disney-animaatioelokuvat ovatkin jo monimuotoisempia ja arvomaailmaltaan modernimpia. Ne eivät korosta isyyttä samalla tavoin kuin ennen ja tuovat monipuolisemmin esille naiseuden, tyttöyden ja äitiyden kokemuksia.