Café Ode: Kaupunkikehitystä pandemian aikana

Kuka? Juha Kostiainen, hallintotieteiden tohtori ja diplomi-insinööri. Suomen suurimman rakennusyhtiön YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja ja yhtiön johtoryhmän jäsen. Aiemmin Kostiainen on toiminut kokoomuksen valtuutettuna Tampereella, Tampereen elinkeinojohtajana ja johtajana Sitrassa. Tampereen yliopiston dosentti. Kirjoittaa ahkerasti Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä ja pitää Nokkela kaupunki -blogia

Kääntyykö kaupungistumisen suunta Covid-19 pandemian myötä? Merkitseekö etätyön digiloikka, että kaupunkeihin keskittyvä työ hajaantuu ympäri maata? 

Jututin aiheesta YIT:n johtajaa Juha Kostiaista, joka on käyttänyt merkittäviä puheenvuoroja kaupunkikehityksestä.

Ode: Kun me muut väittelemme kaupunkien tulevaisuudesta lämpimiksemme, te YIT:ssä olette lyöneet asiasta vetoa isoilla summilla. Helsingissä olette asettaneet panoksenne erityisesti Pasilaan ja sen ympäristöön. Jännittääkö, mitä kaupungeille nyt tapahtuu?

Kostiainen: Ei jännitä. Luin juuri arkeologi Monica Smithin kirjan Cities: The First 6000 Years, jossa hän kuvasi kaupungistumista kuuden tuhannen vuoden perspektiivillä. Ei kaupungistuminen näin vähällä pysähdy, vaikka koronan kesto tuo juuri nyt tilapäistä epävarmuutta.

Ode: Eero Holstila on ennakoinut jopa Nurmijärvi-ilmiön paluuta.

Nurmijärvi-ilmiö: 2000-luvun alun muuttoliike, jossa suomalaisten muutto kaupungeista kehyskuntiin oli erityisen vilkasta. Uudellamaalla, pääkaupunki Helsinkiä lähellä sijaitseva Nurmijärven kunta nousi ilmiön kansikuvaksi lapsiperheitä houkuttelevasta omakoti-idyllistä.

Kostiainen: Minusta tuollainen muutos vaatisi pidemmän aikajänteen, että suunta muuttuisi isossa mittakaavassa.

Ode: Nurmijärvelle suunnitellun omakotitalon perustuksia on tuskin ehditty valaa ennen kuin tämä pandemia loppuu rokotteen valmistumiseen.  En tosin osannut ennustaa Nurmijärvi-ilmiön loppumista kuin seinään vuonna 2005, joten olen itse ennusteissani vähän varovainen.

Lopettaako digiloikka kaupungistumisen?

Ode: Digiloikka jää, vaikka epidemia loppuu. Siksi kai Eero Holstila ennustaa Nurmijärvi-ilmiön paluuta. Kun ei tarvitse reissata joka päivä työpaikalle, voi asua kauempanakin. Tämän takia en kuitenkaan löisi Nurmijärven puolesta vetoa. Eivät ihmiset valitse Kalliota asuinpaikakseen lyhyen työmatkan takia vaan koska heidän arvostamansa elämä on siellä.

Kostiainen: Tilanne on tietysti toinen, jos kaupunki on kiinni vuosia eikä ole ravintoloita, kahviloita, teattereita eikä konsertteja ja elämä sulkeutuu koteihin. Voi syntyä amerikkalaistyyppistä pientalomattoa. On oma talo ja piha ja siellä kotona kärvistellään ja ehkä vähän yrttejä viljellään.

Ilmaston kannalta tämä olisi pelottavaa, maata jää valtavasti asumisen ja tieverkon alle. Tarvitaan lisää kallista infraa ja auto kaikkeen liikkumiseen.

Ode: Maakunnissa pannaan paljon toivoa etätöihin?

