Hiiliverot tekevät elämästä halvempaa

Hiiliverot tai korkeat päästöoikeusmaksut ovat kustannustehokkain tapa alentaa hiilidioksidipäästöjä. Tämä on yksi niistä harvoista asioista, joista ekonomistit poliittisen kentän eri laidoilla ovat samaa mieltä. Se on olennaisesti parempi tapa kuin erilaiset jäykät hallinnolliset määräykset ja myös paljon parempi kuin vaihtoehtoisen toiminnan tukeminen.

Vaihtoehtoiset tavat alentaa päästöjä yhtä paljon maksavat enemmän – eivät vain vähän enemmän vain useita kertoja enemmän.

Talousnobelisti Jean Tilore ottaa esimerkikseen Saksan, joka hänen mukaansa on käyttänyt päästöjen vähentämiseen 1000 dollaria säästettyä tonnia kohden, kun eräät muut maat ovat päässeet yhtä suuriin vähennyksiin 10 dollarilla tonnia kohden.

Polttoaineiden verojen korottamista on vastustettu, koska ne
tekevät elämästä kalliimpaa.

Verojen maksaminen tietysti maksaa, mutta valtio ei kerää näin saatuja verotuloja suureksi setelinipuksi ja polta niitä Senaatintorilla.

Kun ympäristöveroista tulee rahaa valtiolle enemmän, muita veroja voi vastaavasti alentaa. Eikä elämä siis tule lähtökohtaisesti kalliimmaksi. Tulee se kuitenkin vähän kalliimmaksi. Vaikka maksetut verot saa takaisin toista kautta, verojen tarkoitus on kannustaa ympäristötoimiin ja ne maksavat. Sen verran verot siis nettomääräisesti maksavat.

Mutta vaihtoehtoiset tavat päästä samoihin päästövähennyksiin maksavat paljon enemmän eli tulevat lopulta kansalaisille paljon kalliimmaksi.

Väite, että hiiliverot tekevät elämästä kalliimpaa on siis totta vain, jos tarkoitus ei ole tehdä mitään muutakaan päästöjen vähentämiseksi.

Suomen keskusta vastustaa polttoaineveroja siksi, että maaseudulla asuvat pienituloiset joutuvat käyttämään paljon autoa. Väite ei vastaa tosiasioita.

Aalto-ylipistossa tutkittiin auton käyttöä yhdistämällä autorekisterikeskuksen tiedot auton käytöstä ja tilastokeskuksen tiedot tuloista ja asuinpaikasta. Maaseudulla ajokilometrejä oli keskimäärin hieman enemmän kuin kaupungeissa, mutta niitä eivät ajaneet pienituloiset vaan hyvätuloiset.

Paljon autolla ajavia pienituloisia on niin vähän, että heidän osaltaan erityisjärjestely ei olisi kovinkaan hankala. Olennaista on, millaisilla veronalennuksilla hiiliverojen tuotto palautetaan kansantalouteen, jota kokonaisuus olisi tasapuolinen.

Tähän pitäisi käyttää energiaa sen sijaan että riidellään siitä, pitääkö päästöjä vähentää vai ei.