Analyysi Artikkeli poliisi

Luottamus poliisiin on kestänyt suuret ja pienet kolhut

Uusi Amnestyn raportti kertoo, että luottamus poliisiin seksuaalirikosten käsittelyssä on heikko. Yleinen luottamus poliisiin ei kuitenkaan ole horjunut. Edes tapaus Aarnio ei romahduttanut suomalaisten käsitystä poliisista, lukuisista pienemmistä kohuista puhumattakaan, kirjoittaa Eero Karisto.

Luottamus poliisiin on kestänyt suuret ja pienet kolhut
Poliisi suojasi itsenäisyyspäivänä 612-liikkeen mielenosoitusta Töölöntorilla. KUVA: Anton Satamo

Uutisia poliisista riittää. Hiljattain saimme lukea virkavapaalla olevasta ylikonstaapelista, jonka mielestä humalaisten keskinäisessä riitelyssä kadulla ampuminen oli ”fiksuin mahdollinen teko”.

Kritiikkiä poliisi kyllä saa kansalaisilta – tai osalta heistä.

Oma kokonaisuutensa on se yksittäisten poliisien joukko, jotka urkkivat laittomasti tietoja, tekevät väkivaltarikoksia tai muuten toimivat sopimattomasti.

Pyssystä turvallinen olo

Virkavapaalla oleva poliisi kertoo haastattelussa kantavansa asetta mukanaan aika usein, ei kuitenkaan päivittäin.

”Kun on tuntunut, että mieli tarvitsee tällaista rauhoittumista, että on ollut varmempi ja turvallisempi olo liikkua, niin se on ollut sitten mukana.”

Näin kertoi yökerhon edustalla ampunut kansanedustaja, virkavapaalla oleva ylikonstaapeli Timo Vornanen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tapahtuman jälkeen poliisit ovat tiettävästi ottaneet etäisyyttä Vornaseen. Mutta ei sitä ennen. Myös hänen puolueensa perussuomalaiset heitti miehen ulos riveistään.

Vornasen tapaus sai paljon julkisuutta poliittisen kytkennän takia. Pienempiä otsikoita saavat rakenteelliset ongelmat, kuten naisten ja vähemmistöjen asemaan liittyvät. Amnestyn tuoreen raportin mukaan naisten luottamus poliisiin on merkittävästi vähäisempää kuin luottamus oikeuslaitokseen tai terveydenhuoltoon. Poliisin asenteellisuus, väkivallan sivuuttaminen ja rasismi vaikeuttavat seksuaaliväkivallasta ilmoittamista, raportissa todetaan.

Töölöntori vakiopaikka kiistoille

Töölöntorin mielenosoituksissa kaksi vastakkaista tahoa kohtaa joka vuosi itsenäisyyspäivänä. Poliisi turvaa oikeistomarssin ja rajoittaa vastamielenosoituksen toimintaa, jopa määrää sen lopetettavaksi. Poliisi perustelee toimiaan sillä, että 612-liike on ilmoittanut ensin marssistaan eivätkä vastamielenosoittajat tunnu oppivan, että kannattaisi yrittää ensin.

Viime vuonna poliisin edustaja perusteli toimia myös sillä, että 612-liike on perinteisesti järjestänyt marssinsa samalla reitillä.

Voi myös olla, että vastamielenosoittajat hakevatkin tarkoituksella konfliktia kiinnittääkseen huomiota huoleensa äärioikeiston noususta.

Vaikka 612-marssin laillisuutta ei kyseenalaisteta, poliisin toimia vastamielensoittajien hillitsemisessä väitetään liian kovakouraisiksi. Apulaisoikeusasiamies esimerkiksi on antanut poliisille huomautuksen hevosten käyttämisestä voimankäyttövälineenä. Poliisi on kiistänyt hevosen käyttämisen voimankäyttövälineenä, mutta mediassa on levinnyt laajalti videoita, joissa poliisi ratsastaa mielenosoittajia kumoon.

Poliisia on moitittu myös liian innokkaasta turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä ja liiasta voimankäytöstä käännytyksissä. Esimerkiksi Ylen kuvaaja tallensi tilanteen, jossa poliisi kaatoi kumoon rauhallisesti paikallaan seisseen miehen. Ylen mukaan tapaus ei ole johtanut toimiin poliisissa.

