Metaanipäästöjäkin tulisi hillitä kansainvälisillä sopimuksilla

Ilmastonmuutoksessa metaanikaasu on tehokas pelaaja, joka loukuttaa lämpöä itseensä monin verroin tehokkaammin kuin ”peruslämmittäjä” hiilidioksidi. Metaanin voimaa ovat jatkuvasti lisäämässä sekä ihmisen toiminta että luonto.  Metaanin päästöjä aiheuttavat monet tekijät, keskeisimpinä maatalouseläimet, fossiilisen energian hyödyntäminen, jätteiden käsittely sekä suot. 

Ilmakehään metaanin lämmittävä vaikutus on yksikköä kohti 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla, ja tällä hetkellä se vastaa jo 15–20 %  maapallomme kasvihuonevaikutuksesta. Osin tämän johdosta lämpenemiskehitys voi selvästikin ylittää selvästi 1,5 asteen tason, mitä on pidetty siedettävänä rajana globaalin ilmastokehityksen kurissa pitämiselle. 

Metaanimäärät kasvussa

Metaanin määrät ovat kasvaneet esiteollistelta ajalta maapallolla noin 150 %. Kasvun vaikutus ilmaston lämpenemiselle on ollut 0,5–1 astetta. 

“Mikäli kasvu jatkuu samassa mitassa yhdessä muiden kasvihuonekaasujen kanssa, voidaan tulevaisuudessa päätyä peräti 2,5 tai jopa yli neljän asteen lämpenemiseen. Tällöin IPCC:n ennusteissa on tarkasteltu metaanin vaikutusta korkeimpien kasvuennusteiden mukaan”, kertoo Ilmatieteen laitoksen johtava tutkija Tuula Aalto.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana metaanipäästöt ovat lisääntyneet 5–7 % vuosittain. Päästöistä 60 % arvioidaan olevan peräisin ihmisen toiminnasta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana metaanipäästöt ovat lisääntyneet 5–7 % vuosittain. Päästöistä 60 % arvioidaan olevan peräisin ihmisen toiminnasta, kuten maataloudesta, fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisestä ja osin kaatopaikoista. Luonnosta, laajoilta trooppisilta ja pohjoisilta suoalueilta sekä merien ja sisävesinen matalavetisistä rehevistä kosteikkoalueista pääsee noin 40 % ilmakehään joutuvasta metaanista. Suomessa luontoperäiset suurimmat metaanilähteet ovat mittausten mukaan peräisin Keski-Lapin suoalueilta.

Erityisesti viime vuosina on havaittu ennätyksellisen suuria ja metaaniongelmaa lisääviä paikallisia päästöjä. Maakaasussa itsessään 95 % on metaania. USA:ssa kaasunporauksessa tapahtunut vuoto 2019 kasvatti kerralla alueen päästöjä 100 %. Venäjän Etelä-Siperiassa ja Turkmenistanissa kivihiilikaivoksiin liittyvät tuotantotoimien häiriöt ovat nostaneet metaanipitoisuudet erittäin korkeiksi lyhyessä ajassa. Ukrainan sodan seurauksena Venäjän toteuttaman maakaasun viennin rajoitukset Saksaan ovat aiheuttaneet sen, että maa polttaa eli soihduttaa taivaalle kaasua valtavia määriä, aivan Suomen rajan läheisyydessä. 

“Tämä tietysti vähentää maakaasun määrä, mutta toimintaan on aikaisemmin huomattu liittyvän merkittäviä metaanipäästöjä. Soihdutuksen päästöjä ilmakehään on syytä tutkia huomattavasti lisää sateliittikuvien avulla, erityisesti nyt kun tilanne on tällainen”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannakaisa Lindqvist. 

Arktisilla alueilla metaanin lämmittävä vaikutus lisääntynyt

Hiilidioksidin aiheuttamalla ilmakehän lämpötilan nousulla on metaanin lähteiden suhteen voimistavaa vaikutusta. Korkeammat lämpötilat voivat sulattaa ikiroutaa Siperiassa ja vähentää jääpeitettä ja lumipeitettä, mukaan lukien kausittaista routaa arktisilla alueilla. Tällöin auringon säteily imeytyy tummiin pintoihin voimakkaammin niin kutsutun albedovaikutuksen kautta, mikä lämmittää ilmakehää. 

“Merestä ja sulamiselle alttiina olevasta maaperästä pääsee karkaamaan metaania ilmakehään huomattavastikin. Jäättömäksi muuttunut merenpinta ja maanpinta sitoo ja luovuttaa auringon lämpöä enemmän ympäristöön. Suomessakin roudan sulaminen on lisääntynyt”, kuvailee Lindqvist.

Hannakaisa Lindqvistin mukaan näiden päästöjen mittaamiseen pyritään käyttämään jatkossa enemmän satelliittipohjaisia menetelmiä, vaikkakin merien pintaa on toistaiseksi vaikeampi mitata. Tätä toimintaa kehitetään Ilmatieteen laitoksen Arktisessa keskuksessa Sodankylässä.

“Luonnostaan merissä metaanin vaihto veden ja ilmakehän välillä on toistaiseksi vähäistä verrattuna muihin päästöihin. Vielä tarvitsee selvittää, mikä on ihmistoiminnan rooli, jos merten metaanipäästöt merkittävästi kasvavat”, Lindqvist sanoo.

