Orpo puhuu kuin Kansanradioon soittava Coelho

Katsoin uusintana Itse asiassa Sixten Korkman -ohjelman. Korkman kritisoi sitä, että vaikka talouspuheen taso on yleisesti parantunut, poliitikassa se on hälyttävästi laskenut. Yhtyäkseen tähän ei tarvitse kuin kuunnella pääministeri Petteri Orpoa joitakin sekunteja.

Orpo puhuu kuin Kansanradioon soittava Paulo Coelho. Kun persut siirtyivät populismista halla-aholaisten fasisminhajuiseen laitahyökkäilyyn, Orpo valtasi Timo Soinin jättämän aukon kotitalousvertausten ja tee-se-itse- kansanviisauksien viljelijänä.

Orpon tyyli on sisäsiistimpää kuin kulttuurisodan peruserikoisjoukoilla, mutta hyökkäämällä hämäämiseen hänkin luottaa. Moititaan oppositiota aikeista kaataa hallitus, vaikka itse on tehtailtu välikysymyksiä jopa luonnonsuojelulaista keskellä ekokriisiä. Reikäiset kotitalousvertaukset ja ”tarkkailuluokalla” pelottelut vievät ajatukset pois omasta velanotosta ja kasvukyvyttömyydestä sekä ”himoverottamisesta” syyttäminen omasta ennätys-ALV:ista. Kaksoisviestintä saattoi olla erityisen julkeaa: päätöksen perusteeksi kerrottiin ekonomistien suositus siitä, ettei yrittämistä ja ostovoimaa saisi kurittaa, mutta itse päätös kuritti erityisesti yrittämistä ja ostovoimaa. Ekonomistit tietenkin tarkoittivat, että verotusta pitäisi kohdentaa työn sijaan laiskoihin pääomiin ja patistaa niitä investointeihin, mutta sellaisesta ei tämän leivänsyöjän laulussa laulettu. 

Aina, kun kokoomuslainen puhuu yrittäjistä, tekoäly voisi tulkata, että tässä tarkoitetaan suuryhtiöiden osakkeenomistajia. Kasvuyritykset tai markkinatalous eivät hänestä ystävää saa. ”Yritysmyönteisyys” on silkkaa protektionismia —  markkinoiden vääristämistä suuryhtiöitä suosivaksi ja haitallisten tukien ja verovälttelyn säilyttämistä. Tuore tutkimus kertoi, että usko on hiipumassa suuryrityksiltäkin. 

Aforistin ei ehkä tarvitse elää kuten opettaa, mutta jos pääministerin mielestä työ on parasta sosiaaliturvaa, herää kysymys, miksei hän yritä lisätä työtä. Työttömyyden kasvu ei tullut ”hyvän hallitusohjelman’’ lukeneelle yllätyksenä, mutta historiallisestikin kokoomuslainen ”työn linja” näyttää yhtä falskilta kuin velkakurikin. Tilastoissa toistuvan kuvion mukaan kokoomuksen noustessa valtaan tapahtuu kolme asiaa: velanotto lisääntyy, tuloerot kasvavat ja uuden työn syntyminen hiipuu. Aforismeissa leivotaan lisää kakkuja, mutta todellisuudessa jaetaan olemassa olevaa uusiksi. Tehdään tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille velkarahalla.

Vaikka Orpo muuten väheksyy tutkittua tietoa, yksi tutkimus on luettu huolella: puoluebarometri. Kannatus kokoontuu nyt kansalliskonservatiiviseen nurkkaan, kun somen ja klikkimedian vaikutuksesta oikeistolaiset sisällöt surkastuvat aggressiivisiksi, identiteettipoliittisiksi hokemiksi. Puolueeseen ei kirsipihoja kaivata, eikä faktojen perään kysellä. Kun nykykannattajalle letkauttaa häntä vanhemman vitsin demarin kädestä taskussa, se kertoo sitä viikon tuoreimpanaan. Sano sille ’velkalaiva’, ja se seilaa sillä X:stä toiseen. Kerro, että nyt on pakko, ja se pakottaa muutkin kuuntelemaan sitä loputtomiin. Tätä mölyapinaa Orpo osaa ruokkia ja käskyttää: kaikki kertovat tahoillaan sanasta sanaan samat ”pienet putket, isot piiput” -selitykset sille, miksei liikenteen päästöille tehdä mitään.

Joskus ennen pääministeri olisi haastattelussa pakotettu myöntämään, että vaihtoehtoja nimenomaan on esitetty. Ja jos täsmennetään, aivan jokainen esitetty vaihtoehtobudjetti lisäisi velkaa vähemmän kuin hallitus. Mutta nyt on ”totuuden jälkeinen aika”.

Suurvalloissa totuuden jälkeisen ajan kulttuurisodat ovat ehtineet pidemmälle. Donald Trumpin, Elon Muskin ja Vladimir Putinin oligarkian edetessä myös EU:ta hajotetaan helpommin manipuloitaviksi kansallisvaltioiksi ja faktantarkistajat heitetään Teslan Cybertruckin alle. Ei ole näkyvissä, milloin räyhäkansa kysyisi itseltään, mikä ihme sai uskomaan, että rikkaimman 1 %:n masinoima rosvotalous palvelisi heitä.

EU-demokratian olisi herättävä kauhistuneena radikaalipopulismin pandemiaan. Satavuotinen yhteiskuntarauha ja mahdollisuuksien tasa-arvo on menossa halvalla, jos tilalle tulee ikioman Teemumme (#8) halpatuomia opinkappaleita (valmistettu paskasta Mar-a-Lagossa, Floridassa). Suomi on sellaista parempi maa. Ja vahvempi EU on maailman paras toivo.

Median ei pitäisi tarjota pääministerille alustaa aforismien lausuntaan, vaan jatkokysyä, että kun puheet ovat kauniita mutta tulokset rumia, voidaanko puhua faktoista. 

Leikkaukset eivät säästä. Velkaantuminen ei lopu vaan kiihtyy. Suomen maine investointikohteena romahti. Rasistinen maine pahenee. Köyhyys lisääntyy. Tutkijat saavat tappouhkauksia. Nollatoleranssi on täynnä rasismia. Hätäänsä ei saa apua. Oikeusvaltiota murennetaan. Kansa ei nauti valtiovarainministerin luottamusta. Lastemme mielenterveys horjuu. Vihreä kasvu ollaan hukkaamassa. Luontokato etenee. 

Pääministeri voisi laittaa aforismikirjan kannen kiinni ja vastata asiakysymyksiin asioilla. Tai vielä mieluummin esittää hallituksen eronpyynnön - koska kansankielisesti sanoen sen muodostaminen fasistien kanssa meni päin helvettiä.

Markus Wasara
Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, joka diggaa luontoa ja markkinataloutta, ja uskoo niiden tulevan mainiosti toimeen keskenään.