Miten saada verorahat riittämään muuhunkin kuin eläkkeisiin?

Miten saada verovarat riittämään, kun eläkkeisiin menee vuosi vuodelta enemmän rahaa? Emme tarvitse leikkauslistoja vaan älykkäämpää politiikkaa ja ennakkoluulottomia ratkaisuja. Palkkatukea, opintolainaa ja ikääntyneiden työllistymistä pitäisi kehittää.

11.3.2021 | Pääkirjoitus

Kuva: Huy Phan / Unsplash

Julkisessa keskustelussa toistuu väite, että olemme kasvattaneet valtion ja kuntien menoja liikaa, mikä on johtanut kohtuuttomaan verorasitukseen.

Todellisuudessa valtion ja kuntien keräämät verot eivät ole kasvaneet suhteessa bruttokansantuotteeseen 45 vuoteen vaan päinvastoin laskeneet muutaman prosenttiyksikön. Kokonaisveroasteen kasvu johtuu enemmän kuin kokonaan työeläkemaksuista.

Eläkeläisten määrä nousee edelleen ja maksajien määrä vähenee. Pitäisikö siis koulutuksesta, terveydenhuollosta, teiden ylläpidosta ja kulttuurista tinkiä eläkkeiden hyväksi?

On muitakin menopaineita. Työmarkkinoiden eriarvoistuminen kasvattaa palkkaeroja, ja se taas lisää paineita tulonsiirtoihin suuri- ja pienipalkkaisten välillä. Ei nimittäin kannata hinnoitella pois työmarkkinoilta niitä, joiden henkilökohtainen tuottavuus ei nykysäännöillä riitä.

Muut Pohjoismaat käyttävät moninkertaisesti enemmän palkkatukea. Sen saisi toimimaan paremmin ja oikeudenmukaisemmin, jos tukipäätös annettaisiin työntekijälle ja hän voisi valita työnantajan ja halutessaan myös vaihtaa työnantajaa.

Hoivamenot kasvavat, koska hoivaiässä olevien määrä kasvaa ja koska työvoimapulan torjumiseksi hoitoalan alipalkkaisuus on korjattava. Tämä koskee noin neljännesmiljoonaa työntekijää, joten vaikutus julkiseen talouteen ei ole vähäinen.

Hoivamenot voivat tosin myös alentua reippaasti, jos Alzheimerin tautiin keksitään tepsivä lääke.

Aluepoliittisen tasapaino huononee nopeasti. Se varmaankin synnyttää vaatimuksia kasvattaa aluepoliittisia tulonsiirtoja.

Terveydenhoitomenot ovat Suomessa pienet, mutta kasvavat, koska ikääntyneet sairastavat muita enemmän ja koska elintason noustessa terveydenhuollolta vaaditaan enemmän. On myös opittu hoitamaan sairauksia, joille ei voitu ennen tehdä mitään. Uudet hoidot ovat tehokkaita, mutta kalliita.

Terveysmenojen kasvun hillitsemiseksi hoitoa on osattava priorisoida. Yhdysvallat on kauhuesimerkki siitä, miten käy, kun priorisoinneista ei päätetä kuin oikeussaleissa. Rahaa menee paljon, mutta koko kansaa ajatellen tulokset ovat kehnot.

Julkinen terveydenhuolto keskittyy paremmin oikeisiin asioihin, mutta yksityinen tekee useimmat asiat halvemmalla, koska sen johtaminen on parempaa. Pitäisi osata yhdistää näiden kahden hyvät puolet, jotta tehtäisiin oikeita asioita tehokkaasti.

Työllistämme ikääntyneitä paljon huonommin kuin muut pohjoismaat. Se on erittäin kallista. Periaatteena on ollut, että töissä painetaan täysillä niin kauan kuin jaksetaan ja jäädään kerralla pois. Fiksumpaa olisi jatkaa pidempään tahtia asteittain hidastaen, mutta tähän meidän työmarkkinakäytäntömme eivät veny.

Singaporessa tuli kymmenisen vuotta sitten voimaan laki, jonka velvoittaa solmimaan uuden työsopimuksen työntekijän täyttäessä 62 vuotta. Työt kevenevät, mutta niin kevenee myös palkka. Työntekijä saa täydentää palkkaansa sosiaalitilinsä säästöistä, mikä vastaisi meillä osaeläkeen nostamista. Uudistus pidensi työuria keskimäärin kahdella vuodella.

Singaporen sosiaalitilijärjestelmä on muutenkin mielenkiintoinen.

Suomessa valtaosa tulonsiirroista ei ole suinkaan siirtoja rikkailta köyhille vaan keskiluokalta keskiluokalle tarkoituksena tasoittaa tuloja elinkaaren eli vaiheissa. Meillä tämä menee yhteisen kassan kautta, Singaporessa jokainen käyttää omaa rahaansa, joka on pakkosäästetty omalle sosiaalitilille.

