Vihreät ovat nähneet Venäjän kansalaisaktivistien silmin

Venäjä vihrein silmin on artikkelikokoelma, joka kääntää monta kiveä Venäjästä ja Suomen Venäjä-suhteesta tarkempaan asentoon. Vihreät ovat pitäneet vuosikymmenten aikana yhteyttä aktiivisesti siihen toisenlaiseen Venäjään, ihmisoikeus- ja ympäristöliikkeisiin, jotka toimivat nyt pääosin ulkomailta käsin. Näiden kontaktien kautta on avautunut näkymä maan sisäiseen kehitykseen ja esimerkiksi maan opposition menetettyihin vuosikymmeniin, joista Heidi Hautala kirjoittaa.

Kirjan julkistamistilaisuudessa Venäjän tutkijat ja poliitikot keskustelivat vilkkaasti Suomen ja Venäjän suhteista, eivätkä kaikki olleet samaa mieltä artikkelien sanomasta. 

Venäjän ja Euraasian tutkija Anna-Liisa Heusala toi esille elämän kovuuden ja väkivaltaisuuden 1990-luvun alun Venäjällä, jolloin hän aloitti tutkimustyönsä Moskovassa. 

”Kiistän, että olisimme olleet sinisilmäisiä. Viipurissa entisöitiin Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia, tuberkuloosia torjuttiin venäläisissä vankiloissa, syntyi lastensuojeluun ja liittyviä hankkeita. Tätä perinnettä ja historiaa ei pidä unohtaa. Ne, jotka tekivät käytännön rajat ylittävää yhteistyötä vuosikymmeniä, näkivät tilanteen realistisesti.”

Heusala nosti esille kirjan artikkelin, jossa Ville Niinistö summasi kaiken sisä- ja ulkopolitiikan kehityksen olleen valmistelua kohti nykyistä Ukrainan sotaa. Venäjän hallinnon tutkijana hän kiisti tämän näkemyksen:

”2000-luvun talouden uudistamisen ja puskurirahaston rakentamisen voi nähdä pelkästään polkuna armeijan uudistamiseen ja toimintakykyyn kohti hyökkäyssotaa. Venäjän sisältä katsottuna se on ollut paljon muutakin. On ristiriitaista, että siellä toteutettiin noin 20 vuotta sitten todella laaja perustuslain uudistuspaketti, jossa uudistettiin rikoslainsäädäntö ja rikosprosessioikeus vastaamaan enemmän vuoden 1993 perustuslakia. Monia muutoksia voidaan tarkastella eri näkökulmista.”

”Olemmeko, me tutkijatkaan, ymmärtäneet miten rankka kokemus 1990-luku oli venäläisille? Mikä oli se katkeruuden perintö, joka jäi Putinille poliittiseksi pääomaksi, jos näin voi sanoa. Olisiko tämän ymmärtäminen parantanut sitä tietoisuutta, mistä venäläisten aggressiivisuus ja katkeruus kumpaa?”, Heusala kysyi.

Neuvostokulttuuri sai yliotteen

Kansalaisen ja valtion välinen suhde on läpikäymättä Venäjällä. Oikeusvaltiossa kaikkien on oltava tasa-arvoisia lain edessä, hallinnon alisteinen lainsäädännölle. Yhteiskunta puolestaan valvoo, että hallinto on alisteinen laille. Tätä kolmiyhteyttä ei päässyt Venäjällä kehittymään, sillä neuvostokulttuurin vastavoima sai yliotteen.

Europarlamentaarikko Heidi Hautala ei olisi uskonut, että kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen olisi voinut muuttua vieläkin pahemmaksi vuoden 2012 jälkeen. 

”Silloin Putin astui kolmannelle kaudelle. Hän oli katkera siitä, että järjestettiin suuria mielenosoituksia hänen kolmatta kauttaan vastaan. Tällä hetkellä meillä on valtavan hieno ulkovenäläinen emigranttien joukko. Miten voimme tehdä heidän kanssaan yhteistyötä, niin että jonain päivänä Venäjä voisi olla normaali valtio?”

Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro totesi, että pohjoismaisen demokratian ja parlamentarismin malli tuskin toteutuu konservatiivisella Venäjällä, jonka pitäisi ensin käydä syvällinen poliittisen kulttuurin ja historian hallinnan uudelleen arvio. 

”Olemme jo nähneet, että institutionaalisten rakenteiden kautta se ei onnistu.”

Anna-Liisa Heusalaa turhautti se, että ennen sodan alkamista täällä ei ymmärretty niitä todellisia vaikeuksia, joita Venäjällä on.

”En tarkoita, että niitä olisi tarvinnut sympatisoida. Siirtymä Neuvostoliiton käytänteisiin on ollut siellä koko ajan läsnä. Sinisilmäisyys ja naiivius julkisessa keskustelussa näkyi siinä, miten Venäjän odotettiin muuttuvan nopeasti demokratiaksi. Realistinen ymmärrys ei ole ollut parasta mahdollista. Tutkijan näkökulmasta tutkimustieto ja käytäntö eivät ole välittyneet poliittisen johdon ajatuksiin. Yhteistyössä on parannettavaa.”

Kangaspuro viittasi Tarja Cronbergin tekstiin ydinaseuhkasta ja totesi, että ei olisi uskonut ydinsodan mahdollisuuteen 1980-luvun jälkeen. 

”Militarismin lisääntyminen, sotilaallinen vastakkainasettelu ja pelotteeseen perustava Euroopan turvallisuuspolitiikka tulee vain vahvistamaan Venäjän konservatiivisia sotilaallisia suuntauksia. Vaarana on, että yksinkertaistamme liikaa.”

Sellaiseen sinisilmäisyyteen ei olisi varaa.

Venäjä vihrein silmin on ladattavissa PDF:nä

Artikkelikokoelman on toimittanut Santeri Leinonen. Julkaisija Ajatuspaja Visio.