Vasemmistoliitto repeilee Turussa
Vasemmistoliitto kipuilee Turussa, kun Johannes Yrttiaho ja Elina Sandelin jätettiin pois kuntavaalilistalta, ja paikallisaktiivit päättivät koota oman listan. Taustalla on laajempi murros, jossa perinteinen työväenvasemmisto väistyy punavihreän koulutetun väen tieltä, kirjoittaa Eero Karisto.
Eero Karisto
Vasemmistoliitto on ajautunut sisäisiin riitoihin Turussa. Asetelmassa voi nähdä puolueen muutoskivut. Erimielisyyksien keskipisteessä ovat kansanedustaja Johannes Yrttiaho ja kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu Elina Sandelin, jotka on jo aiemmin erotettu puolueen valtuustoryhmästä eikä heitä ole päästetty kuntavaaleissa puolueen ehdokaslistalle.
Yrttiaho on kuitenkin kelvannut vasemmistoliiton aluevaaliehdokkaaksi.
Erimielisyydet ovat koskeneet ainakin puolueen toimintaa osana Turun pormestarisopimusta, mutta Yrttiaho on pitkään muutenkin ollut puolueessa vasemmassa marginaalissa. Hän putosi 2023 eduskunnasta, mutta palasi takaisin, kun samasta vaalipiiristä eduskuntaan valittu Li Andersson siirtyi europarlamenttiin.
Kuntavaalien ehdokaslistalta pois jättäminen on suututtanut muita vasemmistoliiton paikallisaktiiveja, ja he ovat kokoamassa omaa ehdokaslistaansa. Mukana on puolueen keskeisiä paikallispoliitikkoja. Listan kokoajien mukaan osa puolueen listan ehdokkaista on siirtynyt heidän listalleen.
Ehdokkaiden joukossa ovat muun muassa Elina Sandelin, vuosina 2017–21 kaupunginvaltuutettuna toiminut Riikka Oksanen sekä pitkäaikainen ammattiyhdistysvaikuttaja ja työsuojeluvaltuutettu, hitsari Erkki Haapaniemi. Kansanedustaja Johannes Yrttiaho ei ole listalla, ainakaan toistaiseksi.
Puolueen kunnallisjärjestön johto on ilmoittanut, että puolueen jäsenenä ei voi olla, jos on ehdokkaana kilpailevalla listalla. Johto katsoo, että ehdokasasettelu on tapahtunut puolueen sääntöjen mukaan. Kapinoitsijat ovat eri mieltä, ja he ovat uhanneet oikeustoimilla. Kiistaa on seurannut tiiviisti Kansan Uutiset.
Eripuran taustalla on puolueessa tapahtunut murros. Ay-taustaiset savupiipputeollisuuden duunarit ja korpikommunistit olivat vasemmistoliiton edeltäjien SKDL:n ja SKP:n ja vielä vasemmistoliiton alkuvaiheenkin tärkeä joukko. Perinteiset kannattajaryhmät ovat pienentyneet koko yhteiskunnassa, ja osan on vienyt perussuomalaiset, samaan aikaan kun korkeammin koulutettujen määrä on nousut. Punavihreät koulutetut naiset ovat vallanneet puolueessa yhä enemmän tilaa, mikä vaikuttanee myös vihreiden asemaan.
Korpikommunistit taitavat olla jo kovin vähissä. Osa puolueesta – muitakin kuin ay-aktiiveja – pitää kuitenkin kiinni perinteisemmästä politiikasta. Muissa puolueissa puhutaan mielellään vasemmistoliiton änkyröistä. Sellainen joukko on puolueessa ollut sen alusta lähtien, ensin perintönä SKP:n jyrkästä kahtiajaosta. Viime vuosina Yrttiahon ohella näkyvin puolueen vasemman laidan edustaja on ollut lappilainen korpikommunistiksikin kutsuttu Markus Mustajärvi, joka jättäytyi pois eduskunnasta viime vaaleissa.
Ei vihertynyt vasemmistoliitto vasemmistolaisuutta ole hävittänyt. Esimerkiksi vahva kriittisyys yksityisen sektorin roolia kohtaan julkisissa terveyspalveluissa sekä työmarkkinauudistuksissa tiukka pitäytyminen ay-liikkeen rintamaan sitovat vasemmistoliiton vahvasti juuriinsa. Vasemmistoliitto on myös vahva hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja yhdessä demarien, vihreiden ja osin keskustan kanssa.
Äärimmäinen vasemmisto hääräilee pääosin vasemmistoliiton ulkopuolella. Sen jälkeen kun perinteinen Suomen kommunistinen puolue lopetti itsensä ja osallistui vasemmistoliiton perustamiseen, erilaisia kommunistisia mikropuolueita oli parhaimmillaan kolme, mutta kertaakaan ne eivät yltäneet eduskuntaan asti.
Näkyvimmin kommunistista perinnettä edustaa entinen puheenjohtaja Yrjö Hakanen, joka jatkaa taisteluaan. Hänen kannatuksensa riitti Helsingin valtuustoon 2017 vaaleihin asti.
