Epidemialainsäädäntö on pantava kuntoon

Suomi ilmeisesti selvisi Covid-19-taudista muihin maihin verrattuna vähällä. Lainsäädännön kankeus teki kuitenkin pandemian torjunnasta tehotonta ja kallista. Lainsäädäntö on pantava kuntoon ennen seuraavaa pandemiaa, koska silloin voi olla kiire.

27.1.2022 | Pääkirjoitus

Kuva: Shutterstock

Moni epidemiologi ennustaa, että omikron on Covid-19-epidemian näyttävä loppusoitto. Epidemia puskee vastustamattomasti läpi koko väestön. Sen jälkeen lähes kaikilla on joko rokotteen tai taudin antama immuniteetti tai molemmat. On hyvää onnea, että herkimmin tarttuva variantti on myös vaarattomin – ei vaaraton, mutta selvästi aiempia variantteja vähemmän tappava. Tilannetta parantaa merkittävästi, että kaikki halukkaat ovat saaneet rokotuksen.

Rokottamattomille tauti on edelleen vaarallinen.

Suomi on selvinnyt vähällä. Kuolleisuudella mitattuna olemme Euroopan kolmanneksi paras Islannin ja Norjan jälkeen. Pohjoismaat, jopa Ruotsi, ovat selvinneet muuta Eurooppaa vähemmällä. Tyypilliset kuolleisuusluvut ovat Euroopassa viidestä kymmenen kertaa suurempia kuin Suomessa asukaslukuun suhteutettuina.

Pahin ylilyönti oli Kiurun julistus, että puolet koronaan sairastuneita saa long covidin

Merkittävänä tekijänä onnistumiseemme taitaa olla harva asutuksemme ja sääntöjä noudattava kansa. Kulttuuriimme ei myöskään kuulu ylenmääräinen halailu tai poskisuudelmat. Pahiten korona on jyllännyt tiiviisti asutuissa kaupungeissa, ja niin se on tehnyt myös Suomessa. Pahaa jälkeä syntyi myös maissa, joissa luottamus viranomaisiin on heikko. Jotain meillä on tehty oikein.

Melko yksimielisessä hengessä toimia on meillä myös voitu tehdä – itseasiassa poliitikot olivat erityisesti epidemian alussa yksimielisempiä kuin epidemiologian asiantuntijat. Alun yksimielisyys on kuitenkin viime kuukausina horjunut. Ministeri Kiuru on halunnut nostaa omaa profiiliaan tiukkana koronan vastustajana ja on niin tehdessään moneen kertaan ohittanut asiantuntijoiden, ennen kaikkea THL:n suositukset.

Pahin ylilyönti oli Kiurun julistus, että puolet koronaan sairastuneita saa long covidin. Helsingin Sanomat ehti jo syyttää tästä selvityksen tehneitä tutkijoita, mutta ei vika ollut heissä, vaan ministerissä. Ei selvityksessä sellaista sanottu.

Oli politiikkaa tietysti siinäkin, että viime keväänä hallitus kieltäytyi rokoteasiantuntijoiden kannan vastaisesti kohdistamasta vähiä rokotteita sinne, missä tartunnan riski on suurin ja ehkä sitä oli vähän Uudenmaan eristämisessäkin.

Avoimen päätöksenteon kannalta olisi hyvä, jos päättäjillä olisi velvollisuus arvioida julkisesti aiheutuvia haittoja menetettyinä tuloina ja työllisyytenä.

Rokotusvastaisuus kertoo, että osa suomalaisista on menettänyt luottamuksensa viranomaisiin. Ihmetyttää, kuinka järjenvastaisiin asioihin ihmiset ovat valmiita uskomaan. Tässä taitaa olla takana Suomen ulkopuolelta tulevaa hybridivaikuttamista. Helsingin Sanomat totesi osuvasti, kampanjoinnissa on pallo tainnut lipsahtaa omaan maaliin, sillä rokotusvastaiset viestit ovat levinneet trollitehtaiden kotimaassa ja etenkin siellä.

Rajoitustoimissa joudutaan aina vertaamaan niiden terveyshyötyjä aiheutuvaan haittaan. Pelkkiä terveyshyötyjä ei ajatella muussakaan toiminnassa. Hyväksymme liikenteessä parisataa kuollutta ja tuhansia vammautuneita. Ne voisi torjua 30 km/h kattonopeudella, mutta ei kukaan esitä sellaista, koska rajoituksen haitat olisivat niin suuret. Ollaan siis valmiita hyväksymään uhrit.

