Ukraina-päiväkirjat: Uusi vuosi alkoi Ukrainassa ohjusiskuissa, joten elämä jatkuu Ruotsissa

Koko syksyn kestänyt Erasmus-vaihto-ohjelmani loppui. Päätin kuitenkin pysyä Ruotsissa ainakin kevääseen saakka. Lapset käyvät täällä koulua ja pitävät siitä. Myös minä käyn koulua, sillä opiskelen ruotsia.

Viime viikolla kävin lasten kanssa Nobel-museossa ja taidenäyttelyssä. Tutustuimme tieteen maailmaan ja se oli jännittävää. Tieteentekijöitä arvostetaan täällä ja tässä maassa voit toteuttaa itseäsi insinöörinä, tutkijana ja tiedemiehenä.

Olen nyt ollut sata päivää Ruotsissa, mutta en todellakaan tunne maata riittävän hyvin.

Mutta tunnen vahvasti, että täällä on mukavaa ja turvallista.

Kotona Ukrainassa sukulaiseni elävät pitkiä päiviä ilman sähköä, jota saa ehkä vain parin tunnin ajan. Lokakuusta lähtien ohjusiskuista on tullut yhtä merkittävämpiä: Venäjä ampuu satoja ammuksia kaupunkeja ja energialaitoksia kohti. Sähköä ei saa, internet ei toimi. Työtoverini Kiovassa ja Pultavassa ovat hankkineet erityisiä teknisiä laitteita, jotta he eivät palele ja voivat työskennellä myös katkojen aikana.

Kävin pitkään läpi omia toiveitani, mutta päätimme kuitenkin olla matkustamatta Ukrainaan vuodenvaihteen lomien aikana. Aika ajoin todella ikävöin kotiin ja haluan pakata laukut ja lähteä matkaan samantien. Mutta kylmästi harkiten ymmärrän sen olevan liian vaarallista ja pahentaisin vain omaa ja lasteni tilannetta.

Pari päivää sitten ohjus lensi kylään vanhan kotipaikkani lähellä. Puoli taloa tuhoutui, mutta onneksi se oli suutari. Talon toisessa huoneessa olevat äiti ja kolmevuotias tytär säästyivät.

Yhtiökumppanini on edelleen rintamalla Donetskin lähellä, mutta nyt hän on saanut pari päivää lomaa ennen taisteluun palaamista.

Uusia maita, uusia ihmisiä

Erasmus-vaihdon kehitysohjelma loppui, ja viimeisellä viikolla meillä oli demo day, jossa esittelimme startupimme tulokset tuomaristolle. Samaan aikaan olen tehnyt omaa työtäni freelance-toiminnasta verkossa ja voin piakkoin julkistaa hankkeen.

Vaihto-ohjelma oli uskomattomat kolme kuukautta tiivistä opiskelua, uusia tuttavuuksia ja haasteita. Kävin työkokouksessa Oslossa ja kaupungin kauneus ja toimiva logistiikka yllättivät. Tapasin norjalaisia ja espanjalaisia. Viime viikolla kävin työmatkalla Sisiliassa ja se oli ensimmäinen kerta moneen viikkoon kun näin auringon.

Tutustuminen eri maista tuleviin ihmisiin muuttaa maailmankuvaani. Tuntuu kuin itsekin kasvaisin, vanhat toimintatavat murtuvat ja maailma avautuu uusien kasvojen myötä.

Ruotsissa olen jo alkanut pitää itsestäänselvänä montaa asiaa: kadut ovat siistejä, graffiteja ei ole, leikkipuistoja on tiheästi, kodittomia ei näy, autoilijat ovat varovaisia, pyörätieverkostot ovat kattavia, jätteet lajitellaan. 

Jokainen maa, jossa olen käynyt, on omanlaisensa ja ihmiset ovat jännittäviä.

Juhla ilman sukua ja kotimaata

Ruotsissa vuodenvaihde on loma-aikaa ja ihmiset käyvät paljon ulkona. Minulle tämä ajankohta on perinteisesti ollut perheaikaa. Oli monenlaisia valmisteluja ja kaikki kokoontuivat saman pöydän ääreen.

Jouluna lapset ja isäni ostivat tiloilta heinää ja levittivät sitä taloon kissojen, koirien ja lasten iloksi. Laitoimme pöydälle kynttilän, koristeita ja leipää ja rukoilimme. Vietimme päivän valmistaen 12 ruokalajia, emmekä syöneet mitään ennen pyhää illallista illalla. Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa elämässäni, vietin joulun ja uudenvuoden kaukana suvusta ja kotimaasta. 

Ja vielä uudenvuodenaattona, kun ukrainalaiset valmistautuivat juhlaan, venäläiset pommittivat kaupunkejamme ja puolustajamme selvisivät tai kuolivat jatkuvan tulituksen alla.