Toinen merien lisääntyviä metaanipäästöjä aiheuttava tekijä on valtamerillä harjoitetun suurkalastuksen pohjatroolaus. Pyyntiverkkojen möyhimästä pohjasta alkaa sinne vuosituhansien aikana varastoitunutta metaania vapautua ja nousta pintaveteen ja ilmaan. Pohjoisilla merillä pohjaa voidaan häiritä myös sotilasharjoituksilla sekä öljyn- ja kaasunporaustoiminnan yhteydessä. 

Suurkalastus on kasvanut merillä, myös Euroopan alueilla sekä arktisilla vesillä. Toistaiseksi vain kaksi prosenttia merialasta on suojeltu. YK:n globaalissa meriensuojelukokouksessa elokuussa 2022 Kiinan ja Venäjän poisvetäymisen johdosta ei parannusta tilanteeseen saatu aikaan. 

Karjatalous huomattava metaanilähde

Etenkin lehmät ja lihakarja tuottaa ruoansulatuksensa kautta bakteerien valmistamaa metaania, mikä vapautuu eläimen etu- ja takapäästä ilmoille. Tämä on suurin metaanilähde Suomessa. Myös kaikkien kotieläinten käsittelemättömästä lannasta metaania karkaa ilmaan. Keskeistä olisi lannan hyväksikäytön lisääminen, sillä nykyään vain alle kolmasosa lannasta hyödynnetään käsiteltyinä, kompostoituneina tai kuivattuina ravinteina maataloudessa.

Yksi lehmä tuottaa metaania noin 100 kiloa vuodessa tai 500 litraa vuorokaudessa. Sama määrä syntyy, jos ajaa autolla 10 000 kilometriä vuodessa. Ihminen ruoansulatuksessa metaania tuotetaan noin 5 litraa päivässä. Nykyisin tutkimuksen ja kehittelyn kohteena ovat nautaeläinten uudentyyppiset rehulaadut, jotka voisivat vähentää metaaniongelmaa. Tietyillä lisäaineilla ja esimerkiksi merilevällä on saavutettu hyviä tuloksia.

Maailmalla elää 1 600 miljoonaa nautaeläintä, joista Intiassa 800 miljoonaa. On suuri kysymys, miten tätä päästöä saadaan pysymään aisoissa. Kuivien alueiden kehitysmaissa kotieläimet myös lisäävät eroosiota ja metaanin vapautumista ilmakehään. 

Maankäytön muutokset vaikuttavat kasvihuonepäästöihin Suomessakin

Suomen oloissa myös maankäytöllä sekä metsien, soiden ja peltojen käsittelyllä on vaikutusta metaani- ja hiilidioksidipäästöihin.

“Kun soista on raivattu maatalouteen turvepeltoja ja tehty soiden täydennysojituksia, ovat metaanipäästöt niistä pienentyneet. Toisaalta hiiltä karkaa maasta enemmän hiilidioksidina ilmakehään, koska maaperä muuttuu silloin kuivempaan suuntaan”, Tuula Aalto kertoo.

“Vastakkainen vaikutus hiilen karkaamisen suhteen olisi lisätä kosteikkoviljelyä, toteuttaa ojitettujen suoalueiden ennallistamista ja käyttää niitä myös rahkasammalen tuotantoon. Veden ja maan väliset kosteikkoruovikot tulisi säilyttää, mutta hyödyntää niistä kesän aikana kasvaneet kortteet koriste- ja energiakasviksi”, jatkaa Aalto. 

Tällaisia ilmasto- ja biodiversiteettiystävällisiä toimia olisi syytä painottaa enemmän maataloustuissa. Esimerkiksi kosteikkoviljelyn lisäämisellä voitaisiin vaikuttaa vähentävästi vesien ravinnepitoisuuteen ja rehevöitymiseen.

Turvepohjaisilla metsäalueilla olisi suotavaa, että osa täysi-ikäistä puustoa jätettäisiin hakkaamatta, jolloin saataisiin veden haihtumisen suhteen sopiva suhde myös hiilen pysymiselle maaperässä.

“Myös metsien käsittelyllä on merkitystä metaanin suhteen. Avohakkuissa maaperä kuivuu ja hiiltä voi päästä karkaamaan. Turvepohjaisilla metsäalueilla olisi suotavaa, että osa täysi-ikäistä puustoa jätettäisiin hakkaamatta, jolloin saataisiin veden haihtumisen suhteen sopiva suhde myös hiilen pysymiselle maaperässä”, Tuula Aalto lisää.

Ilmatieteen laitoksen metaaniasiantuntijat Tuula Aalto ja Hannakaisa Lindqvist eivät ole menettäneet toivoaan, vaikka metaanin kuriin saattaminen on vaikeaa. Keinoja on olemassa globaalilla että paikallisella tasolla.

“Tarvitaan maailmanlaajuisia sopimuksia siitä, että metaanipäästöjä pitäisi vähentää ainakin 30 % vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi 0,2 asteen verran vuoteen 2050 mennessä. Päästöjä voidaan pienentää myös Suomessa muun muassa energiasektorilla sekä maataloudessa ja jätteiden käsittelyssä”, toteavat Aalto ja Lindqvist.

Yksilötasolla metaanipiruun on mahdollista vaikuttaa muuttamalla ravintotottumuksiaan liha- ja maitotuotteiden kulutuksen vähentämisellä.