Naton Stratcom-raportti tuotti uuden ryöpyn naisvihaa

Raportti Suomen hallitukseen kohdistuneesta naisvihamielisestä verkkopuheesta tuntuu iskeneen moneen hermonpäähän. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta vihapuhe, asiattomuudet ja häirikointi eivät ole sitä, kirjoittaa Janne Riiheläinen.

19.3.2021 | Puheenvuoro

Pääministeri Sanna Marin. Kuva: Alexandros Michailidis / Shutterstock

Riikassa toimivan Naton Stratcom-osaamiskeskuksen raportti Suomen hallitukseen kohdistuneesta naisvihamielisestä verkkopuheesta tuntuu iskeneen moneen hermonpäähän. Reaktiot ovat olleet kovia monin tavoin ja kuten tällaisissa kuohunnoissa usein, menevät asiat myös iloisesti sekaisin.

Jos lähdetään tutkimuksen tekijästä, niin kyseinen keskus ei ole osa Naton komentorakennetta, vaan muiden osaamiskeskusten tapaan itsenäinen tutkimuslaitos. Se edistää tutkimuksen menetelmillä oman alansa osaamista.

Myös Suomi on tämän osaamiskeskuksen jäsen ja siellä työskentelee  jatkuvasti joku Suomesta. Raportin tekijät eivät olleet suomalaisia.

Keskus kysyy jäsenmaidensa hallituksilta aiheita, joista ne haluaisivat saada tietoa.

Vuonna 2019 viranomaiset keräsivät keskuudestaan näitä aiheita ja pyydettävän tutkimuksen aiheeksi valikoitui vaalihäirintä. Tutkimuksen edetessä ei löydetty merkkejä järjestäytyneestä vaalihäirinnästä, mutta sen sijaan löytyi merkittävä määrä naisvihamielisyyttä ja keskus muutti sen raportin tutkimusaiheeksi.

Suomen nykyinen hallitus siis ei ole tilannut tätä tutkimusta, ei puuttunut mitenkään sen tekemiseen eikä aiheen vaihtamiseen eikä myöskään maksa siitä mitään. Se on osa osaamiskeskuksen jäsenmailleen tuottamaa hyötyä.

Suoraan tai peitellysti on kuitenkin esillä ollut väite, että tutkimuksen tulos olisi ollut tilattu.

Kuten hyvässä tutkimuksessa aina, niin tässäkin raportissa on esitetty aineisto, menetelmät ja johtopäätösten perustelut. Jos tulos olisi jotenkin manipuloitu, sen voisi todennäköisesti lukea raportista.

Ylipäätään ajatus siitä, että toisessa maassa sijaitseva, sotilasliiton nimen alla kulkeva tutkimuslaitos antaisi suomalaisen poliittisen ohjauksen määritellä tutkimuksen tuloksia, on vähintäänkin kaukaa haettu.

Pääministeri Sanna Marin reagoi raporttiin twiittaamalla:”Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.” 

Tämä oli oikeastaan hyvin perinteinen valtapoliitikon vastaus. Koirat saavat ihan vapaasti haukkua karavaanin kulkiessa.

Se, mikä ei ole tyypillistä, on, että naispoliitikko toimii näin. Miehet ovat vastaavia nahkurin orsi -toivotuksia heitelleet tai pitäneet merkityksellisiä taukoja ennen ”yhteistoiminnassa” -sanaa. Se, onko pääministerin juuri nyt viestinnällisesti fiksua kärjistää tilannetta, on sitten eri keskustelu.

Pääministerin kuittausta voi tulkita myös kaiken sen vähättelyn ja naiseuden aiheuttaman vastamäen kautta, joka on naisilla kuitenkin yleinen kokemus edelleen myös Suomessa.

Uskon siksi hyvin monen naisen pystyvän samaistumaan tuohon Marinin jopa tylyyn kehotukseen hyväksyä tilanne. Varsinkin kun osa raportin vastaanotosta tuntuu melkeinpä kieltäneen naisvihamielisen öyhötyksen olemassaolon tai merkittävyyden.

Verkkohäirintä kuitenkin kohdistuu nimenomaan naisiin ja vähemmistöjen edustajiin.

Tähän asetelmaan liittyy myös se vähintään rivien välissä esiintynyt väite, että koska hallituksen naisvaltaisuuden korostaminen sekä kotimaassa että ulkomailla, voi katsoa jotenkin selittävän, tai jopa oikeuttavan, ministereiden arvioimista naisvihamielisesti.

Myös aiempien hallitusten kohtaamat asiattomuudet on nostettu jonkinlaiseksi selitykseksi raportissa esille nostetulle käytökselle.

Raportin on myös tulkittu ikään kuin kritisoivan hallituksen kritisoimista tai hallituksen käyttävän sitä suojakilpenä. Raportti on tutkinut hallitusta vastaan suunnattua kritiikkiä ja nostanut sieltä esiin naisvihamielisen häirinnän.

Vihapuhe kohdistui myös muihin aiheisiin, kuten käsityksiin siitä, miten hyvin tai huonosti hallitus toimii erilaisissa muissa aiheissa. Asiaton käytös on kuitenkin aina asiatonta käytöstä, oli siinä aiheena mikä tahansa.

Raporttia koskevassa keskustelussa on noussut esiin myös lukuisia muunnelmia ”mitäs läksit” -argumentista. Eli kun on jotain tai toimii tietyllä tavalla, on vain hyväksyttävä se, että joutuu kohdelluksi väärin. Tässä tapauksessa tällä viitataan politiikkaan ja valta-asemaan siellä.

Politiikassa mukana olevia ja erityisesti valta-asemiin päätyneitä pitää arvioida kriittisesti ja heidän toimiaan arvostella kovasanaisestikin. Siitä asemasta ei voi saada vapautusta sukupuolella tai millään muuallakaan ominaisuudella. Asiallisesta kritiikistä ei myöskään pidä uhriutua oman sukupuolen, puoluekannan tai minkään muun syyn takia.

Kaiken tämän demokratian kannalta olennaisen ja tärkeän kritiikin voi antaa asiallisesti. Vihapuhe, asiattomuudet ja häirikointi eivät ole sitä.

Poliitikkojen olo kansakunnan kusitolppana otetaan jotenkin annettuna, mutta itse asiassa se on tutkitusti nykytasolla jo uhka demokratian toimivuudelle. Ikävä esimerkki koventuneesta keskustelukulttuurista nähtiin, kun Kirsi Piha luopui pormestariehdokkuudesta.

Hallitusta saa arvostella. Hallituksen naisministereitä saa arvostella. Sen pystyy tekemään kaikin tavoin asiallisesti ja tämä vaatimus koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Ylipäätään demokratian toimivuus vaatii niin poliitikoilta kuin kansalaisilta kykyä keskustella asiapohjaisesti ja asiallisesti. Kovaakin saa sanoa, mutta perustellen ja ihmisyyttä kunnioittaen sekä ennen kaikkea ymmärtäen, että eri tavalla ajatteleminen ei ole ketään vastaan suunnattu henkilökohtainen loukkaus.

Janne Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen tietokirjailija, joka käyttää aivan liian paljon aikaa erilaisten disinformaatiolähteiden parissa

19.3.2021 16:18

0 kommenttia

Lähetä kommentti