Vielä muutama kuukausi sitten näytti siltä, että Miljöpartiet (MP) putoaa valtiopäiviltä, mutta nyt mielipidemittaukset näyttävät puolueelle yli viiden prosentin kannatusta. MP jäisi parlamentin toiseksi pienimmäksi ryhmäksi, mutta sillä olisi pääsy hallitukseen tai ainakin hallituksen tukipuolueeksi – jos Ruotsin sosiaalidemokraattien (S) vetämä blokki voittaa. Ero blokkien välillä on nyt hiuksenhieno. MP on ollut seitsemän vuotta hallituksessa, viimeksi pääministeri Magdalena Anderssonin kanssa, mutta yhteistyö katkesi viime syksynä budjettikiistojen vuoksi.
MP korostaa itse olevansa oikeisto-vasemmisto-akselin ulkopuolella – aivan kuten vihreät Suomessa – mutta hallitusyhteistyön myötä on alettu puhua punavihreästä yhteistyöstä.
Ruotsissa äänestetään samana päivänä kolmen tason vaaleissa, kun edustajia valitaan valtiopäiville, maakuntiin ja kuntiin. Muutama päivä ennen vaaleja näyttää selvältä, että suurin puolue on jatkossakin sosiaalidemokraatit, mutta toiseksi on kivunnut maahanmuuttokriittinen ruotsidemokraatit ja Maltillinen kokoomus, Moderaterna, on kolmas.
Sähkön hinta noussut ykköseksi
Ruotsin vaaliteemaksi nousi kesällä jengirikollisuus ja väkivalta. Jengien välisissä ampumisissa myös sivulliset ovat joutuneet vaaraan, ja puolueet julistavat kilvan olevansa järjestyksen ja turvallisuuden puolesta. Tukholman katukuvassa näkyvät puolueiden mainosjulisteet, joissa viestit ovat yhteneväisiä.
Viime päivinä on kuitenkin puhuttu yhä enemmän sähkön hinnasta, aivan kuten Suomessakin. Sähkön hinta on haudannut alleen muut ilmasto- ja ympäristökysymykset. Vaikuttaa siltä, että jos ruotsalaiset olivat pandemiaeksperttejä vuosi pari sitten niin nyt kaikki esittelevät energiaosaamistaan. Mitä asuntojen lämmitys maksaa ja kuka joutuu myymään ison villansa sähköhintojen vuoksi? Miten oman perheen kulutusta voi seurata ja ohjata? Miten käy kruunuille bensapumpulla? Puolueet tuntuvat kilvoittelevan sillä, miten paljon tukea kotitalouksille tarjotaan. MP on muistuttanut, että nyt pitäisi satsata myös kestävään energiatuotantoon eikä käyttää kaikkia paukkuja tästä talvesta selviämiseen.
Miljöpartietilla on kaksi språkrör – Per Bolund ja Märta Stenevi – jotka siis eivät varsinaisesti johda puoluetta, vaan edustavat sitä. Molemmat ovat esiintyneet vaalitenteissä viime viikkoina.
MP ja Suomen vihreät ovat aloittaneet toimintansa samoihin aikoihin noin 40 vuotta sitten. Molemmilla on pohjana ympäristöliikettä, rauhanliikettä ja ydinvoimakritiikkiä. MP:n kannattajilla näkyy edelleen Atomkraft – nej tack!-paitoja, kun taas Suomessa vihreät näkevät ydinvoiman pitkälti välttämättömänä pahana ilmastokriisin taltuttamiseksi uraanikaivoksista ja ydinjäteongelmista huolimatta.
Ydinvoima jälleen puheena
Sähkön hinta ja suoranainen sähköpulan uhka Etelä-Ruotsissa on nostanut ydinvoiman uudelleen pinnalle Ruotsissa. Jos oikeistoblokki voittaa vaalit, voi ydinvoimakeskustelu jatkua, mutta Bolundilta on muun muassa kysytty, mikä on hänen puolueensa vastuu syntyneestä tilanteesta.
Ydinvoimakansanäänestyksestä on yli 40 vuotta ja silloin ruotsalaisten enemmistö päätti rajoittaa tuotantoa. Tusinasta reaktoreita on puolet jo suljettu eikä suunnitteilla ole tähän asti ollut uusien voimaloiden rakentamista. Mutta keskustelu on joka tapauksessa erilaista ja myötämielisempää kuin vuosikymmeniin.
MP on edelleen Nato-vastainen, kuten myös Ruotsin vasemmistopuolue Vänster. Nato, turvallisuus tai Ukrainan sota eivät ole olleet vaalikeskusteluissa oikeastaan mitenkään esillä. Asia on herkkä myös sosiaalidemokraateille, sillä Ruotsin päätös Nato-hakemuksen jättämisestä syntyi vauhdilla ilman naapurimaalle tyypillistä loputonta keskustelua.
MP on myös hyvin hitaasti lämmennyt EU-jäsenyydelle. Puolue päätti vasta 2008 kannattaa EU-jäsenyyttä ja perusteli muutosta nimenomaan EU-tason ympäristösääntelyn hyödyillä. Kaikkein suurin kannatus MP:llä onkin ollut juuri europarlamenttivaaleissa (vuonna 1995 kannatus oli 17,2 prosenttia), ja puolueella on nytkin kolme europarlamentaarikkoa, kuten Suomella. Suomen vihreät ei aikoinaan tehnyt puoluepäätöstä EU-jäsenyyden puolesta tai vastaan.