Elokapina poliisin hampaissa

Poliisia on moitittu liiallisesta tai väärästä voimankäytöstä muidenkin mielenosoitusten yhteydessä. Moitteita poliisi on saanut etenkin Elokapinaan kohdistaman voimankäytön takia. Elokapina on myös koetellut rajoja.

Valtakunnansyyttäjä Jukka Rappe kritisoi poliisin pippurisumutteen käyttöä Elokapinan mielenosoituksessa lokakuussa 2020. Rappen mukaan sumutteen käyttö on ollut tilanteessa ylimitoitettu voimakeino. Käräjäoikeus tuomitsi tilannetta johtaneen poliisin, mutta vapautti muut syytteessä olleet poliisit.

Elokapina on monin tavoin ollut poliisin hampaissa. Lokakuussa Eduskuntatalon töhrimisen jälkeen poliisi ilmoitti kokoavansa aineistoa, jonka perusteella se harkitsee vaatimusta Elokapinan lakkauttamiseksi. Poliisi yritti myös estää Elokapinaa keräämästä rahaa jäsentensä oikeudenkäyntikulujen kattamiseksi. Hallinto-oikeus kumosi poliisin toimet.

Elokapina toki ärsyttää muitakin kuin poliisia. Sen lakkauttamista vaativa kansalaisaloite keräsi noin 100 000 kannattajaa. Aloite kuitenkin kaatui siihen, että Suomessa järjestöä ei voi lakkauttaa lain perusteella vaan oikeuden päätöksellä. Suomessa on lakkautettu rikollisjärjestöjä sekä äärioikeistolaiseksi määritelty Pohjoismainen vastarintaliike PVL. Sen lakkauttamista haki poliisihallitus. Edellinen vastaava tapaus on 1970-luvulta.

Oikeutta eläimille järjestö on arvostellut poliisia myös eläinten kaltoinkohtelusta mellakkatilanteessa.

Poliisin järjestyksenpidosta kohtaama kritiikki liittyy pääosin ympäristö- tai demokratia-aktivismiin. 612-liike on ilmeisesti ollut tyytyväinen siihen, miten poliisi on sen toimintaa turvannut. Muutenkaan ääri-, laita- tai muu oikeisto ei ole poliisin toimintaa ainakaan näkyvästi arvostellut, ainakaan sitten PVL:n lakkauttamisen.

Poliittinen epäsuhta

Poliisien poliittista kantaa on selvitetty kyselytutkimuksin, ei tosin ilmeisesti ihan viime vuosina. Yleislinja on, että sekä kokomusta että perussuomalaisia kannattaa neljännes kumpaakin, demareita, vihreitä ja vasemmistoliittoa muutama prosentti.

Esimerkiksi Lännen median 2016 tekemän kyselyn mukaan poliiseista 25,1 prosenttia kannatti kokoomusta ja 24,4 prosenttia perussuomalaisia. Vastaavasti demareiksi ilmoittautui viisi ja vihreiksi 3,3 prosenttia vastaajista. Iltalehden mukaan peräti kolmannes esimiesasemassa olevista poliiseista ilmoittautui kokoomuksen kannattajiksi.

Jakauma on siis hyvin kaukana koko kansan jakaumaan verrattuna.

Poliisit ovat ammattiryhmänä eduskunnassa selvästi yliedustettuina. Kansalaiset siis luottavat heihin myös politiikassa - ainakin kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjät.

Poliisitaustaiset kansanedustajat ovat perustaneet oman verkostonsa. Siihen kuuluu viisi perussuomalaista ja kaksi kokoomuslaista kansanedustajaa sekä Vornanen. Myös sisäministeri Mari Rantasella (ps) on poliisitausta, mutta ministerinä hän ei kuulu verkostoon.

Aina, kun puhutaan poliisien poliittisesta jakaumasta, poliisijohto vakuuttaa, että poliisi toimii puolueettomasti ja sillä on nollatoleranssi rasismiin. Nollatoleranssia rasismia kohtaan poliisi onkin osoittanut myös käytännössä, eli puuttunut poliisien harjoittamaan rasismiin.

