Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista on riittänyt keskustelua jo pidemmän aikaa. Aihe nousi julkisuuteen etenkin Talvivaaran surullisenkuuluisien allasvuotojen myötä kymmenisen vuotta sitten.
Viimeisen parin vuoden aikana palstatilaa on saanut kaivoslain (621/2011) uudistaminen, joka on tällä hetkellä valmistelussa työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM). Nykyisen hallitusohjelman yhtenä tavoitteena onkin parantaa kaivosten ympäristönsuojelua lukuisten eri muutosten kautta. Hallitusohjelman mukaan kaivoslainsäädäntö uudistetaan ja lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen.
Hallitusohjelmakirjausten lisäksi on viime vuosina laadittu useita kansalaisaloitteita sekä selvityksiä mm. kaivosten lopetus- ja jälkitoimia, varausmekanismin toimivuutta ja intressivertailua koskien. Kaivostoiminnalle rajat-kansalaisaloite saavutti eduskuntakäsittelyyn tarvittavan 50 000 äänen määrän vajaa viikko sitten. Reilu pari vuotta sitten vastaavan rajan ylitti Kaivoslaki NYT-kansalaisaloite, jonka tavoitteena oli myöskin parantaa kaivostoiminnan kokonaiskestävyyttä lainsäädännön uudistamisen kautta. Aloitteen pohjalta eduskunta laati kirjelmän evästämään kaivoslain valmisteluprosessia, mutta hylkäsi sen suorat lakimuutosehdotukset.
Ympäristösuojelu ei kehity TEM:n vetämänä
Vaikka kaivoslainsäädännön uudistustarpeista onkin siis puhuttu jo pitkään, vaikuttaa siltä, etteivät toimialan ympäristönsuojeluun liittyvät asiat juurikaan kehity parempaan suuntaan TEM:n vetämänä. Hallitus antoi esitysluonnoksen kaivoslaista elokuussa 2021. Suomen ympäristökeskus totesi syyskuulle kirjatussa vaikutusarviossaan, etteivät esitetyt muutokset juurikaan näytä parantavan ympäristönsuojelun tasoa voimassa olevaan kaivoslakiin verrattuna.
Lakiluonnosta itsekin silmäilleenä olen pettynyt, ettei esim. malminetsintää näillä näkymin olla yksiselitteisesti kieltämässä luonnonsuojelualueilla – ainakaan kaivoslain puitteissa. Malminetsintälupien myöntämiselle ei myöskään vaikuttaisi uusilla pykälämuotoiluilla tulevan juurikaan lisäesteitä. Nykyiselläänhän kunnan malminetsintää vastustava kanta ei ole johtanut kunnan tahtotilan kaltaiseen lopputulokseen esimerkiksi Tuusniemellä. Luvat on myönnetty.
Vesilain lupaharkinnasta tuttua intressivertailuakaan lakiin ei näyttäisi olevan tulossa, mikä on toisaalta todennäköisesti hyvä asia. Sinänsä kaivoshankkeen elinkaaren kokonaiskestävyyden arvottamiseen tarvittaisiin kyllä jokin työkalu, mutta intressivertailun upottaminen nimenomaan kaivoslakiin voisi olla ympäristönäkökulmasta kannalta riskaabelia hommaa. Vai miltä kuulostaisi, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) vastaisi kaivoshankkeisiin liittyvien eri arvojen punninnasta?
Intressivertailussa olisi nähdäkseni hyvin haastavaa arvioida mahdollisen kaivoshankkeen tulevia hyötyjä ja haittoja, koska muuttujia on niin paljon. Pitäisi mm. pystyä ottamaan huomioon kaivosalueen pysyvä muuttuminen sekä koko elinkaaren aikaiset ympäristö- ja aluetaloudelliset vaikutukset.
Terrafame on esimerkki kaivoshankkeesta, johon kuuluu pian akkukemikaalitehdas
Monesti kaivoshankkeet saattavat olla suunnitteluvaiheessa paljon pienimuotoisempia, kuin millaiseksi ne toiminnan edetessä kehittyvät. Ja toiminnan päätyttyä ympäristövaikutukset voivat olla alun perin arvioituja suuremmat. Tästä hyvä esimerkki on Terrafamen kaivoshanke: nikkelikaivoksen pohjalta onkin nyt syntymässä akkukemikaalitehtaan sisältävä kokonaisuus. Myös esimerkiksi Kittilän kultakaivos on toiminnan aloittamisen jälkeen moninkertaistanut vuotuisen tuotantomääränsä uusien ympäristölupaprosessien myötä. Naapurikunnastanikin Siilinjärveltä löytyy edelleen laajenemaan pyrkivä Yaran fosfaattikaivos.
Joka tapauksessa TEM joutunee vielä viilaamaan esitysluonnosta, mikäli hallitusohjelman tavoitteisiin ympäristönsuojelun tason ja maanomistajien aseman parantamisesta todella halutaan päästä. Tällä hetkellä tavoitteena on antaa lopullinen lakiesitys eduskunnalle joulukuussa 2021.
Lintilän mielestä kaivoslaki on jo ehkä maailman tiukin.
Alun perin TEM suunnitteli tuovansa lakiehdotuksen uudesta kaivoslaista eduskunnan käsittelyyn jo vuoden 2020 puolella, mutta elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) arvioi lokakuussa 2020, että laki tuleekin eduskunnan käsittelyyn aikaisintaan vuoden 2021 lopulla.
Maaliskuussa 2021 Lintilä totesi Vaasan Keskustan järjestämässä Facebook-livetapahtumassa Pohjanmaan kasvu: akkuja ja energiaa , että Suomella on tällä hetkellä maailman ehkä tiukin kaivoslaki olemassa. Tämä antaa mielikuvan, ettei vastuuministerin mielestä nykyinen laki ylipäätään paljoa uudistamista kaipaa.
Edellisen kerran kaivoslaki uudistettiin vuonna 2011, jolloin elinkeinoministerinä toimi myöskin keskustalainen Mauri Pekkarinen (kesk.). Tuolloisessakaan uudistuksessa kaivosten ympäristönsuojeluun liittyvä sääntely ei selvästikään saanut riittävää painoarvoa, koska lakia joudutaan nyt lyhyen aikavälin sisällä uusimaan toistamiseen.
Pelkkä kaivoslain uudistaminen ei riitä.
Huomionarvoista toki on, että julkisessa keskustelussa tunnutaan puhuttavan lähes yksinomaan pelkästä kaivoslain uudistamisesta, vaikka hallitusohjelman tavoitteena on koko kaivoslainsäädännön uudistaminen. TEM:n alaisen kaivoslain lisäksi kaivosten toimintaa säätelevät keskeisesti mm. ympäristöministeriön toimialaan kuuluvat ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu-, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä jätelaki ja kaivannaisjäteasetus. Lisäksi ympäristöministeriölle kuuluu mm. ympäristövastuun toissijaisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Valtiovarainministeriö taasen vastaa kaivosten verotukseen liittyvistä kirjauksista ja oikeusministeriö konkurssilainsäädännöstä.
Kaivoslainsäädännön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tarvitaan vahvaa poliittista tahtotilaa. Ja jotta kaivoksia koskevasta lainsäädäntökokonaisuudesta saadaan eheä, vaatii eri lakien yhteensovittaminen erittäin hyvää koordinaatiota ja yhteistyötä ministeriöiden välillä. Loppuvuodesta nähtäneen, että miten hyvin tässä on onnistuttu.
0 kommenttia