Ilmastopaneeli: hiilineutraalius 2035 on yhä saavutettavissa
Suomen hiilineutraaliustavoite on edelleen mahdollista saavuttaa, sanoo Ilmastopaneeli kannanotossaan. Hiilineutraaliutta tavoittelemalla Suomi pitää yllä vetovoimaansa puhtaiden investointien maana. Päättäjille on tarjolla paljon tutkittua tietoa, jonka pohjalta on mahdollista toimia välittömästi.
Vuodelle 2035 asetettu kansallinen hiilineutraaliustavoite ja siihen johtava nettopäästöjen vähennyspolku vastaavat Suomen oikeudenmukaista osuutta globaalista 1,5 asteen tavoitteen mukaisesta hiilibudjetista, toteaa Suomen Ilmastopaneeli kannanotossaan. Tavoite on eri maiden maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa perusteltu niin ilmastotieteen kuin hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tarkastelujen pohjalta.
Hiilineutraaliuteen tarvitaan sekä päästövähennyksiä että nieluja. Ilmastopaneeli laatii parhaillaan arviointia hiilineutraaliuden saavuttamisen tarkemmasta keinovalikoimasta, mutta keskeisiä tekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi voidaan tuoda esiin jo nyt.
Suomessa on onnistuttu vähentämään fossiilisia päästöjä tuntuvasti vuodesta 2011 lähtien. Samanaikaisesti metsien hiilinielu on kuitenkin heikentynyt voimakkaasti. Sen vuoksi Suomen nettopäästöt eivät ole pienentyneet vaan jopa lievästi kasvaneet viimeisten 15 vuoden aikana.
Tämä merkitsee, ettei Suomen vuotuinen vaikutus ilmastonmuutoksen etenemiseen ole tänä aikana lainkaan pienentynyt. Kysymys nettonielun vahvistamisesta ja päästöjen vähentämisestä ei ole joko–tai, sillä kiistatta molempia tarvitaan edettäessä kohti hiilineutraaliutta ja EU:n vuoden 2030 taakanjako- ja maankäyttösektorien velvoitteita.
Fossiilipäästöt vähenevät jopa ennakoitua nopeammin
Fossiiliset ja prosessiperäiset päästöt ovat vähentyneet lähes hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tahdilla.Niiden odotetaan vähentyvän päästökauppasektorilla jopa ennakoitua nopeammin vuoteen 2035 mennessä.
Taakanjakosektorilla päästöjen vähentämistä voidaan vauhdittaa esimerkiksi liikenteen lisätoimilla. Ilmastopaneeli arvioi, että kokonaisuudessaan taakanjako- ja päästökauppasektorilla on edellytykset vähentää päästöjä selvästi alle 20 miljoonaan tonniin (hiilidioksidiekvivalenttia, Mt CO₂-ekv.) vuoteen 2035 mennessä.
Hiilineutraaliustavoitteen haaste kulminoituu maankäyttösektorin tilanteeseen, joka on nykyisin toisenlainen kuin tavoitetta määrittäessä oletettiin. Suomen maankäyttösektori on uusimman arvion perusteella ollut 12 miljoonan tonnin päästölähde vuonna 2023.
Oman hiilineutraaliustavoitteen lisäksi Suomea sitovat EU:n maankäyttösektorin eli LULUCF-asetuksen vuoden 2030 velvoitteet. Nykytiedon valossa arvioidaan, että Suomen maankäyttösektorin nettonielun tulee 2030 mennessä olla -3,8 miljoonaa tonnia. Tämän velvoitteen täyttäminen on tärkeä askel kohti hiilineutraaliutta.
Maankäyttösektorin hiilipäästöjä hillitsevät toimet tunnetaan hyvin
Ihminen aiheuttaa maankäyttösektorilla myös sellaisia päästöjä, jotka ovat vaikutuksiltaan täysin verrattavissa fossiilisiin päästöihin. Ojitettujen suometsien ja turvepeltojen maaperästä sekä maankäytön muutoksesta vapautuu Suomessa kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain noin 25 miljoonaa tonnia.
Vaikka maaperän päästöjen kehitykseen liittyy epävarmuuksia, maankäyttösektorin tärkeimmät päästöjä vähentävät ja nieluja vahvistavat toimet tunnetaan hyvin.
Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia hiilinielun vahvistamiseksi ja maaperäpäästöjen hillitsemiseksi on paljon. Suurin välitön vaikutus nielujen vahvistamiseen on hakkuiden maltillisella vähentämisellä. Se myös lisää metsien kasvua ja turvaa tulevia metsän käytön mahdollisuuksia.
