Kuka hyötyy vihreistä investoinneista?

Investointien määrä on vähentynyt Euroopassa ja Yhdysvalloissa koko 2000-luvun ajan. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi yritysten niin maailmalla kuin Suomessa olisi tehtävä suuria investointeja kestävämmän tuotannon eteen. Julkista rahaa on yrityksille tarjolla muun muassa EU-komission tuki- ja elpymispaketin kautta. Käärivätkö kuitenkin osakkeenomistajat nuo rahat omiin taskuihinsa?

Investoinnit ovat yrityksen taloudelle iso rasite ennen valmistumistaan. Investointien tarkoitus on parantaa yrityksen tuottavuutta ja sitä kautta parantaa yrityksen tulosta, joko kasvaneen myynnin tai tehostuneen kulurakenteen kautta.

Yritysten osinko lasketaan yrityksen nettovarallisuudesta, eli voitonjakokelpoisista varoista. Vakavaraisissa yrityksissä investointi voi jopa heikentää osakkeenomistajien etua useiksi vuosiksi, koska osingonmaksukyky heikkenee aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tällöin nettovarallisuus sekä myös maksettavat osingot pienenevät.

Heikosti kannattava investointi voi sen sijaan olla osakkeenomistajan näkökulmasta hyväkin ratkaisu silloin, kun yrityksen vakavaraisuus on vaakalaudalla. Tällöin ilman kyseistä investointia yritys ei pystyisi maksamaan osinkoa, mutta investoinnin ansiosta pystyisikin, sillä investointi muuttaa yrityksen nettovarallisuuden kirjanpidossa positiiviseksi.

Pitkäjänteisyys vähentynyt arvopaperimarkkinoilla

Mariana Mazzucato kertoo kirjassaan Arvo. Globaalin talouden luojat ja välistävetäjät, miten arvopaperimarkkinat ovat suunnanneet rahaa pois investoinneista. Syynä on, että osakkeenomistajien kärsivällisyys ja halu säilyttää osakkeita on lyhentynyt niin, että enää ei voida puhua vuosista vaan sekunneista.

Lisäksi arvopaperimarkkinat ovat siirtyneet lähes kokonaan institutionaalisten sijoittajien käsiin. Yritysten ei enää kannata tehdä investointeja, sillä isoilla investoinneilla on usean vuoden vaikutus osakkeen arvoon ja osingonmaksukykyyn, vaikka siirtyminen uuteen teknologiaan voisi pidemmällä aikajänteellä olla yritykselle hyvinkin kannattavaa.

Vihreät investoinnit eivät poikkea siinä mielessä muista yritysten investoinneista, että niiden on oltava nykyisessä toimintaympäristössä yhtä kannattavia kuin minkä tahansa muun investoinnin. Mazzucato kertoo, että investointien kannattavuusvaatimukset ovat nousseet korkeammalle koko 2000-luvun, mikä myös hidastaa vihreiden investointien tekemistä.

Mitä päättäjät voivat tässä tilanteessa tehdä? Perinteinen keino on muokata verotusta. Nykyinen hallitus on uusien investointien osalta antanut mahdollisuuden tehdä kone- ja laitehankinnoista kaksinkertaiset poistot vuoteen 2023 asti.

Verotusta toki voidaan vieläkin pyrkiä muuttamaan investointiystävällisemmäksi, esimerkiksi keventämällä yhteisötuloverotusta niin, että yrityksestä nostamatonta varallisuutta ei veroteta.

Toki olisi parempi, jos päättäjät ja virkamiehet pystyisivät luovempiin ratkaisuihin, missä veroporkkanat kohdistuisivat suoraan vihreisiin tai kotimaassa tehtyihin investointeihin. Kansainvälisesti verotuksen suunta näyttää olevan menossa vahvemmin toimintapaikkaan sidotuksi.

Porkkanoiden sijaan keppi on toinen keino houkutella investointien tekemiseen. Esimerkkejä ovat päästökauppa ja haittaverotus, mikä Suomessa tunnetaan valmisteverotuksena. Myös suurten osinkojen kireämpi verotus kaikissa yhtiömuodoissa voisi kannustaa yrityksiä pitkäjänteisempiin ratkaisuihin.

Poliittiset vaihtelut hidastamassa investointipäätöksiä

Investointeja ei synny ilman innovaatioita. Kehitystyö vaatii rahaa ja kehitystyöhön panostaminen on usein yritykselle suuri taloudellinen riski, sillä työ ei välttämättä koskaan tuota tulosta, mutta kuluja sitäkin enemmän. Tästä syystä tarvitaan myös julkisin varoin tuotettua tutkimus- ja kehitystyötä, mitä yritykset voivat hyödyntää. Jostain syystä Suomessa ollaan kuitenkin ensimmäisenä leikkaamassa juuri tutkimus- ja kehitystyörahoista.

Monet suomalaiset asiantuntijat nostavat esille poliittisen epävarmuuden vihreistä investoinneista puhuttaessa. Yritykset eivät luota, että poliittinen linja säilyy hallituksen vaihduttua, mikä hidastaa investointipäätöksiä. Kuka haluaa ottaa sen riskin, että kalliin investoinnin mahdolliset tuotot valuvat savuna ilmaan poliittisen tahtotilan poukkoillessa vasemmalta oikealle laidalle?

Mazzucato kertoo kirjassaan, miten eriarvoisuus on kasvanut 80-luvulta asti. Syitä tähän kehitykseen ovat pankkisääntelyn purkaminen ja yritysmaailmassa 2000-luvulla vallinnut strategia ”supista ja jaa voitot”. Ne rahat, jotka yritykset ovat 2000-luvulla säästäneet investoinneissa, ovat menneet osakkeenomistajien kukkaroihin ja näin kasvattaneet heidän varallisuuttaan.

On siis aiheellista kysyä, lisäävätkö julkisin varoin tuetut investoinnit eriarvoisuutta kasvattamalla osakkeenomistajien voittoja sekä kiristämällä velkaantuvien valtioiden verotusta.

Poliittisella päätöksenteolla voidaan luoda lainsäädäntöä, joka kannustaa pitkäjänteisempään ja vastuullisempaan toimintaan. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon taustalla on pohjimmiltaan kyse ihmisen ahneudesta ja itsekkyydestä. On absurdia ajatella, että arvopaperimarkkinat korjaavat itse koko ongelman.

Puhe vastuullisesta sijoittamisesta lisääntyy, mutta pelkkä puhe ja pikselit ruudulla eivät luontoa pelasta. EU vasta valmistelee sääntelyä yritysten vastuullisuusraportoinnista ja sen valvonnasta. Tällä hetkellä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseen tehdään liian vähän ja liian hitaasti. Pelkkä vaatimus moraalista ja hyvistä teoista ei ikävä kyllä maailmaa pelasta.

Lähteitä:

Aku Välilä, Haittaverotuksen kehitys ja merkitys Suomen verojärjestelmään, 2017

Valtioneuvosto, Yritysverotus, Investoinnit ja tuottavuus, 2017

Mariana Mazzucato, Arvo. Globaalin talouden luojat ja välistävetäjät, 2019.

VATT muistio, Ympäristöhaittojen hinnoittelu – katsaus ilmastotoimia koskevaan tutkimuskirjallisuuteen, 2021