Epävarmuus ruokkii salaliittoteorioita

Kuva: Milo Toivonen

Janne Riiheläinen

Harva on varmaan välttynyt viimeisten kuukausien aikana kohtaamasta sosiaalisessa mediassa linkkejä videoihin, joilla on usein otsikoissaan suuria sanoja kuten totuus, petos, valta, kuolema. Videot sisältävät väitteitä, joissa todistellaan pahuuden hallitsevan maailmaa. Epidemioihin on historian aikana aina liittynyt ilmiöitä, joiden avulla on ikään kuin otettu äärimmäistä tilannetta haltuun. Uskonnollista fanatismia, noitavainoja, pogromeja. QAnon-salaliittoteoria on koronaepidemian vastine näille historiasta tutuille ääri-ilmiöille. Se kiistää koko koronan olemassaolon ja pitää sitä pahan valtaeliitin juonena taistella presidentti Donald Trumpia vastaan, jonka väitetään olevan maailman pelastaja. QAnonin maailmankuva lyhyesti on, että miljoonat valtaeliittiä (deep state, cabal) edustavat, lapsia teollisessa määrin hyväksikäyttäneet ja rituaalimurhanneet poliitikot, viranomaiset ja muut pidätetään maailmanlaajuisissa ratsioissa Myrskyksi nimitetyn maailmanvallankumouksen käynnistyttyä. Trump, apunaan Putin ja Xi valkohattujen johtajina, puhdistaa maailman ja ihmiskunnalle koittaa uusi vapauden ja vaurauden aika. Kyseessä ei ole mikään täysin yhtenäinen oppirakennelma ja ihmiset uskovat tähän vaihtelevassa määrin ja vaihtelevin osin.

QAnon sitoutuu tiukasti poliittiseen todellisuuteen pitämällä Donald Trumpia keskeisenä hahmona.

QAnonin poliittisena edeltäjänä voidaan pitää Obaman kauden alussa syntynyttä populistista Teekutsu-liikettä. Teekutsu-liike ammensi yhdysvaltalaisuuden ytimestä löytyvästä epäluottamuksesta valtioon. Teekutsu-liike uskoo valtion keräävän liikaa veroja ja säätelevän turhaan vapaiksi tarkoitettuja kansalaisia. QAnon puolestaan uskoo valtion aktiivisesti tekevän pahaa kansalaisilleen. Epäluulo on kasvanut vihaksi. Jos Trump olisi normaali poliitikko, hän olisi jo aikaa sitten tarttunut asiaan ja kieltänyt koko Q:n olemassaolon. Sen sijaan hän on rohkaissut liikehdintää eri tavoin, toki suoraan heitä tunnustamatta. Nyt liike on kasvanut jo siihen kokoon ja kiihkeyteen, että kielto ei enää juurikaan vaikuttaisi sen toimintaan. Sitä pidettäisiin vain Trumpin hämäyksenä tähän asti todellista valtaa pitäneen valtiokoneiston, deep staten, suuntaan. QAnonissa ei ole sinällään julkilausuttua poliittista linjaa, mutta sen maailmankuva rakentuu selvästi yhdysvaltalaisen äärioikeiston pohjalle. Hyviä asioita ovat kansallisvaltiot, voiman oikeutus, libertaarisesti mielletty vapaus, antisemitismi ja voimakas viholliskuvien korostaminen. Huonoja ovat valtio, maahanmuutto, tiede, vähemmistöt, moniarvoisuus ja demokratia. Hämmentävää on viime aikojen kehityksessä ollut nähdä, miten tämä yhdysvaltalaiseen kulttuuriin rakennettu synteettinen salaliittoteoria on saanut vastakaikua myös Suomesta. QAnon on niin sanottu kulttinen miljöö. Sellaisessa osallistujat saamansa hyväksynnän takia suhtautuvat vähintään sallivasti muiden näkökantoihin ja myös ovat alttiita niitä omaksumaan.

Suomessa kyse on ainakin vielä enemmän yksilöiden murhenäytelmistä kuin politiikkaan vaikuttavasta voimasta.

Juuri nyt olisi tärkeää rakentaa tieto- ja tukipalveluja tähän kaninkoloon kadonneiden läheisten tueksi. Pian myös ulospääsyä etsivät tarvitsevat jonkinlaisia exit-palveluja auttamaan paluussa takaisin tähän todellisuuteen. Q-kulttuurissa, meillä ja muualla, vallitsee kummallinen vääristynyt tietopohjaisuus, jossa näkemyksiä perustellaan ”asioiden tutkimisella”. Tämä tutkiminen on käytännössä erilaisten videoiden, some-tilien ja mediaksi naamioituneiden sivustojen läpikahlaamista. Epäjohdonmukaisuuden tai väärän tiedon osoittaminen ei tässä kontekstissa johda mihinkään. Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan. Käytännössä QAnonin tiedonfilosofia on, että itse saa päättää omien tuntemusten mukaan mikä on totta. Jos ryhmien jäsenmääristä ja videoiden katsojaluvuista voidaan jotain päätellä, Suomessakin on tuhansia ihmisiä, jotka vähintään seuraavat tarkasti tapahtumia. Joukko on hyvin kirjava ja mukana on myös puoluepolitiikassa mukana olevia. Vastikään pidetyssä EU-eroa vaativassa mielenosoituksessa kaksi kahdeksasta puhujasta oli keskeisiä hahmoja Suomen QAnon-liikehdinnässä ja eturivin banderolleissa loisti Q-kirjain. Europarlamentaarikko Laura Huhtasaarta pidetään QAnon-porukoissa “heränneenä”. Henkilökohtaisesti hän ei ole asiaan ottanut kantaa muuten kuin retwiittamaalla joskus QAnon-tilien twiittejä. Jo 2018 hänen poliitikkosivullaan Facebookissa jaettiin hyvin yksityiskohtaista, nyttemmin poistettua, QAnon-tietoutta. Sivulla ilmoitetaan erikseen, ettei hän itse vastaa sivun ylläpidosta. Huhtasaari itse suositteli videollaan Blokkimedia-nimisen suomalaisen QAnon-Youtube-kanavan seuraamista. QAnon-keskusteluissa pilkistää esiin välillä perussuomalaisten rivijäseniä. Myös satunnaisia muiden puolueiden jäseniä on mukana liikehdinnässä. Näyttävimmän ulostulon politiikoista teki kuitenkin elokuussa kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettu ja puoluevaltuuston jäsen tanssiessaan videolla Poikaa saunoo -biisin tahdittamana Suomea ulos EU:sta ja suomalaisia uskomaan QAnoniin.

QAnonia ja salaliittoteorioita ylipäänsä voi tarkastella myös äärimmilleen vietynä populismina, jossa jokainen fakta on itse päätettävissä ja jokainen eri tavalla ajatteleva on väärässä, usein jopa vihollinen.

Ei ole mikään ihme, että populistiset johtajat käyttävät salaliittoteorioita surutta. Ne tarjoavat tavan pelotella ihmisiä omalle puolelleen ja tehdä eri tavalla ajattelevista vihollisia. Lukashenka kertoo Naton hyökkäävän, Trump vakuuttaa rikosten valtaavan kadut ja Orban pelottelee Soroksella. Suomessa pelotellaan väestönvaihdolla.