Kaupungit taistelevat vedennousua vastaan – maailman paras varautumissuunnitelma löytyy Rotterdamista

Rotterdam on todennäköisesti viimeinen suistoalue, joka huuhtoutuu mereen ilmastonmuutoksen vuoksi. Rotterdamilla homma on hallussa, sillä sinne on keskittynyt maailman paras tulvien torjuntaosaaminen. Tästä osaamisesta on tullut hittivientituote, joka pelastaa ihmishenkiä maailmalla. Pinnan alla piilee kuitenkin vaara. Kuinka kauan kaupungilla itsellään on todellisuudessa aikaa pelastua?

25.5.2021 | Ilmasto

Rotterdam kokeilee uusia keinoja vedennousua vastaan. Nassauhavenin satama-alueelle on tuotu kelluvia asuntoja, "luhtiturvapaikkoja". Asunnoissa on aurinkopaneelit ja omat vedenpuhdistusjärjestelmät, joten niitä ei tarvitse liittää kaupungin viemäriverkostoon. Kuva: Edwin Muller Photography / Shutterstock

Kun mannerjäätiköt sulavat, Rotterdam ja muut Hollannin isot kaupungit kuten Amsterdam ja Haag ovat suuressa vaarassa, sillä ne sijaitsevat pääosin merenpinnan alapuolella. Rotterdamissa tilanne on akuutein, sillä tulvat uhkaavat sitä kolmelta rintamalta: mereltä, maalta ja ilmasta. Kaupunki sijaitsee Pohjanmeren suistoalueella, jonne virtaa kaksi isoa jokea Rein ja Maas. Joet yhtyvät Hollannin alueella ennen laskeutumistaan mereen. Ilmastonmuutos lisää myrskyjä ja rankkasateita.

Rotterdamissa on Euroopan suurin satama, josta tavaroita kuljetetaan ympäri Eurooppaa, ja Euroopasta ympäri maailmaa. Hollannin toiseksi suurimmassa kaupungissa on Helsingin verran asukkaita.

Rotterdam on suojautunut tulvia vastaan vuosikausia ja perusteellisesti. Tämän vuoksi kaupunki on vesi- ja tulvaosaamisen bisneskeskittymä.

Ilmastonmuutokseen varautuminen on hollantilaisille kasvava bisnes.

”Rotterdam on viimeinen suistoalue, joka evakuoidaan maailmassa ilmastonmuutoksen vuoksi”, toteaa tulvaekspertti Henk Ovink Financial Timesin haastattelussa. Ovink on Hollannin erityislähettiläs Yhdysvalloissa ja edistää hollantilaisosaamisen vientiä Yhdysvaltoihin ja maailmalle.

Ovinkin mukaan muun muassa Bangladeshissa on pelastettu tuhansia ihmisiä tulvatuhoilta hollantilaisten avustamana.

Rotterdamissa on virrannut vierailijoita lähes kaikista maailman kaupungeista, joita merenpinnan nousu, rankat sateet ja jokien tulviminen uhkaavat. Bangladeshilaisten lisäksi muun muassa Bangkokin, Ho Chi Minhin kaupungin, New Yorkin and New Orleansin ja monen muun kaupungin edustajat ovat hakeneet oppia Rotterdamista, ja usein he ovat päätyneet myös ostamaan palveluita hollantilaisilta yrityksiltä.

Hollantilainen malli perustuu yhteistyölle

Hollantilainen malli perustuu laaja-alaiselle valtion, kaupungin ja kaupunkilaisten yhteistyölle. Hollantiin perustettiin jo vuonna 1953 kansallinen työryhmä, joka laatii suunnitelmat tulvien estämiseksi.

Vuonna 2006 Hollanti laati myös niin sanotun climate proof -suunnitelman, jonka avulla valtiosta ja erityisesti Länsi-Hollannin alavilla mailla sijaitsevista Amsterdamista, Haagista ja Rotterdamista tehdään vuoteen 2025 mennessä turvallisia kohtaamaan ilmastonmuutoksen. Suunnitelman mukaiset toimet ovat edenneet aikataulussa, mutta kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja.

Rotterdamin liepeillä sijaitsevan Noordwaardin alue luovutettiin merelle. Se tyhjennettiin ja nyt se toimii isompien kaupunkien tulvasuojana.

Aiemmin Noordwaardissa asui ihmisiä ja siellä sijaitsi viljapeltoja ja maatiloja. Nyt se on lietemaata, jonne tulviva merivesi ohjataan. Tulvan laskettua merivedestä jäänyt suola tekee maaperästä viljelykelvottoman.

