Kolumnisti Atte Harjanne: Missä viipyvät ruuhkamaksut?

Kuva: José Manuel de Laá / Pixabay

Atte Harjanne

“Säädetään laki, joka mahdollistaa kaupunkiseutujen liikenteen hallintaan tähtäävien ruuhkamaksujen käyttöönoton.” Näin toteaa pääministeri Antti Rinteen kesäkuussa 2019 julkistettu hallitusohjelma, jonka pääministeri Sanna Marinin hallitus omaksui sittemmin sellaisenaan.Tällaista lakia ei kuitenkaan ole vielä säädetty. Se on valitettavaa, sillä uudet kaupunginvaltuustot valmistelevat paraikaa strategioitaan ja tässä työssä olisi hyvä tietää, millaisen lainsäädännön puitteissa liikennepolitiikkaa voi tehdä.

Ennakoitavuus ja selkeys ovat politiikassa hyveitä hallintoalamaisten näkökulmasta: Välivaihe, jossa jotain on luvattu, muttei tarkennettu ja toteutettu, on usein hankalin, ja se kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman lyhyenä.

Hallitusohjelmassa ei siis puhuta selvittämisestä vaan todetaan, että tällainen laki säädetään. Asian valmistelu on valtiovarainministeriön vastuulla, mutta on toki samalla luontevasti myös liikenne- ja viestintäministerin tonttia. Rahaministeriöstä todettiin vielä keväällä, ettei työtä oltu edes aloitettu, mutta lupailtiin, että valmistelutyö tehdään tämän ja ensi vuoden aikana. Se kuulostaa huolestuttavan pitkältä ja epämääräiseltä ajalta. Vauhdin määrittää pitkälti poliittinen tahto ja ohjaus.

Vastuuministerit eivät mitä ilmeisimmin ole kiirehtineet asiaa.

Sekä valtiovarainministeri Annika Saarikko että liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka ovat molemmat myös julkisesti ilmaisseet nihkeytensä maksuja kohtaan, vaikka ovat toki todenneet kunnioittavansa hallitusohjelmaa. Aiempi valtiovarainministeri Matti Vanhanen halusi laventaa ruuhkamaksut osaksi laajempaa paikannuspohjaista tienkäytön hinnoittelua, mikä olisi venyttänyt hallitusohjelman kirjausta jo aika tavalla ja viivyttäisi toteutusta reippaasti.

Ruuhkamaksulaista ei ole tarpeen tehdä ylimääräisen mutkikasta tai riippuvaista tietystä tekniikasta. Kamerat rekkareita lukemaan ja tuloutus kuntaan, siinä se.

Ministeri Harakka on korostanut, että ruuhkamaksujen päästövähennyspotentiaali on VTT:n tutkijoiden mallinnuksen mukaan varsin pieni. Se on ihan kelpo huomio, mutta ei varsinaisesti peruste olla etenemättä sovitussa asiassa.Mallinnus tarjoaa toki suuntaa antavaa pohjaa vaikutuksista, mutta vaikutuksia kaupunkirakenteeseen kokonaisuutena ja pidemmän päälle ei ole ihan helppo arvioida. Kerrannaisvaikutuksia syntyy paitsi käyttäytymisen muutoksista, myös siitä, kun liikenneinfraa voidaan mitoittaa matalampien liikennehuippujen mukaan. Tilaa vapautuu muulle kaupungille. Ilmastopäästöt eivät suinkaan ole tällaisten maksujen ainoa peruste.Ja vaikka arviot ottaisi sellaisenaan ja käyttöön tulisi juuri mallinnettu toteutustapa, olisi sen myötä tiedossa sekä päästövähennyksiä että tuloja kaupungeille. Hallitusohjelman mukaisesti kyseessä on lopulta mahdollistava, ei-velvoittava lainsäädäntö, joka antaisi lisää paikallisia työkaluja liikennepolitiikkaan. Kuntien ja alueiden itsehallintoa korostavalle keskustalle tällaisen soisi maistuvan, ja ministeri Harakkakin pääsee vielä halutessaan vastustamaan maksuja kaupunginvaltuuston jäsenenä, kunhan laki on kunnossa.

Liikennepoliittisena toimena ruuhkamaksulaki vieläpä kohdentuu kerrankin kaupunkiseutuihin eikä haja-asutusalueiden asukkaiden arkeen, joka yleensä äkkiä korostuu kun autoilusta politiikasta puhutaan. Maailmalta on hyviä kokemuksia ruuhkamaksuista.

Silti ruuhkamaksuja ei vielä ole näkynyt tai edes valmistelu startannut. Simppeleiden ja kertaalleen jo selkeästi sovittujen päätösten kanssa vetkuttelu syö politiikan uskottavuutta. Asia on onneksi helppo korjata tarttumalla toimeen tiiviin aikataulun kera.