Suojelualueilta tuhansia uusia lajihavaintoja, joukossa superharvinaisuuksiakin
Vuonna 2024 tehtiin tuhansia uusia lajilöytöjä, joiden joukossa oli erittäin harvinaisia lajeja. Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat kartoittavat luonnonsuojelualueiden eliölajeja nisäkkäistä raakkuihin ja kovakuoriaisiin. Uhanalaisten lajien esiintymiä seurataan mereltä tuntureille.
Metsähallituksen Luontopalvelujen erityisvastuulajeja ovat saimaannorppa, naali, maakotka, tunturihaukka ja muuttohaukka. Metsähallituksella on merkittävä rooli myös muun muassa kiljuhanhen ja raakun sekä tuhansien tuntemattomampien lajien suojelussa.
Metsähallitus listasi tiedotteessaan vuoden 2024 löytöjä ja saavutuksia, jotka ovat merkittäviä luonnonsuojelun ja lajien suojelun kannalta:
Saimaannorppa: Ensimmäistä kertaa saimaannorppa onnistuttiin kuntouttamaan ja vapauttamaan takaisin luontoon.
Naali: Naalin vanhoja pesäpaikkoja tarkastettiin 277 kpl, osa useaan kertaan. Niistä kahdeksalla havaittiin naaleja, ja kolmella pesäpaikalla syntyi jälkikasvua, Naalin pesintätulos oli edellisvuotta huonompi, mutta Fennoskandiassa todettiin kaikkiaan 139 naalipentuetta – joista Suomessa kolme – mikä on merkittävä määrä.
Vastuupetolinnut: Tunturihaukka onnistui ensimmäistä kertaa maailmassa pesimään sille rakennetussa pesäpöntössä. Maakotkan pesintätulos oli kahden hyvän vuoden jälkeen keskinkertainen. Merikotkan pesintätulos oli viimevuotisen heikomman vuoden jälkeen hyvä. Muuttohaukan pesintätulos on 2000-luvun toiseksi heikoin.
Kiljuhanhi: Kevätmuutolla Siikajoen levähdysalueella havaittiin yhteensä 137 yksilöä, mikä on suurin havaintomäärä 40 vuoden tarkkailuhistorian aikana.
Linnut: Saaristolintuseurantoja tehtiin Itäisellä Suomenlahdella, Merenkurkussa, Saaristomerellä, Hangon ulkosaaristossa, Pyhäjoella ja Kokkolan saaristossa. Merenkurkusta löytyi lapa- ja tukkasotkaparatiisi.
Kiljuhanhi: Kevätmuutolla Siikajoen levähdysalueella havaittiin yhteensä 137 yksilöä, mikä on suurin havaintomäärä 40 vuoden tarkkailuhistorian aikana.
Raakku: Hukkajoen raakkualueella pelastettiin noin 5500 raakkua, ja tapaus sai suuren mediahuomion.
Putkilokasvit: Useita uusia esiintymiä löydettiin, kuten lettorikkoja ja tundrasaroja.
Sammalet ja jäkälät: Erittäin uhanalainen nallikkasammal löytyi Kuusiston linnanraunioista, ja mysteerinen rutakaulasammal Pohjois-Savon Rautavaaralta. Erittäin uhanalaiselle piirtosammalelle löytyi uusi esiintymä Kittilän Taljavaarasta ja Lapissa erittäin uhanalainen tunturitöppösammal löytyi Käsivarresta.
Sienet ja kääväkkäät: Kymenlaakson Sippolasta löytyi erittäin uhanalainen röyhelökääpä, joka on vähitellen levinnyt eteläiseen Suomeen. Oulangan kansallispuistolle löytyi uusi laji, erittäin uhanalainen kanadankääpä,
Kovakuoriaiset: Äärimmäisen uhanalainen punahärö esiintyy laajemmalla alueella kuin aiemmin tunnettiin.
Perhoset: Tohmajärvellä rusojaloyökkösen esiintymän todettiin olevan nyt vahva. Harjusinisiiven yksilömäärä oli suunnilleen sama kuin useimpina muinakin seurantavuosina.
Mereiset lajit: Kemijoen suistosta löydettiin uusia paunikkopopulaatioita.
”Vuodessa kertyneiden lajihavaintojen määrä on hengästyttävä. Suojelualueidenkin lajistosta tunnetaan vain murto-osa. Tätä havainnollistaa Sallan kansallispuistossa järjestetty Bioblitz-tapahtuma, jossa lajiasiantuntijat löysivät yhden vuorokauden aikana yli 600 lajia, joista ei ollut kirjattuna aikaisempia havaintoja puiston alueelta”, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen.
Sukupuuttovelka vaivaa lajeja pienillä luonnonsuojelualueilla
Kovakuoriaisten direktiivilajeista tarkastettiin muun muassa korpikolvan, punahärön, lahokapon ja korukeräpallokkaan vanhoja esiintymäpaikkoja sekä etsittiin mahdollisia uusia esiintymiä pitkin Suomea yhteensä 27 Natura-alueella. Melkein kaikki tarkistetut esiintymät olivat säilyneet ja jopa uusiakin löytyi, mutta jotkin uhanalaisten lajien esiintymät olivat valitettavasti lähes varmasti myös kadonneet.
”Esiintymien katoamiset selittyvät ennen kaikkea kyseisten suojelualueiden pienellä koolla, mikä ei ole riittänyt ylläpitämään vaateliaiden lajien populaatioita pitkäaikaisesti, vaan ne ovat lopulta kadonneet paikalta. Kyse on siis ilmiöstä nimeltä sukupuuttovelka”, kommentoi Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun asiantuntija Sampsa Malmberg.
