Ukraina-päiväkirjat: Yhteydet katkeilevat, omituisia puhelinsoittoja

Tänään iltapäivällä mies soitti, puhui venäjää oudolla aksentilla. Hän halusi jäädä yöksi kolmen miehen kanssa majapaikkaamme. Kieltäydyin ja jostain syystä ajattelin, että he olivat luultavasti tšetšeenejä. Se tuntui pelottavalta. Kaksi ukrainalaista kirjoittaa päiväkirjaa Verdelle Ukrainasta. Oksana Chopak on toimittaja, it-alan yrittäjä ja nuorten lasten äiti. Hän asuu Länsi-Ukrainassa vuoristoalueella, lähellä Slovakian rajaa.

2.3.2022 | Yhteiskunta

Kuva: Oksana Chopak

Oksana:

Ei ole ollut helppo päivä. Kello on seitsemän illalla, enkä ole pystynyt tekemään juuri lainkaan töitäni. Vietin puoli päivää yrittäen työskennellä, mutta internetyhteydet tökkivät. Myös mobiiliyhteys on heikentynyt merkittävästi.

Kuulin useiden sotilasautojen ajavan kylän läpi. En kirjoita tarkalleen, mitkä niistä ja minne he menivät, koska on parempi olla puhumatta joukkojen liikkeistä missään. Näin myös kaksi mustaa jeeppiä, joissa oli slovakkinumerot ja PRESS-merkinnät, ajamassa kohti Užhorodia.

Katuvalot sammuivat viime yönä. Nyt on täysin pimeää, vaikka lamput palavat vielä kaupoissa.

Tänään iltapäivällä joku mies soitti minulle. Hän puhui venäjäksi jollain oudolla aksentilla ja halusi jäädä yöksi kolmen miehen kanssa majapaikkaamme. Hän oli ajamassa Lutskista. Kieltäydyin ja jostain syystä ajattelin, että he olivat luultavasti tšetšeenejä. Se tuntui pelottavalta.

Nainen soitti myöhemmin ja sanoi, että heitä olisi neljä ja he tarvitsisivat yöpaikan. He ovat kotoisin Tšerkasista ja ovat olleet tien päällä neljä tai viisi päivää. Siivosin majapaikkaa ja huomasin, että saan sinne mahtumaan neljännenkin sängyn. Toin patjan autotallista. Se on vanha, mutta hyvässä kunnossa, lisäksi toin tyynyn, huovan ja vuodevaatteet. Siivouksen jälkeen menin kävelylle lasten kanssa, koska en voinut työskennelläkään huonon internetyhteyden vuoksi.

Siskoni palasi Užhorodista ja sanoi, että kaupungin supermarketeissa ja toreilla ei ollut enää jauhoja eikä sokeria. Alkoholin myynti on kielletty.

Mobiiliverkotkaan eivät toimineet: robotti ilmoitti puhelimessa, että alueellamme on ongelmia linjalla.

Tänään heräsin hyvin aikaisin aamulla, puoli kuudelta. Menin keittiöön tekemään asiakastöitä tietokoneellani. Työskentely tuntui nyt erityisen ikävältä, koska asiakas alensi palkkiota. En tiennyt, suostuisinko yhteistyöhön vai lopetanko sen, koska ainakin jokin työ on parempi kuin ei mitään. Varsinkin nyt, kun hinnat ovat nousseet, eikä tiedä mitä odottaa huomenna.

Uusi vapaaehtoinen otti yhteyttä Twitterin kautta. Hän halusi tulla mukaan start-upiimme tekemään alustaa. Keskustelimme Twitterissä Starlinkistä ja hän pyysi ohjeita sen asentamiseen. Lähetin hänelle ohjeet, jotka löysin Googlesta ja asensin Starlink-sovelluksen itsekin. Menin jopa pihalle skannaamaan taivasta, mutta en saanut uutta internetyhteyttä toimimaan. Kävi ilmi, että tätä varten on oltava erityinen laite. Laitteet saapuivat Kiovaan vasta eilen.

Lounaan jälkeen internet toimi taas, mutta ailahtelevasti. Seitsemältä illalla olimme taas tavoittamattomissa. Mobiiliverkotkaan eivät toimineet: robotti ilmoitti puhelimessa, että alueellamme on ongelmia linjalla.

