Juridisen kömpelyyden hinta on kova
Koronatoimet ovat moneen kertaan törmänneet lainsäädännön kömpelyyteen. Muissa EU-maissa on pystytty toimiin, joihin kotimainen lainsäädäntömme ei ole venynyt. Juridisen saivartelun vähentämiseksi lakeihimme voisi kirjata lainsäätäjän tarkoitusta ymmärtäviä yleispykäliä.
Kuva: 80's Child / Shutterstock. Kuvankäsittely: Milo Toivonen
Osmo Soininvaara
Maata on lailla rakennettava. Tämän arvon ymmärtää, kun katsoo maita, jossa toimitaan toisin. Mutta voisiko lailla rakentaminen olla nokkelampaa ja joustavampaa? Tavallinen kansalainen osaa erottaa toisistaan huoltoaseman baarin ja yökerhon, mutta kun yökerhot suljettiin, suljetuiksi joutuivat aluksi myös yöllä ajavien rekkakuskien taukopaikat, koska ei osattu määritellä yökerhoa. Paljon ihmisiä kuoli turhaan, koska ei saatu lupaa tehdä nopeasti ruumiinavauksia koronaan kuolleille, jotta nähtäisiin, miten virus runtelee kehoa. Olihan kuolinsyy tiedossa eikä ketään epäilty rikoksesta. Tieto tappavista verisuonitukoksista tuli monen kannalta liian myöhään. Vanhusten hoivakodeissa tuli paljon kuolemia, koska ei löydetty pykälää, jonka nojalla koronaan sairastunutta olisi estetty tartuttamasta muita asukkaita. Väkivaltaisesti riehuvan eristämiseen pykälä olisi kyllä löytynyt. Seurausten kannalta kyse oli samasta tai jopa pahemmasta asiasta. Jonkin yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi siirryttiin keväällä etäopetukseen myös kunnissa, joissa ei ollut havaittu yhtään tartuntaa. Kirkkolaki kielsi kirkkovaltuustoilta etäkokoukset, koska kirkkolakiin ei ollut kirjoitettu mitään teams-kokouksista eikä pandemioista. Sama ongelma koski yhtiökokouksia. Olisi pitänyt säätää yhdellä erillislailla kaikki etäkokoukset luvallisiksi, myös eduskunnassa. Ketteryyden puute on ollut silmiinpistävää.
Kansainvälisen uutisvirran mukaan muissa EU-maissa pystyttiin toimiin, joihin lainsäädäntö ei meillä venynyt. Lailla niitäkin maita hallitaan.
Juridisen kömpelyyden hinta on helppo osoittaa korona-toimissa, mutta se näkyy kaikessa. Ei ole harvinaista, että lakeja sovelletaan tilanteissa, jotka eivät vastaa lainkaan sitä, mihin ne on säädetty. Ongelmaa liittyy juristien käyttämään välineistöön kömpelyyteen laajemminkin. Vähän kun kiinnittäisi ruuvia vasaralla. Saisimme esimerkiksi paljon parempia verolakeja, ellei niitä tarvitsisi betonoida juridisen saivartelun ja muun kieroilun kestäviksi. Voisi olla perusteltua, ettei verotettaisi tuloa, jota käytetään säästämiseen ja verottaa sitä, kun säästöjä syödään. Näinhän on osakesäästötilien kohdalla tehtykin, mutta tämä koskee vain pääomatuloja. Asuntoaan palkkatuloistaan säästävää se ei auta. Tätä olisi kuitenkin vaikea säätää niin, ettei joku löytäisi siitä porsaanreikää, jolla vapautuu veroista lopulta kokonaan, vaikka tarkoitus oli vain lykätä verotusta. Löytää sen muuten niistä osakesäästötileistäkin. Olaus Petrin tuomarin ohjeissa sanotaan, että mikä ei ole kohtuus ei voi olla lakikaan. Veromenettelylaissa on yleispykälä, jonka mukaan verottaja voi jättää ottamatta huomioon verojen välttämiseksi tehdyn toimenpiteen. Sen tarkoitus on estää mikä tahansa kikkailu verojen kiertämiseksi. Pykälän pitäisi olla paljon nykyistä laajemmassa käytössä. Samanlaisia yleispykäliä tarvittaisiin muuhunkin lainsäädäntöön. Lakeja tulkittaessa pitäisi noudattaa lainsäätäjän tarkoitusta ja ohittaa juridinen saivartelu. Olaus Petri oli viisas mies. Lakiesitysten perusteluissa kuvataan, mihin esityksellä tähdätään. Miksei tätä voisi siirtää lakiin sen ensimmäiseksi pykäläksi?