Kostiainen: Jos tekee etätyötä, miksei tekisi sitä Lissabonissa tai Tallinnassa? Eihän vaihtoehdon tarvitse olla Nurmijärvi tai Ilomantsi.

Ode: Mikko Särelä on sanonut, että jos jotain voidaan tehdä missä päin Suomea tahansa, sitä voidaan tehdä missä päin maailmaa tahansa.

Kostiainen: Särelältä hyvin sanottu.

Ode: Teollisuusduunarit joutuivat 1990-luvulla kilpailuun halvan työvoiman maiden kanssa, ja monelle se merkitsi työpaikan menetystä. Joutuuko nyt toimistotyö samaan tilanteeseen?

Kostiainen: Kyllä. Kun englannista on tullut monen yrityksen työkieli, paljon työtä voidaan ulkoistaa etätyöksi halvan työvoiman maihin.

Ode: On myös sanottu, että työ, joka voidaan ulkoistaa muualla tehtäväksi, voidaan ulkoistaa myös tekoälyn tehtäväksi.

Etätyö johtaisi kehityksen pysähtymiseen

Kostiainen: En usko, että etätyö voisi olla ison kuvan ratkaisuja. Jos olisimme enimmäkseen etätöissä, tulisi haasteita tuotteiden ja palvelujen ja prosessien kehittämisen kannalta, miten perus manageeraus toimisi, miten uudet ihmiset kiinnittyisivät toimintaan, ja miten työntekijät oppisivat uusia asioita. Miten arvojohdetuissa organisaatioissa nämä asiat omaksutaan, miten pidetään laatutaso vakaana?

Jos kaikki olisivat enimmäkseen etätöissä, voisi kuvitella, että se johtaisi ajan myötä ammatinharjoitusrakenteeseen, eräänlaiseen valkokaulusvuokratyöhön. Tämä murentaisi organisaation koheesiota.

Ode: Toimistoista voidaan siirtää etätyöhön lähinnä vain suorittavaa työtä, jonka ei osallistu kehittämiseen. Sitäkin on paljon.

Kostiainen: Tapaaminen kasvokkain ja rauhallinen juttelu synnyttää innostusta ja tuottaa uusia ajatuksia ja ideoita. Ei sitä voi korvata etäyhteydellä.

Ode: Minun oma työrytmini on sellainen, että aloitan työt kotona. Kun ensimmäinen rupeama on valmis ja olisi tauon paikka, siirryn työpaikalleni Aalto-yliopistoon. Pyrin olemaan siellä ainakin ruokatunnista kahvituntiin. Menen sinne keskustellakseni ja vaihtaakseni ajatuksia. 

Kostiainen: Minun oma päiväni meni tänään niin, että olin ensin Mikko Särelän kanssa aamutapaamisessa hänen uuteen työhönsä liittyen, sitten tein aamupäivän töitä kotona Vallilassa, olin lounastapaamisessa keskustassa ja iltapäivän puoli kuuteen asti toimistossa.

Ode: Tuollainen monipaikkainen työpäivä sujuu paremmin viidentoista minuutin kaupungissa kuin hajanaisessa yhdyskunnassa. Sekin suosii työpaikkojen keskittämistä kaupunkien sisällä.

Kostiainen: Toimistotyön luonne muuttuu. Nykyisin toimistoissa on enemmän tiimien luomista, strategiatoimintaa, työpajoja. Omaa rauhaa vaativaa työtä voi tehdä kotona tai missä vain. Kaikilla toisaalta eivät ne etätyöolosuhteet ole kotona niin hyvät, jolloin he tarvitsevat myös rauhallisen työhuoneen toimistosta.

Ode: Olen pitkään sanonut, että Helsinkiin kaavoitetaan liikaa toimistoja. Antaisin muuttaa vanhojakin toimistoja asunnoiksi. Virkamiehet puolustavat toimistoja, koska työpaikat ja yhteisöverotulot. Kun ennen toimistoissa oli henkeä kohden pinta-alaa 30 m2 ja kohta vain 15 m2, entiseen määrään toimistoalaan mahtuu kaksinkertainen määrä väkeä.

