Talouspolitiikassa joudutaan kartoittamattomalle alueelle
Esitellessään ensi vuoden budjettiesitystään valtiovarainministeri Matti Vanhanen totesi, että koronan toinen aalto on estettävä, sillä toiseen 20 miljardin hintaiseen yhteiskunnan pysähdykseen ei ole varaa. Niinpä.
Helsinki ruuhka-aikaan huhtikuussa 2020. Kuva: Osmo Soininvaara
Osmo Soininvaara / Verde
Ei oikein hyvältä näytä. Korona on palannut voimalla Eurooppaan. Nyt päivittäin jo neljännesmiljoona ihmistä sairastuu ja 2500 kuolee Covid-19 tautiin. Suomi on kummallinen poikkeus. Meilläkin ilmaantuvuus on kesästä monikymmenkertaistunut, mutta se on häviävän pientä verrattuna muiden Euroopan maiden kaaokseen. Torjuntatoimet ovat Suomessa verrattain lieviä. Ei oikein tiedetä, mikä tekee maastamme niin erilaisen. On puhuttu kansan tottelevaisuudesta, luontaisesta pidättyvyydestä sosiaalisissa suhteissa, harvasta asutuksesta ja slummien puuttumisesta. Kun emme tiedä, miksi meillä menee näin hyvin, emme myöskään tiedä kuinka vankalla pohjalla onnistumisemme on.
Toinen aalto pitäisi estää, jotta talous ei romahtaisi, mutta talous romahtaa, jos estäminen tarkoittaa yhteiskunnan sulkemista. Ei ole helppo olla valtiovarainministeri.
Muu Eurooppa menee joka tapauksessa totaaliseen sulkuun, ja kun Eurooppa syöksyy syvään lamaan, ei hyvin mene Suomellakaan. Siinä taloustilanteessa ei auta vaikka virus kiertäisi maamme kaukaa. Kevään ensimmäistä aaltoa paikkailtiin EU:ssa 750 miljardin euron elvytyspaketilla. Toisesta aallosta tulee oletettavasti paljon kalliimpi, koska aalto näyttää voimakkaammalta ja ennen kaikkea pitkäkestoisemmalta. Nykynäkymin rokotetta aletaan saada huhtikuussa, mutta koko kansa saadaan rokotetuksi vasta seuraavana talvena. Ainakin kesään asti pitäisi kärvistellä. Kaipolan tehtaan sulkemisen takia irtisanotaan 400 työntekijää. Se on kova isku paikallisesti, koska koko Jämsä on ollut riippuvainen tehtaastaan. Silti työpaikkojakin pahempi menetys saattaa olla asuntojen arvon romahdus. Silti 400 irtisanomista on hyttysen kokoinen asia verrattuna siihen, mitä Suomen taloudella on talvella edessään. Ravintolat, hotellit, esittävä taide, tapahtumat ja moni uusi nouseva ala kokee tyrmäysiskun. Se merkitsee kymmeniä, ellei satoja tuhansia työttömiä. Isku kohdistuu kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Hyvin ei mene matkailusta riippuvaisella Lapillakaan. Työ paperitehtaassa ei ole ainoaa oikeaa työtä. Ihmiset saavat ravintoloissakin oikeaa palkkaa ja maksavat siitä oikeita veroja. Kun kaikki tämä jää pois, Vanhanen joutuu esittelemään keväällä jättimäisiä lisäbudjetteja. Saksa yrittää pitää ravintolansa ja muut työpaikat hengissä korvaamalla tulojenmenetyksistä 75 prosenttia. Näin voi tehdä, kun valtion talous on ollut pitkään ylijäämäinen. Talouspolitiikassa joudutaan täysin tuntemattomalle alueelle. Euroopan keskuspankin toimia on suitsittu kummallisilla moralistisilla määräyksillä, koska saksalaiset muistavat vieläkin ensimmäisen maailmansodan jälkeisen hyperinflaation. Aika joustavasti noihin rajoituksiin on kuitenkin hädän hetkellä suhtauduttu.
Nyt voidaan ajautua sellaiseen rahan painamiseen, ettei sen vaikutuksista ole kokemusta.
Juuri nyt on mahdoton saada yrittämälläkään aikaan inflaatiota, mutta entä kun epidemia hellittää ja ihmiset ryntäävät käyttämään kotona kärvisteltäessä säästyneitä rahojaan? Silloin talouteen pumpattu ylimääräinen raha aktivoituu. Inflaatio on epäoikeudenmukainen asia, mutta taloudellisista uhista se ei nyt ole aivan päällimmäinen. Sotien laskut on maksettu inflaatiolla. Sota-ajan piirteitä taloudessa alkaakin jo olla. Kun päreiksi mennyt talous joudutaan rakentamaan uudestaan, sitä ei kannata rakentaa entisenlaiseksi. Muuten se joudutaan purkamaan toiseen kertaan ilmastosyistä. Nyt on aika elvyttää hyvin epätavanomaisin keinoin, mutta siinä samalla pitää rakentaa uutta vihreämpää taloutta. Tarvitaan vihreää elvytystä.