Hollantilaisen suunnitelman vahvuutena on myös, että se yhdistää insinööriosaamista, kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua, laaja-alaista yhteistyötä valtion, kaupungin ja asukkaiden kesken, ja niin sanottuja luonnonmukaisia (nature based solutions) ratkaisuja.

Ajatus on, että myös asukkaat miettivät, millaisia ratkaisuja he haluavat ja tarvitsevat asuinalueensa suojaksi ja kaupunki tukee hankkeiden toteuttamisessa. Tällöin kyseessä ovat tyypillisesti luonnonmukaiset ratkaisut, kuten pihojen betoni- ja asfalttipinnoitteiden poistaminen ja alueen kasvillisuuden, puistojen tai viherkattojen lisääminen.

Lisäksi kaupungissa on tehty paljon hankkeita sosiaalisen tasa-arvon lisäämiseksi, sillä niin edistetään kaupunkilaisten halukkuutta pitää huolta alueestaan.

EU kannustaa luonnonmukaisiin ratkaisuihin

EU:n komission suosittaa voimakkaasti uudessa Green Deal -ohjelmassaan jäsenmaitaan ottamaan laajemmin käyttöön luonnonmukaisia ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Kasvillisuus ja puistot imevät vettä, mikä pienentää tulvariskiä ja nopeuttaa mahdollisen tulvan sattuessa veden poistumista.

Esimerkiksi Helsingin Rautatientorilla tulvi 2019 poikkeuksellisen runsaiden rankkasateiden johdosta. Vettä valui metrotunneliin asti ja tämä johtui Rautatientorin runsaasta asfalttipinnoitteesta. Jos alueella olisi tilaa istuttaa kasvillisuutta asfaltin rinnalle, tällaisen pinnoitetun alueen tulvan riski pienenisi.

Luonnonmukaisilla ratkaisuilla on myös monia muita hyötyjä. Puistot viilentävät kaupunkia, lisäävät alueen eliöstön ja kasvillisuuden monimuotoisuutta ja tarjoavat asukkaille happea ja virkistystä. Metsien ja kasvillisuuden istuttaminen toimii myös luonnonmukaisena hiilensitojana. Lisäksi luonnonmukaiset ratkaisut ovat huomattavasti halvempia kuin isot rakennushankkeet.

Suomen Ilmastopaneelin jäsen ja Helsingin yliopiston kaupunkiympäristöihin erikoistunut professori Sirkku Juhola huomauttaa, että luonnonmukaisten ratkaisujen pitkäaikaisvaikutuksia ei ole vielä tutkittu. Niillä saattaa olla myös yllättäviä haittoja, joista ei olla vielä tietoisia.

Rotterdamissa luonnonmukaiset ratkaisut tarkoittavat myös veden ohjaamista kaupungissa. Merivettä pyritään ohjaamaan jo aiemmin mainitulle entisille pelloille, mutta joet ja rankat sateet aiheuttavat myös tulvia.

”Emme yritä voittaa vettä, vaan elää sen kanssa. Tällaista ajattelutapaa pyrimme neuvomaan myös muille veden kanssa kamppaileville kaupungeille”, Ovink sanoo.

Rotterdamissa, kuten nykyisin monessa muussakin kaupungissa, on rakennettu puistoalueita ja rantoja virkistysalueiksi siten, että tulvan sattuessa kaupungissa vellova vesi valuu näille puistoalueille pois rakennuksilta ja teiltä. Tämä on tärkeää, sillä maavalleja ja patoja ei voi loputtomiin korottaa.

Tulvaportit ovat kalliita ja antavat heikon suojan

EU:n suosituksen taustalla on myös Venetsian Mose-tulvaporttijärjestelmä, joka osoitti, että mahtavat ja kalliit rakennelmat ovat yhteiskunnan talouden kannalta kestämättömiä. Lisäksi niiden kyky suojella kaupunkia on pienehkö.

Venetsian Mose koostuu useasta eri portista ja maavallista. Se valmistui lähes  vuosikymmenen myöhässä 2020, eikä se ehtinyt suojata kaupunkia vuoden 2019 suurilta tulvilta. Mose maksoi arvioidun kahden miljardin sijasta seitsemän miljardia ja rakennustöitä varjostivat laajat korruptiosyytökset.

Rotterdamia suojaamaan on myös rakennettu tulvaportti, Maeslantkering, joka valmistui vuonna 1997. Sitä on käytetty kaksi kertaa, vuonna 2007 ja 2018, kun myrskyt nostivat meriveden pintaa. Portti on kahden kyljellään olevan Eiffel-tornin kokoinen.