Organisaatiot muuttuvat

Ode: Vaikka digiloikka ei muuttaisi aluekehitystä, se muuttaa organisaatioita. Mekin teemme tätä Verde-lehteä monella paikkakunnalla ympäri maata, eikä meillä edes ole toimistoa. Ei olisi onnistunut muutama vuosi sitten.

Digiloikka tekee mahdolliseksi yrityksille ja muille organisaatioille toimia aivan uudella tavalla. Se voi jouduttaa Suomen luisumista tytäryhtiötaloudeksi, kun monikansallisten yritysten toiminta helpottuu etäkokoustamisen myötä. Finnairille on huono juttu, kun lentäen tehdyt työmatkat vähenevät.

Työn siirtyminen osittain kotiin edellyttää isompia asuntoja. Kotona tarvitaan yksi huone lisää, jos perhesopu halutaan säilyttää. 

Kostiainen: Voi herätä kysymys siitä, pitääkö työnantajan korvata kotitoimiston vaatimista neliöistä jotain.

Urbaanit pikkukaupungit lähellä isoa

Kostiainen: Jos ajattelee pienempien kaupunkien tilannetta ihan ilman koronaa, tiiviin keskustan rakentaminen voisi parantaa niiden vetovoimaa. Puhutaan 15 minuutin kaupungista, jossa kaikki on saavutettavissa varttitunnissa kävellen tai fillarilla. Tällaisessa urbaanissa kylässä on keskusta ja raatihuoneentori ja kaupallisia palveluja.

Mukavaa elämää varten siellä olisi kahviloita, ravintoloita, kulttuuria ja kunnon päivittäistavarakaupat. Erikoiskauppaa siirtyy muutenkin nettiin. Kävely-ympäristöstä niissä saisi vaivatta miellyttävän. Tiheästi rakennettu sen on oltava, jotta palvelutaso olisi hyvä ja etäisyydet 15 minuutin kävelyn sisällä. 

Kangasala lähellä Tamperetta on kehittynyt tähän suuntaan. Ovat kehittäneet siellä kunnon keskustaa.

Tämä tarjoaisi Järvenpään ja Keravan kaltaisille kaupungeille kiinnostavan mahdollisuuden. Junayhteyden isoon kaupunkiin se vaatii, koska kaikki tarvittavat asiat eivät voi olla pienessä kaupungissa, mutta junahan Keravalle ja Järvenpäähän jo kulkee. 

Ode: Periaatteessa kilometrin etäisyydelle asemalta voisi asua 20 000 asukasta. Näin syntyisi urbaani kaupunki, jossa olisi melkein kaikkea mitä isossa kaupungissa on. Mitä ei ole, olisi lyhyen junamatkan päässä, siis vaikka ooppera. 20 000 asukasta ei riitä toimiviin työmarkkinoihin, joten siksikin raideyhteys on tärkeä.

Orimattilan Hennaan on kaavailtu jotain tällaista, mutta se ei ole oikein lähtenyt lentoon.

Kostiainen: Ei elämän kehyskunnissa tarvitse olla hajaantunutta omakotiasumista, vaan se voisi olla oikeaa urbaania asumista.

Ode: Keski-Euroopassa näin jo on. Kaupunkeja ei ympäröi omakotimatto vaan ryväs tiiviitä kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka on usein kytketty raideliikenteellä isoon kaupunkiin. 

Italiassa ja Ranskassa on puhuttu 15 minuutin kaupungista suurten kaupunkien sisällä tarkoittaen, että kaupungit organisoidaan niin, että pitkiä matkoja ei tarvita ja liikenne sujuu suurelta osin kävellen ja fillarilla. Pariisissa raivataan 60 000 parkkipaikkaa pois pyöräteiden tieltä. Hajauttamisen sijasta kaupunkeja tiivistetään.

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.