Tukijärjestelmä ei kannusta päästövähennyksiin turvemailla

Turvepeltojen ja suometsien päästöjen vähentämisessä tukijärjestelmällä on suuri merkitys. Onhan Suomessa ojitettuja suometsiä enemmän kuin missään muualla Euroopassa, noin viisi miljoonaa hehtaaria. Suopellot ja -metsät kattavat yli kymmenen prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Luonnonvarakeskus Luken selvityksen mukaan maa- ja metsätalouden tukijärjestelmä ei ohjaa riittävästi vähentämään päästöjä. Tukijärjestelmällä on ristiriitaisia vaikutuksia. Osa tuista edistää ja osa heikentää Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Metsätalouden tukijärjestelmä suosii puuntuotantoa ja hakkuita. Yli 80 prosenttia kestävän metsätalouden suorista tuista myönnetään puuntuotannon ja hakkuiden edistämiseen. Tähän periaatteeseen on tuskin odotettavissa muutoksia metsätalouden uudessa kannustinjärjestelmässä Metkassa, joka tulee voimaan parin vuoden kuluttua.

Erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta arvioi, että uudessa kannustinjärjestelmässä ilmastovaikutuksia ei oteta riittävästi huomioon. “Esimerkiksi siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen turvemailla ei erikseen tuettaisi, vaikka sen avulla olisi nykytiedon perusteella saavutettavissa merkittäviäkin maaperäpäästöjen vähennyksiä suometsissä.”

Miten hyvin tukijärjestelmä kannustaa päästövähennyksiin suometsissä, vaikuttaa monien maanomistajien ratkaisuihin. Noin miljoona hehtaaria ojitettuja suometsiä tulee lähivuosina uudistusikään.

Uudessa järjestelmässä soiden kunnostusojituksiin on mahdollista saada tukea vain vesiensuojelutoimille, mikä on parannus nykytilanteeseen. Tuki kunnostusojituksiin ei kuitenkaan kokonaan loppuisi, vaikka tiedetään, että ainakin rehevillä, paksuturpeisilla soilla kunnostusojitusten kasvihuonekaasupäästöt ovat ongelma.

Hoidon suunnittelu askel parempaan

Uusi tukimuoto Metkassa on suometsien hoidon suunnittelu. Se tarjoaa maanomistajille tietoa, miten sovittaa yhteen talouden ja ympäristön näkökohtia. Suunnittelussa selvitetään, millaisia vaikutuksia metsänkasvatuksen ja -hoidon vaihtoehdoilla on talouteen, vesistöihin, kasvihuonekaasupäästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Kuinka paljon suunnittelusta on hyötyä ympäristön kannalta, on epävarmaa. Suunnitelmien sisällöt ja toimenpiteet voivat vaihdella paljonkin. Toisaalta hyväkään suunnitelma ei auta, jos sitä ei ole varaa toteuttaa tai tukien hakeminen tyssää byrokratiaan. Metsäluonnon hoitoon ja ennallistamiseen uusi järjestelmä lupaa vain vähän tukea. 

Sen sijaan suometsien tuhkalannoitukselle tukea on luvassa, sillä sen toivotaan lisäävän puiden kasvua. Vaarana on, että kannustetaan puuntuotantoon ja hakkuisiin alueilla, joilla ne ilman tukia eivät kannattaisi.

Tuhkalannoituksen pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tiedetä kaikkea. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, onko se pitkällä aikavälillä kestävä keino torjua ilmastonmuutosta. Ilmastopaneelin mukaan on mahdollista, että tuhkalannoitus vuosikymmenien saatossa lisää maaperän kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää turpeen hävikkiä.

Kun puuntuonnin loppuminen Venäjältä uhkaa kasvattaa hakkuita, niin suometsien merkitys hiilinieluna tulee entistä tärkeämmäksi. Jos hakkuiden lisääminen pienentään puuston hiilinielua nopeasti, niin turvevarantojen pysyväluonteiset hiilinielut ovat tarpeen.

Raakapuun ja hakkeen tuonnin pysähtyminen ei Viitalan mukaan kuitenkaan muuta suurta kuvaa. “Ensiharvennusten lisäämisellä on mahdollista jossain määrin korvata Venäjän tuontipuuta. Ensiharvennusten määrään voidaan vaikuttaa kuitupuun hinnalla ja metsänomistajien neuvonnalla.”

Viljelyä turvepelloilla kannattaa jatkaa

Maataloudessa turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt tiedetään isoksi ongelmaksi, mutta tuet ohjaavat yhä enemmän turvepeltojen viljelyn jatkamiseen kuin päästöjen vähentämiseen.

Peltoa kannattaa pitää viljelyksessä enemmän kuin tuotantoon tarvitaan, koska pinta-alaperusteista tukea saa sitä enemmän mitä enemmän viljelee. Tuet edistävät kuivatusta ja lisäävät päästöjä niilläkin pelloilla, joilla sato jää heikoksi.

Päästöjen vähentämiseksi tukipolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos, mutta se ei ole kiinni vain suomalaisesta päätöksenteosta. Muutoksia tarvittaisiin myös EU:n maataloustukijärjestelmään. Suunnan kääntäminen ei onnistu sormia napsauttamalla, sillä jäsenmaiden ei ole helppo luopua saavutetuista eduista ja omista intresseistä.