Aivan tasapuolisesti ei eri elinkeinoille aiheutuvia haittoja ole punnittu. Lapin matkailun työpaikat näyttävät olevan paljon arvokkaampia kuin kulttuurin työpaikat. Kulttuurialaa on kohdeltu kertakaikkisen huonosti.

Avoimen päätöksenteon kannalta olisi hyvä, jos päättäjillä olisi velvollisuus arvioida julkisesti aiheutuvia haittoja menetettyinä tuloina ja työllisyytenä. Silloin tuskin olisi kanttia sanoa, ettei kulttuurialan työpaikoilla ole niin väliä.

Suomi sotkeutui juridiseen labyrinttiin

Päätöksenteon juridinen kömpelyys on ollut silmiinpistävää. Sen sijaan, että olisi pohdittu, miten epidemiaa tehokkaimmin hallitaan, on käytetty pääosa ajasta ja energiasta siihen, mikä on juridisesti mahdollista. Tämä on johtanut tehottomaan ja kalliiseen epidemian hoitoon ja aivan liian hitaaseen päätöksentekoon.

Kovasti nokkeluutta on jouduttu käyttämään siihen, miten jokin aivan toiseen tarkoitukseen sorvattu pykälä saataisiin venytetyksi tähän tilanteeseen. Eikö olisi yksinkertaisempaa säätää lait ja asetukset sitä tarkoitusta varten, johon niitä sovelletaan eikä yrittää soveltaa jotain muuta? Kriisin aikana maata pitäisi voida johtaa asetuksilla, jotka tuodaan jälkikäteen eduskunnan hyväksyttäviksi. Näin tehdään terveydenhuollon maksujen kohdalla normaaleina aikoinakin.

Päätöksenteon jäykkyyden takia on kuollut paljon ihmisiä turhaan ja rajoitustoimet ovat tulleet satoja miljoonia elleivät jopa miljardeja kalliimmiksi.

Miten saattoi olla niin vaikeaa päättää hoitohenkilökunnan rokotuspakosta, kun influenssarokotuksen osalta se on tehty ajat sitten? Ei kai perustuslaki voi kohdella eri viruksia eri tavoin? Ero taitaa johtua ajankohdasta. Ennen päätöksenteko oli helpompaa.

Elämälle vieras on myös tulkinta, että ravintoloitsija saa kyllä kysyä koronapassia asiakkailta, mutta ei tarjoilijoilta.

Kiinassa ja Etelä-Koreassa voitiin tehdä paljon sellaista, jota Suomessa ei toivottavasti jouduta koskaan tekemään, mutta myös moni Länsi-Euroopan maa pystyi tekemään päätöksiä sutjakammin kuin Suomi. Ihan kelpo demokratioita nekin ovat.

On pitkä lista toimia, jotka pystyttiin tekemään Ruotsissa, Saksassa, Virossa tai vaikkapa Ranskassa nopeammin ja osuvammin kuin Suomessa. Päätöksenteon jäykkyyden takia on kuollut paljon ihmisiä turhaan ja rajoitustoimet ovat tulleet satoja miljoonia elleivät jopa miljardeja kalliimmiksi.

Järjettömin tilanne syntyi keväällä 2020 vanhusten hoivakodeissa, joissa ei löydetty pykälää, jonka nojalla tartunnan saanut vanhus olisi voitu eristää muista. Niinpä yhteen tartuttuaan virus levisi koko yksikköön, jolloin noin joka kolmas kuoli. Pykälä löytyi lopulta, mutta sitä ennen oli kuollut kymmeniä vanhuksia.

Kulttuuriväki on aiheellisesti käärmeissään siitä, ettei kulttuuritapahtumia avattu koronapassin turvin paljon aikaisemmin. Olisiko ollut huutava vääryys, vaikka alkuvaiheessa teattereihin ja konsertteihin olisivat päässeet vain ikäihmiset? Olivathan samat ikäihmiset määrätty edellisenä keväänä eristäytymään koteihinsa.

Joku perustuslakiasiantuntija sanoi julkisuudessa, että pitäisi tietää varmuudella, estääkö toimenpide tartuntoja. Pelkät todennäköisyydet eivät sovellu lainsäädäntöön. Epidemian torjunnassa on kyse nimenomaan todennäköisyyksistä. Niissä asioissa juristi voisi uskoa epidemiologeja.

Nyt kansalainen on pyörällä päästään kuunnellessaan STM:n, koronakoordinaatioryhmän, HUS:n ja THL:n ohjeita eikä ymmärrä, että jokin hänelle tuntematon AVI lopulta päättää.