Olin huolissani, että tarkkailen ympäristöäni ja luen tietoa sodasta liikaa. Keräsin tietoa jokaisesta ammuskelusta, armeijan tiedotuksesta, katsoin uutiskuvia tarkasti ja kuuntelin silminnäkijäkokemuksia. Mutta internetyhteyden ollessa poikki, uutispimennossa oleminen osoittautui vielä stressaavammaksi.

Ensimmäinen asia, jonka he sanoivat tullessaan sisään, oli, että tämä on heidän pitkän matkansa paras päivä. Heillä oli vaikeuksia löytää tänne, sillä tieltä on otettu pois kaikki tienviitat.

Harkovasta kotoisin oleva Maxim poikkesi majapaikassamme eilen illalla. Hän oli vienyt vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa rajalle. Perheenjäsenet jatkavat matkaa Prahaan ja sieltä Brysseliin, jossa Maximin veli on asunut 20 vuotta. Autojono on edelleen pitkä, mutta perhe pääsi kävellen läpi helposti.

Maxim palasi aamulla takaisin Harkovaan, jossa hänellä on logistiikkayritys ja 80 työntekijää. Hän näki uutisissa aamulla, että talo, jossa hän asui lapsena, tuhoutui täysin venäläisten tulituksissa. Kuvissa näkyi vain rauniokasa.

Hän otti vettä mukaansa matkalle, jätti rahaa majapaikan pöydälle, vaikka sanoin, että en hyväksy maksua.

Perhe Tšerkasista saapui illalla. Ensimmäinen asia, jonka he sanoivat tullessaan sisään, oli, että tämä on heidän pitkän matkansa paras päivä. Heillä oli vaikeuksia löytää tänne, sillä tieltä on otettu pois kaikki tienviitat. Perheen isä työskentelee leipomossa kuljettajana ja keskiviikkoaamuna hänen kuljetusautonsa ajoi niin lähellä räjähdyksiä, että auto tärisi. Silloin hän päätti, että he lähtevät pakomatkalle länteen välittömästi vaimonsa, poikansa ja miniänsä kanssa.

Ensin he saapuivat Puolan rajalle, mutta jono oli siellä 16 kilometriä pitkä. Lisäksi heille selvisi, että he tarvitsevat aikuiselle pojalleen erikoistodistuksen kelpaamattomuudesta armeijaan, jotta poika pääsee ylittämään rajan. Poika on vammautunut ja isä puolestaan on ikänsä puolesta jo vapaa palveluksesta. Joten he menevät Užhorodiin huomenaamulla armeijan värväystoimistoon hakemaan todistuksia ja yrittävän sen jälkeen Slovakian rajan yli.

Mieheni varoittaa minua olemasta liian avoin ihmisten kanssa, mutta toistaiseksi olen ollut onnekas tavatessani vain hyviä ihmisiä elämässäni, joten luotan edelleen ihmisiin.

Kun tarjoilin heille kahvia ja teetä, perheen isä nukahti sängylle takan viereen. Hän ei ole juurikaan nukkunut viime päivinä, vaan ajanut läpi maan.

Majapaikassani on vain yksi huone, mutta se on melko suuri – 4 kertaa 8 metriä. Sinne mahtuu yksi parivuode ja yksi yhden hengen vuode toiselle puolelle. Toisen yhden hengen sängyn olen laittanut takan viereen entisen baaritiskin kohdalle. Rakennus toimi aiemmin kahvilana. Lisäksi huoneessa on kaksi pientä puupenkkiä tuoleina ja ruokatila, joka on rakennettu puulavoista. Perhe oli iloinen, kun majapaikasta löytyi mikroaaltouuni.

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja avoimia. Mieheni varoittaa minua olemasta liian avoin ihmisten kanssa, mutta toistaiseksi olen ollut onnekas tavatessani vain hyviä ihmisiä elämässäni, joten luotan edelleen ihmisiin. Yritän auttaa, koska kuka tietää, ehkä huomenna pakenen sotaa…

1.3.2022

Kääntänyt englannin kielestä suomeksi Outi Toivanen-Visti. Chopak ja Bigun ovat tuottaneet aiemmin Suomeen yritysvastuullisuuteen liittyviä raportteja mm. ukrainalaisten siirtotyöläisyydestä Yritysvastuu.fi -palveluun.

Oksana Chopak

2.3.2022 10:11

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti