Keskustelu hyvinvointialueiden toiminnasta ja äänestäjien innosta muistuttaa eurovaalien ympärillä vellovaa keskustelua. Joka viides vuosi kaikissa EU-maissa äänestetään edustajat Euroopan parlamenttiin ja joka viides vuosi käynnistyy keskustelu siitä, miten käsittämätön ja vähän kiinnostava Euroopan parlamentti ja koko Euroopan unionikin on.
En lähde nyt toistamaan hyvinvointialueiden toiminnan tuhansia yksityiskohtia. Jos asia kiinnostaa, googlaamalla löytyy tietoa. Sitä on tarjolla yllin kyllin mediassa lehdistä televisioon ja radioon ja tietenkin some kaupan päälle.
Sen sijaan toitotan suureen ääneen: mene äänestämään! Sillä aivan äänestysaktiivisuudesta riippumatta aluevaltuustot alkavat toimintansa. Joko siellä on päättäjiä, jotka olet valinnut, tai sitten siellä on valtuutettuja, jotka on valinnut joku muu: tätisi, naapurisi, vanha luokkatoverisi, entinen kumppanisi, kummisetäsi, rippikoulusi pappi tai vaikka minun ei-helsinkiläinen kumminkaimani.
Suomi ei ole Yhdysvallat, eikä meillä vallata eduskuntataloa. Mutta meidän demokratiaamme rapauttaa välinpitämättömien joukko.
Jos hyvinvointialueen substanssiosaaminen on heikko kohtasi, ja epäröit äänestämistä sen vuoksi, pari rauhoittavaa kommenttia.
Oletko koskaan äänestänyt kuntavaaleissa? Ennen vanhaan nimittäin kuntavaaleissa ratkaistiin näitä sote- ja pelastuspalveluasioita, jotka nyt tästä eteenpäin ovat hyvinvointialueiden heiniä. Eli jos et nyt oikein ymmärrä sote-asioita, mutta aiemmin äänestit kuntavaaleissa tuosta vaan, niin mitä jos jatkaisit valitsemallasi uralla. Tuskinpa se puolueesi on aluetasolla aivan erilainen kuin kuntatasolla. Ehdokas saattaa olla eri, mutta hyvin todennäköisesti löydät saman tutun naamankin vaaliesitteestä.
Aluevaaleissa voi siis äänestää ilman että suorittaa 8 opintopistettä sote-tieteessä.
Äänestätkö ylipäätään koskaan? Demokratian pitäisi olla kansanvaltaa, mutta entä kun kansa ja etenkään nuoret eivät ollenkaan piirrä numeroa äänestyslappuun? Venäjällä äänestetään, mutta tuloksesta riippumatta mikään ei kuitenkaan muutu. Yhdysvalloissa äänestetään, ja sen jälkeen jää ilmaan syytös vaalivilpistä.
Suomi ei ole Venäjä, eivätkä poliitikot joudu meillä vankilaan tai myrkytyskeskukseen. Suomi ei ole Yhdysvallat, eikä meillä vallata eduskuntataloa. Mutta meidän demokratiaamme rapauttaa välinpitämättömien joukko.
Vielä on mahdollisuus äänestää sunnuntaina 23.1. Vaalipaikat aukaisevat ovensa kello 8 ja sulkeutuvat kello 20.
Tässähän tulee median ammattitaito esiin. Jos mediassa vatvotaan “en ymmärrä” -teemaa niin voimme kysyä, mistä kansalaiset sitten saavat ymmärryksensä? Aivan liikaa kysytään kadunvarsilta vaalien aiheista, kun nämä aiheet pitäisi tunnistaa ja kysymykset esittää poliittisille puolueille ja ehdokkaille.
Presidentinvaaleissa ei tulisi puhua sisäpolitiikkaa eikä aluevaaleissa käsitellä kysymyksiä palveluvalikoimasta tai palvelujen lisäämisestä, koska nämä asiat päätetään eduskunnassa ja ministeriöissä. Sen sijaan tulisi keskustella, miten eduskunnan edellyttämä palvelutarve järjestetään omalla hyvinvointialueella tarkoituksenmukaisimmin eduskunnan antaman rahoituksen puitteissa. Jos rahoitusta epäillään vinoksi, on asia hoidettava eduskunnassa.
Etenkään hallituspuolue ei ole rehellinen, jos se aluevaaleissa ratsastaa teemalla, joka on eduskunnan ja hallituksen asia.
Media tosiaan vatvoo ei ymmärretä -väitettä. Siitä voi seurata, että ihminen, joka on kyllä viimeksi kuntavaaleissa hyvin tiennyt, mistä sote- ja pelastusasioissa on kysymys, alkaa ihmetellä, liittyykö asiaan nyt vielä jotain monimutkaisempaakin.
Kyllä alueilla sentään jonkin verran liikkumavaraakin palveluissa on. Samojen velvotteiden hoitamisessa voidaan käyttää erilaisia palveluita, mutta lain määrämän tehtäväalueen sisällä tietysti täytyy pysyä.
Mitenkähän tuo tehtävärajoihin pitäytyminen koskee erityisesti hallituspuolueita? Onko ok, jos oppositio puhuu bensan hinnasta tai maakuntaverosta, mutta hallituspuolueiden ehdokkaille se ei sovi?