Ennaltaehkäisy taustalle

Poliisi tuntuu koventavan strategiaansa. Ennaltaehkäisyä vähennetään ja luotetaan enemmän rangaistuksiin.

Helsingin poliisi lopetti marraskuussa ennalta estävän poliisitoiminnan. Päätös herättää huolta erityisesti nuorisotyötä tekevien ja huumeongelmaisten kanssa työskentelevien parissa. Ennaltaehkäisevää työtä on kiitelty monin tavoin.

Samoin poliisi lopetti kunniaväkivaltaa ennaltaehkäisevän yksikön toiminnan. Lakkautuslistalla on myös nuorisorikollisuuteen keskittyvä tiimi.

Lakkautukset liittyvät Helsingin poliisin organisaatiouudistukseen.

Päätökset ovat herättäneet kritiikkiä myös poliisin sisällä. Julkisuuteen tuli poliisityössä palkittu ylikomisario Jari Taponen, joka kertoo Hufvudstadsbladetissa eronneensa Helsingin poliisista. Syyksi hän kertoo arvoristiriidan poliisilaitoksen johdon kanssa.

Myöhemmin Helsingin Sanomissa Taponen avaa lisää eronsa syitä. Hänen mukaansa politiikan arvot näkyvät poliisin toiminnassa aiempaa vahvemmin. Hän sanoo lehden haastattelussa, että poliisi esimerkiksi lukee tilastoja tarkoitushakuisesti ja leimaa toiminnallaan maahanmuuttajataustaisia nuoria.

Ennalta ehkäisevän työn sijaan poliisi ilmoittaa keskittyvänsä jo tapahtuneiden rikosten selvittämiseen. Erityisesti kunniaväkivallassa ne asiantuntijoiden mukaan vain harvemmin tulevat poliisin tietoon.

Jos ennaltaehkäisystä on ollut hyötyä, siitä luopuminen lisää selvitettäviä rikoksia ja rikosten uhreja. Ylipäätään kriminaalipolitiikassa painottuminen rangaistuksiin ja luottamus siihen, että ne toimivat myös ennaltaehkäisynä, on linjavalinta. Oikeistopuolueissa vaaditaan usein kovempia rangaistuksia. Esimerkiksi oikeusministeri Leena Meri (ps) on tarjonnut kovempia rangaistuksia rikosten ehkäisykeinoksi.

Kenttätyötä tekevät samoin kuin tutkijat painottavat enemmän ennaltaehkäisyä.

Amnesty huolissaan voimankäytöstä

Amnesty International on selvittänyt poliisin toimintaa mielenosoituksissa. Yhteenvetona raportissaan se totesi, että poliisi turvasi valtaosaa Amnestyn vuonna 2024 tarkkailemista mielenosoituksista asianmukaisesti, mutta järjestö näki poliisin toiminnassa myös epäkohtia. Amnestyn mukaan poliisi muun muassa käyttää ajoittain suhteettomasti voimaa ja hajottaa mielenosoituksia tarpeettomasti. Raportin mukaan poliisi ei myöskään aina turvaa toimittajien työtä. Myös toimittajat ovat kertoneet kokemastaan ongelmasta.

Edelleen järjestö katsoo, että poliisi on asettanut mielenosoitusten järjestäjille heille kuulumattomia velvoitteita, ja eri poliisilaitosten käytännöissä on eroavaisuuksia.

Amnesty huomauttaa, että ”suhteeton voimankäyttö ja mielenosoitusten tarpeeton rajoittaminen heikentävät kokoontumisvapauden toteutumista”. Järjestö kertoo todistaneensa useita tilanteita, joissa poliisi on hajottanut rauhanomaisia mielenosoituksia voimaa käyttäen.

Juttuja riittää

Median kynnys kertoa poliisin ongelmista on poliisin yhteiskunnallisen aseman takia matalampi kuin muiden epäselvyyksien käsittely. Sattumanvarainen google-haku tarjoaakin koko joukon uutisia, joissa käsitellään poliisiin liittyviä epäkohtia tai epäilyjä. Alla oleva lista on sisällöltään sattumanvarainen eikä kattava. Joukossa on tuomioita, epäilyjä, huomautuksia ja asiantuntijoiden arvioita monien vuosien ajalta.

Lue lisää