Koronavilkku oli suuri menetetty mahdollisuus. Siinä korostettiin tietosuojaa niin paljon, että koko vilkku oli jokseenkin hyödytön. Epidemian hoito olisi sujunut paljon paremmin, jos koronavilkku olisi tuottanut anonymisoitua tietoa siitä, missä tartunnat leviävät. Olisimme tienneet, onko joukkoliikenne vaarallista ja kannattiko ruokaravintoloita tai elokuvateattereita sulkea. Tuhansien tartunnanjäljittäjien työpanos olisi säästynyt johonkin hyödyllisempään. Altistumisilmoituksen saajan olisi ollut hyvä tietää, koska altistuminen on tapahtunut, jotta tietäisi, kauanko olla eristyksissä.

Jotkut olisivat varmaankin ison veljen pelosta jättäneet ottamasta koronavilkun käyttöön, mutta silti vilkusta olisi saatu paljon enemmän irti.

Viimekätisen päätöksenteon delegoiminen aluehallintoviranomaisille ei oikein toimi, sillä ei niitä ole miehitetty alan asiantuntijoilla. Nyt kansalainen on pyörällä päästään kuunnellessaan STM:n, koronakoordinaatioryhmän, HUS:n ja THL:n ohjeita eikä ymmärrä, että jokin hänelle tuntematon AVI lopulta päättää.

Lainsäädäntö on saatava olennaisesti parempaan kuntoon ennen seuraavaa epidemiaa, sillä sellainen kyllä tulee. Nyt oli hyvää onnea, koska alkuperäinen virusmuunnos tarttui huonosti ja omikron alkoi rynniä vasta, kun valtaosa oli rokotettu.

Voi tulla virus, joka leviää kuin omikron, mutta tappaa kuin SARS-1 tai Ebola.

Silloin ei ole aikaa juridiselle viisastelulle.

Osmo Soininvaara

27.1.2022 12:41

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. Se, että osa suomalaisista on menettänyt luottamuksensa viranomaisiin, ei liity millään lailla välttämättä rokotevastaisuuteen. Itse olen akateemisesti korkeasti koulutettu ja terveen kriittisesti ajatteleva – tieteessäkin kaikkeen on hyvä suhtautua terveen kriittisesti. En tosiaankaan ollut ensimmäisten joukossa ottamassa ekoja rokotteita, koska kyseessä oli silloin kokeellinen rokote ja en ollut riskiryhmässä. Otin ensimmäisen rokotteen ehkä n. puoli vuotta sen jälkeen kun olisin sen saanut. Minusta tässä ei ollut yhtään mitään rokotevastaisuutta vaan aivan tervettä järjen käyttöä. Pandemrix-rokotteen narkolepsiakin tuli esille joillain n. puolen vuoden viipeellä. Kun rokotteesta oli riittävästi näyttöä, että se suojaa vakavammalta taudilta ja vakavat sivuvaikutukset ovat äärettömän epätodennäköisiä, otin molemmat rokotteet puhtaasti sen perusteella mikä on riski saada tauti ja mikä on riski saada rokotteesta vakavia haittavaikutuksia. Kolmatta rokotetta en ole vielä hakenut, koska viimeisestä rokotuksesta ei ole edes puolta vuotta, joten sen ottaminen vielä ei ole lääketieteellisesti järkevää vouhotti media rokotuksista mitä tahansa.

    Usko koko tähän demokratiaan on itselläni rapautunut todella paljon koronakriisin aikana. Erityisesti poliitikkoihin usko on itselläni mennyt täysin. Ennen seurasin politiikkaa ja se kiinnosti, mutta nyt olen oikeastaan kokonaan jättänyt sen seuraamisen, koska usko päättäjiin on mennyt koronapandemian aikana. Poliitikkoille ei olisi alun perinkään pitänyt antaa mitään valtaa tehdä koronarajoituksiin liittyviä päätöksiä vaan kaikki päätökset olisi pitänyt tulla THL:n kautta ja perustella tieteeseen ja näyttöihin perustuvalla datalla. Nythän rajoitukset on enemmän tai vähemmän vedetty mutulla, seurattu sokeasti muita valtioita ja perustelut ontuvat monesti. Yleisesti ottaen olisin koronapandemiassa noudattanut enemmän sanontaa: jos et tiedä varmasti mitä teet, älä tee mitään: eli jos et ole täysin varma auttaako joku rajoitus, parempi olisi jättää rajoitus tekemättä ja seurata mitä siitä seuraa.