Greta-sukupolvi kadoksissa
Ruotsin ja Suomen puoluekenttä on erilainen, puolueiden historia omanlaisensa, eivätkä vertailut ole helppoja. Ruotsalaisen MP:n kannatus on tällä hetkellä noin puolet vihreiden kannatuksesta Suomessa. Molempien puolueiden edustajille esitetään kuitenkin sama kysymys. Miksi kannatus ei ole suurempi, vaikka ilmasto ja ympäristö ovat kaikkien huulilla?
Ruotsin ”ylen” SVT:n vaalitentissä muutama päivä sitten kysyttiin Bolundilta erityisesti nuorten kannatuksen vähäisyydestä. Miten on mahdollista, että Greta Thunbergin aikakaudella vain 3,9 prosenttia 18-29-vuotiaista ruotsalaisista ilmoittaa kannattavansa MP:tä?
Bolund ei osannut tätä oikein selittää. Hänen mukaansa nuoret ehkä odottavat vielä enemmän ympäristötekoja ja ovat tyytymättömiä hallitustoimintaan kokonaisuutena.
Suomessa viime kuntavaalien alla tehdyt kyselyt kertovat, että sekä vihreät että kokoomus houkuttelevat 25 prosenttia 18-29-vuotiaiden äänistä.
Bilen, biffen, bostaden
Ruotsalaisille on tuttu kolmikko bilen, biffen, bostaden – mitä ne maksavat, miten edetään kestävällä tavalla ja mitkä ovat kuluttajan vaihtoehdot. Vaalikeskusteluissa on nostettu lisäksi uusia B-kysymyksiä: beach & byxan. On ilmastotavoitteita, inflaatiota ja suoranainen hintasokki. Kyse on lompakosta, mitä maksaa, kuka maksaa?
Bolund ei vaalitentissä halunnut puuttua itse kunkin ruokavalioon biffen, mutta muistutti lihansyönnin päästöistä ja terveyshaitoista.
Auton kohdalla hän iloitsi sähköautojen määrän nopeasta nopeasti kasvusta – jota on tuettu avokätisemmin kuin Suomessa – ja on sitä mieltä, että uusiutuva liikennepolttoaine tulee ennen pitkää bensaa halvemmaksi. Sähköautotuki on Ruotsissa 70 000 kruunua (lähes 7 000 euroa) ja lataushybridituki keskimäärin 23 000 kruunua.
Asuntojen lämmityskuluissa MP on mukana jakamassa tukea, mutta ei yhtä innokkaasti kuin muut puolueet.
Ruotsin lentovero – kohta beach – on jo nyt 64-425 kruunua matkustajaa kohti ja se saa MP:ltä jatkoa. Lentoveroa pitäisi kiristää yksityiskoneiden ja bisnesluokan kohdalla, mutta ei muuten.
Poliitikolle missä tahansa maassa ja ennen kaikkea juuri vaalien alla on mahdotonta sanoa ääneen, mitä paheneva ilmastokriisi, luontokato, ylikulutuksen ongelmat ja vielä Ukrainan sodan tuomat muutokset tarkoittavat.
Tuleeko elämästä kalliimpaa kuin ennen? Samaa kysymystä pohditaan tietenkin kaikkialla Euroopassa. Poliitikolle missä tahansa maassa ja ennen kaikkea juuri vaalien alla on mahdotonta sanoa ääneen, mitä paheneva ilmastokriisi, luontokato, ylikulutuksen ongelmat ja vielä Ukrainan sodan tuomat muutokset tarkoittavat. Bolundkin tyytyi vaalitentissä puhumaan muun muassa teknisistä ratkaisuista, tavaroiden korjaamismahdollisuuksista ja yhteiskäytön eduista.
Vielä muutama huomio eroista kahden maan väleillä. Äänestysaktiivisuus Ruotsissa se on käsittämättömät lähes 90 prosenttia eli kansalaisten luottamus vaaleissa vaikuttamiseen on vahva. Suomessa uurnille jaksoi 55 prosenttia viime kuntavaaleissa ja 72 prosenttia eduskuntavaaleissa. Naapurimaassa on vaalit koottu samalle päivälle neljän vuoden välein ja vain europarlamenttivaalit ovat tästä poikkeus. Suomessa äänestäjiä kiusataan lähes vuosittain ja presidenttivaalit vielä kaupan päälle.
Erikoisuus Ruotsissa on katumuspilleri eli ennakkoäänestänyt voi vielä katua ja muuttaa antamaansa ääntä. Vastaavaa ei ole muualta tiedossa.
Ja lopuksi – Ruotsissa äänestetään puolueiden listoja, ei yksittäisiä ehdokkaita. Tämä ero näkyy kaikkialla vaaleissa, kampanjajulisteissa ja puolueiden somessa ja nettisivuilla. Myös Miljöpartietin osalta. Näkyvillä on enemmän asiaa ja vähemmän naamoja.
0 kommenttia