Rotterdamin ja Venetsian kuten muidenkaan tulvaherkkien kaupunkien kaikista akuuteimpana vaarana ei kuitenkaan pidetä merenpinnan nousua, vaan rajuja myrskyjä, jokien tulvimista ja maan vajoamista. Jos vettä on jo kaupungissa, tulvaportit pitää avata, jotta vesi pääsee myös valumaan pois kaupungista.

Ihmisten koulutus katastrofien varalle korostuu

Käytännössä tulviin varautuminen lähtee kaupunkilaisten kouluttamisesta ja ottamisesta mukaan suojautumisjärjestelyihin. Asukkaiden täytyy tietää, miten tulvia ennalta ehkäistään ja miten heidän tulee toimia tulvan aikana toimia.

Suunnitelman täytyy olla selkeä aivan kaikille asukkaille iästä, koulutuksesta tai äidinkielestä riippumatta.

Tämän vuoksi Hollannissa koulutus on jo osa opetussuunnitelmaa. Hollantilaiskouluissa muun muassa opetetaan lapset uimaan kuten Suomessakin, mutta Rotterdamissa koululaiset läpäisevät uintitestit vain, jos kykenevät uimaan myös vaatteet päällä. Tätä myös harjoitellaan.

Kaupungin tulevaisuus ei ole sen omissa käsissä

Torstaina 20.5. Etelämantereen Ronnen jäähyllystä irtosi jättimäinen jäävuori, jonka koko on 4 320 neliökilometriä. Tutkijat ovat yhä enemmän huolissaan Etelämantereen jäätiköiden sulamisesta. Tähän mennessä Etelämanner on sulanut huomattavasti vähemmän ja hitaammin kuin Grönlannin jäätiköt, mutta tahti on kiihtynyt.

Merenpinta nousee tällä hetkellä arviolta 4,3 millimetriä vuodessa ja myös merenpinnan nousun tahti on kiihtynyt. IPCC:n arviossa vuodelta 2013 merenpinta nousisi noin 80-100 senttiä vuosisadan loppuun mennessä, mutta monet uudemmat kuten Hollannin kansallisen metrologisen instituutin KNMI ennusteet puhuvat jo huomattavasti nopeammasta ja suuremmasta noususta, jopa 1-2 metristä.

Merenpinnan nousu todennäköisesti kiihtyy 2050 jälkeen, erityisesti, jos maailma ei pysty pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista ja puolittamaan hiilidioksidipäästöjä vuoteen 2030 mennessä.

Montako vuotta Rotterdamilla on aikaa?

Tuskin kukaan epäilee, etteikö Rotterdamissa ja Hollannissa suojautuminen tulvia vastaan ole maailman huippua. Suojautuminen riittää tällä hetkellä asiantuntija-arvioiden mukaan vuoteen 2100 asti, mikäli merenpinnan nousu pysyy IPCC:n aiemmin ennustamassa korkeintaan metrissä.

Suojavallit saattavat kestää jopa kahden metrin nousun, mutta metrissäkin on ihan riittävästi työtä. Kaupungin suojaaminen niin suurelta vesimassalta ei ole helppoa ja se vaatii paljon energiaa muun muassa pumppaamojen ylläpitämiseksi. Lisäksi ovat ne myrskyjen ja jokien tulvimisesta aiheutuneet ongelmat. Vuoteen 2100 on aikaa vain 80 vuotta.

”Saksan kielen pitäisi olla pakollinen alakouluissa”, toteaa Utrechtin yliopiston geologian professori Kim Cohen Vrij Nederland -lehden haastattelussa, jossa raportoitiin Deltares  -tutkimusinsitituutin hackatonista. Hackatonin ideana oli etsiä uusia ratkaisumalleja Rotterdamille, mikäli merenpinta nousee nopeasti.

”On aivan liian epätodennäköistä, että lapsenlapsemme jalat pysyvät kuivina, jos jatkamme näin. Jos kaikki päätyy toistuvasti veden alle, maataloutemme ja taloutemme kärsivät, ja heidän (lastenlasten) olisi parempi rakentaa elämää kauempana idässä kuin työntää päätään hiekkaan”, jatkaa Utrechtin yliopiston Maarten Kleinhaus. Hän on suistoalueisiin erikoistunut geologian professori

Outi Toivanen-Visti
Kirjoittaja on yritysvastuullisuuteen erikoistunut viestintäkonsultti

25.5.2021 15:30

0 kommenttia

Lähetä kommentti