Paljonko runkopuun hakkuita sitten tulisi vähentää, jos tähdätään sekä EU:n vuoden 2030 LULUCF-tavoitteisiin että Suomen 2035 hiilineutraaliuspäämäärään? Se riippuu muista maankäyttösektorin toimista, joilla
- vähennetään päästöjä sektorin muilla osa-alueilla, erityisesti turvepelloilla ja turpeenottoalueilla
- vähennetään maankäytön muutosten päästöjä, etenkin metsäkatoa
- tehostetaan metsänhoitoa metsän kasvun jouduttamiseksi
- vähennetään runkopuun käyttöä energiatuotannossa ja lisätään muuhun kuin polttoon perustuvia ratkaisuja
- tehostetaan metsäteollisuuden materiaalinkäyttöä suuntaamalla toimintaa korkeamman lisäarvon tuotteisiin.
Mitä enemmän maankäyttösektorin päästöjä vähennetään muilta osin, sitä vähemmän tarvitaan hakkuiden maltillistamista.
Mikäli esimerkiksi polttoon ohjautuvan runkopuun määrää vähennetään tuntuvasti, nielu kasvaa merkittävästi ilman, että metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuus heikkenee. Nielun vahvistamisen kannalta olennaista on, ettei edellä esitetyillä toimilla saavutettu pienempi puuntarve johda samassa määrin lisääntyvään muuhun puun käyttöön.
Teknisiin hiilinieluihin investoitava nyt
EU:n ilmastopaneeli arvioi, että maankäyttösektorin nielujen kustannus on 10–50 euroa per hiilidioksiditonni, kun se teknologisilla (toisin sanoen teknisillä) hiilinieluilla on noin 100–1 000 euroa. Jos teknologisia nieluja halutaan toteutettavan merkittävissä määrin vuoteen 2035 mennessä, investointien suunnittelu tulee aloittaa viimeistään nyt. Teknologisten nielujen toteutuminen vaatii kannustimia.
Hiilineutraaliuskeskustelun yhteydessä on noussut esiin ajatus Pariisin sopimuksen alaisten ilmastoyksiköiden hyödyntämisestä. Ensin pitäisi kuitenkin selvittää huolellisesti niiden käyttöön liittyvät ilmastovaikutukset sekä oikeudelliset, oikeudenmukaisuuteen ja taloudellisiin vaikutuksiin liittyvät kysymykset.
Toteuttamalla ilmastotoimet kotimaassa niiden taloudelliset ja työllistävät vaikutukset hyödyttävät Suomea ja suomalaisia.
Hiilineutraalius on välitavoite, jossa maankäyttösektorilla on tärkeä tehtävä
Hiilineutraali Suomi 2035 sitoo ilmakehästä yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin sinne päästää. Tämä on tärkeä askel kohti hiilinegatiivisuutta, jolloin Suomi sitoo kasvihuonekaasuja ilmakehästä enemmän kuin niitä päästää.
Globaalisti hiilinegatiivisuuteen siirtyminen on välttämätöntä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu saadaan ensin pysäytettyä ja sen jälkeen käännettyä laskuun.
Hiilinegatiivisuus edellyttää, että ilmakehään jo päässeitä kasvihuonekaasuja sidotaan takaisin sekä varastoidaan pysyvästi ja riittävästi pois hiilenkierrosta esimerkiksi teknologisilla hiilinieluilla.
Erityisesti lähivuosina maankäyttösektorin nielun vahvistaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta hiiltä saadaan sidottua riittävästi ilmakehästä maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi, kun teknologisia hiilinieluja ei ainakaan toistaiseksi ole merkittävissä määrin saatavilla. Tätä korostaa myös EU:n ilmastopaneeli.
Hiilineutraaliustavoite on kauaskatseista politiikkaa
Hiilineutraaliuden tavoittelu tekee Suomesta houkuttelevan investointiympäristön puhtaan teknologian hankkeille ja tuo Suomelle uusia kasvumahdollisuuksia. Se voi vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja julkisen talouden kehitykseen. Toteutuakseen tämä kuitenkin vaatii johdonmukaista politiikkaa.
Monet ilmastotoimet esimerkiksi maankäyttösektorilla ovat monihyötyisiä – niillä parannetaan paitsi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden, vesistöjen, maaperän ja muun ympäristön tilaa myös maa- ja metsätalouden kannattavuutta.
Johdonmukainen hiilineutraaliuden tavoittelu edesauttaa oikeudenmukaista ja ennakoitavaa siirtymää kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, kun toimijoilla on selkeä kuva siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Siirtymä on kaikilla alasta riippumatta joka tapauksessa edessä.