Mallin nerokkuus on siinä, että se kannustaa käyttämään säästeliäästi itse itselleen maksamiaan tulonsiirtoja. Tulokset ovat todella hyviä. Hyvää sosiaaliturvaa halvalla. Kannattaa tutustua.

Osa tulonsiirroista kuitenkin on siirtoja rikkailta köyhille. Ne pitää joka tapauksessa kierrättää valtion budjetin kautta.

Suomen murheet eivät lopu tähän. Aivovienti Suomesta kasvaa. Suomi on suhteessa Eurooppaan samassa asemassa kun Itä- ja Pohjois-Suomi  on meillä suhteessa Uuteenmaahan. Koulutettujen menettäminen etelään on tullut kalliiksi Itä- ja Pohjois-Suomelle ja kalliiksi se tulee myös Suomelle.

Olemme eläneet lintukodossa, jossa koulutus on ilmaista ja vastaavasti palkkaerot pieniä. Progressiivisen verotuksen kautta koulutetut maksavat ilmaisen koulutuksensa enemmän kuin kokonaan takaisin – jos pysyvät Suomessa.

On houkuttelevaa ottaa ensin ilmainen koulutus Suomesta ja muuttaa sitten maahan, jossa yliopistokoulutuksesta joutuu maksamaan kymmeniä tuhansia euroja ja jossa koulutettujen palkat ovat tämän mukaisia.

Aivoviennin estämiseksi korkeasti koulutettujen palkkoja on nostettava Suomessakin. Silloin voidaan kysyä, onko ilmainen koulutus enää sosiaalista tasa-arvoa edistävä asia – erityisesti kun yliopisto-opiskelijat tulevat yhä useammin akateemisista perheistä.

On tärkeätä taata yhtäläinen oikeus korkeakouluopintoihin kotitaustasta riippumatta kaikille. Pehmeä opintolaina voisi tarjota ratkaisun. Sitä ei tarvitsisi maksaa takaisin, ellei koulutus avaa tietä korkeapalkkaiseen työhön.

Osmo Soininvaara

11.3.2021 13:51

1 Kommentti

  1. Olen joskus laskeskellut, että keskimääräinen palkansaaja maksaa kokonaisansiostaan enemmän ansiosidonnaisia maksuja omaksi hyväkseen kuin varsinaisia veroja yhteiseen kassaan. Tätä ei aina huomata, kun osa maksuista kulkee työnantajamaksun nimellä.

    Pakollinen riskieläkevakuutus on siitä ikävä, ettei ansiostaan pääse nauttimaan, ellei elä pitkään. Itse olen 66-vuotias ja moni ikätoverini on jo viimeisen eläkemaksunsa maksanut aikoja sitten ja joku taas on pirteästi jäänyt terveen peruskoulunopettajan aikaistetulle eläkkeelle oletusarvoisesti 30 vuodeksi.

    Yhtä kaikki, ansioeläkevarat pysyvät palkansaajain poolissa. Pakollisten maksujen jako veroihin ja maksuihin ei ole kuitenkaan aivan selvä eläkkeiden yhteensovituksen vuoksi. Toisin sanoen, kun en saa lainkaan kansaneläkettä, olen sen itse työeläkemaksuna maksanut. Työeläkemaksussa on siis takuueläkkeen verran veroa ja loput riskivakuutusmaksua mutta osuudet voi laskea vasta eläkkeelle jäädessään. Olisi kiva kuulla keskimääräisen kansanedustajan analyysi anomaliasta.

    Oma etiikkani ei oikein hyväksy näin kallista pakollista riskivakuutusta, josta vain geneettisesti onnekkaat hyötyvät pitkään loppuikänsä. Toisaalta elinkaarituloiltaan pienituloinen ei juuri hyödy työeläkkeestä kun saman saa kansaneläkkeenä ja verottomana asumistukena.

    Ehdotukseni on nykyistä korkeampi takuueläke, alhaisempi pakollinen työeläke ja eläkkeiden yhteensovituksesta luopuminen, jolloin aidosti hyötyisi eläkemaksuistaan.

    Työeläkejärjestelmään on tosin hankala tehdä muutoksia aloittajasukupolvilta periytyvän rullaavan velan vuoksi, kätemme ovat perustajaisien sitomat.

    On hyvä huomio, että osa rakenteellista velkaamme on joidenkin julkisten alojen alipalkkaus. Yksi tapa saada lisää työpäiviä olisi julkisten alojen loma-aikojen lyhentäminen yksityiselle tasolle, tietenkin rahallisesti korvaten lisääntyneen työajan mukaan. Tällöin palkatkin olisivat vertailukelpoisempia. Yleinen yhdenvertaisuus ei kestä mm. valtion virkamiesten lomien lakisääteistä ylipituutta.

    Olen samaa mieltä pehmeästä liukumisesta eläkkeelle alemmalla palkalla työtehtäviä helpottaen ja tämän tulisi olla luontevaa ja sosiaalisesti hyväksyttävää. On säätyläisperäistä ajattelua ylläpitää tuloja statuksen mukaan.

Lähetä kommentti