    Suomessa pandemian aikana määrätyt koronarajoitukset ovat olleet sellaisia, että en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kuka muistaa vielä ensimmäiset älyttömät rajoitukset: buffetista ei saanut itse ottaa ruokaa. Tuossahan ei ollut mitään järkeä kun THL:kin taisi jo silloin sanoa, että buffetissa suurin riski oli jonottaminen, ei ottimien käpelöinti – eli tämä rajoitus todennäköisesti vain kasvatti buffet-jonoja ja näin lisäsi tartuntariskiä. Sitten on tullut lisää näitä aivan järjettömiä rajoituksia kuten kuntosalien sulkemiset vaikka tutkimusten mukaan kuntosaleilla tartuntariski ei ole iso. Tai sitten se, että ravintoloissa korona rupeaa tarttumaan klo 18 jälkeen niin pirusti, että esim. ruokaravintoloita, joissa ihmiset syövät ja juovat sivistyneesti ei voi pitää auki. Miten tällaisten päätösten voi olla yllättynyt, että osa suomalaisista on menettänyt luottamuksensa viranomaisiin?

    On Suomessa sentään jotain oikeinkin tehty, en itse haluaisi asua tällä hetkellä sellaisissa valtioissa kuten Australia tai Uusi-Seelanti, jossa koronarajoitukset ovat aivan järkyttävän tiukat, paljon tiukemmat kuin Suomessa. Ne maat, jotka ovat valinneet polukseen taudin tukahduttamisen ovat mielestäni täysin väärillä jäljillä: influenssan kaltaista tautia ei voi mitenkään pysäyttää.

    Mielestäni isoin asia korjata olisi sairaala-kapasiteetin kasvattaminen, ihan jokaisessa maassa. Miksi juuri nykyinen sairaala-kapasiteetti on se normaali taso ja siitä yritetään pitää kiinni? Eikö valtioiden pitäisi vähintään nyt muuttaa sairaala-kapasiteettia niin, että se skaalautuu helposti ylöspäin? Sairaalat Suomessa tuntuvat täyttyvän milloin mistäkin influenssasta tai sähköpotkulaudoilla kaatuilevista ihmisistä. Eikö voisi ajatella niin, että nykyinen sairaala-kapasiteetti on mitoitettu aikaan, jolloin ei ole ollut laajoja koronan kaltaisia epidemioita. Pitäisi ajatella enemmänkin niin, että epidemiat ovat osa normaalia elämää eikä yhteiskuntia voi sulkea niiden takia vaan sairaaloiden on kestettävä nämä pahatkin epidemiat. Osa heikommista kuolee kuten pahempien influenssa-epidemioiden aikana ja se on valitettavaa. Kuolemien estämiseksi niille pitäisi kuitenkin aina laskea hinta, lasketaanhan sitä hintaa elämälle jo nytkin Suomen sairaanhoidossa. Yhden koronakuoleman estäminen on tässä pandemiassa ollut aivan törkeän kallista. Poliitikot eivät tästä ymmärrettävästi puhu, koska kukapa viitsisi kameran edessä sanoa, että ihmishengellä on tämä ja tämä hinta: kuulostaa kylmältä, mutta näin se vain on.

    Jos ihmisiltä olisi koronapandemian alussa kerrottu, että epidemia tulee kestämään n. 3-5 vuotta ja kysytty, valitsetko mieluummin tiukat rajoitukset ja 0,00001 % riskin kuolla tautiin vai haluatko elää suht normaalia elämää, mutta hyväksyt hieman suuremman 0,0001 % prosentin riskin riskin kuolla tautiin, luulen, että aika moni valitsisi jälkimmäisen normaalin elämän hieman isommalla riskillä. Prosentit tässä esimerkissä vedetty hatusta ja vain esimerkkejä.

    Toivon todella, että tästä pandemiasta opitaan jotain, mutta pahoin pelkään, että kaikki lakaistaan vaan maton alle ja sama sähellys tapahtuu sitten kun seuraava pahempi influenssa iskee. Jos olisin esim. ravintola- tai matkailualan vaikuttaja, lobbaisin seuraavat vuodet tiiviisti uutta lainsäädäntöä, joka vaatisi paljon parempia tieteeseen ja näyttöihin perustuvia perusteluja rajoituksille, muutoin näiden elinkeinojen tulevaisuus on täysin herran hallussa seuraavan flunssa-aallon aikana.

Lähetä kommentti