Jääkauden eläimet ja luonto heräävät eloon Heurekan uudessa näyttelyssä
Tiedekeskus Heurekan uusi Jääkauden jättiläiset -näyttely sijoittuu viimeisimmän jääkauden loppupuolelle noin 14 000 vuoden taakse. Tuolloin luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, kuten villamammutit, villasarvikuonot ja sapelihammaskissat, joiden kanssa ihmiset elivät rinnakkain.
Näyttelyssä kävijä kohtaa jääkauden eläimiä aidonkokoisina eläinrobotteina ja tutustuu jääkaudenaikaiseen luontoon neljällä maapallon kolkalla. Moniaistinen näyttelykokemus antaa käsityksen siitä, miltä elämä viimeisimmällä jääkaudella näytti Suomessa, Euroopassa ja Euraasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Noin 14 000 vuotta sitten nykyihminen oli jo asuttanut kaikki mantereet Etelämannerta lukuun ottamatta.
Näyttelyn edustalla on jäätikön reunalla jättikokoinen, säkäkorkeudeltaan yli nelimetrinen villamammutti (Mammuthus primigenius). Viimeisimmällä jääkaudella nykyisen Suomen aluetta peitti jopa kahden kilometrin paksuinen mannerjäätikkö. Ajoittain jäätikkö kuitenkin vetäytyi, ja osia Suomesta paljastui. Jääkaudella mammutit elivät laajalla alueella, joka ulottui Espanjasta läpi Euroopan ja Venäjän aina Kiinaan asti. Mammuttien luita ja hampaita on löydetty Suomesta kymmenkunta. Niistä nuorin on noin 15 500 vuoden ikäinen olkaluu, joka löytyi Helsingin Herttoniemestä.
Nykyisin vähemmän suuria villieläimiä kuin miljooniin vuosiin
Näyttelyssä Länsi-Euroopan mammuttiaroa esittelevällä alueella on villamammutin lisäksi esillä villasarvikuono, jääkarhu ja luolaleijona. Kalifornian punapuumetsään on sijoitettuna tylppäkuonokarhu, mastodontti ja hirmukoira. Argentiinan pampan maisemissa on puolestaan tutkittavana alueen eläinerikoisuuksia, kuten jättiläislaiskiainen, hippidion, toksodontti ja hurja sapelihammaskissa.
Jääkauden ajan ihmisten elämään näyttelykävijä pääsee eläytymään tekemällä luolamaalauksia sekä tutkimalla jääkauden asumusta ja pukeutumalla jääkaudelle tyypillisiin vaatteisiin. Näyttelyssä voi myös astua luolaan ja tutustua siellä jääkaudella käytössä olleisiin soittimiin - rumpuun, huiluun, helistimeen ja suhistuspuuhun.
"Jääkauden maailma oli kovin erilainen kuin se maailma, jossa nyt elämme. Jääkaudella luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, joiden kanssa ihmiset ehtivät lyhyen aikaa elää rinnakkain. Muuttuvalla ilmastolla on kautta maailmanhistorian ollut dramaattisia vaikutuksia luontoon. Luonnon nykytila on maapallon historian mittapuulla poikkeuksellinen. Maailmassa on vähemmän suuria villieläimiä kuin moniin miljooniin vuosiin. Huomattava osa megafaunasta, eli yli 45 kg painavista eläimistä, kuoli sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden loppupuolella. Kaikki nykyiset eläinlajit ovat siis selviytyjiä", sanoo näyttelyn tieteellisenä asiantuntijana toiminut biologi Maija Karala.
Jääkauden lopussa luonnon oli sopeuduttava yhtä aikaa muuttuvaan ilmastoon ja ihmisiin. Seurauksena noin kaksi kolmasosaa maailman suurista eläimistä kuoli sukupuuttoon. Nykyään luonto on jälleen ihmisten armoilla. Muutamme ilmastoa nopeammin ja kuumemmaksi kuin miljooniin vuosiin. Kasvihuonekaasut estävät auringon lämmön haihtumista avaruuteen ja ihmisten vuoksi kasvihuonekaasuja vapautuu nyt ilmakehään enemmän kuin niitä poistuu. Ihmisten toiminta ratkaisee, kuinka paljon ilmasto vielä lämpenee.
Nykyään ihminen ymmärtää paremmin vaikutuksensa sekä oman lajinsa, että muiden lajien selviytymisessä ja kykenee halutessaan toimimaan kestävämmällä tavalla. Näyttely on tarina luonnon monimuotoisuudesta sekä siitä, miten ihmisellä on omalla toiminnallaan mahdollisuus vaikuttaa sen säilymiseen.
Jääkauden jättiläiset -näyttely on esillä Heurekassa 8.2.2025–6.9.2026.
