Puolueiden ohjelmissa näkyy ilmastotavoitteita, muttei juurikaan keinoja

Ympäristöasiat ovat olleet politiikan esityslistalla jo Koijärven ajoista lähtien. Sitä ennenkin luonnonsuojelun merkitystä korostettiin virkkeen mittaisesti. Sen jälkeen useimmat puolueet kirjoittivat ympäristöasioista kappaleen verran, myöhemmin nämä asiat saivat oman lukunsa, kunnes 1990-luvulle tultaessa luonnosta tuli ohjelmia läpäisevä teema.

Niinpä SDP:n vuonna 1987 hyväksytyn periaateohjelman neljännessä kappaleessa todetaan: ”Luonnon tuhoutumisen uhka ja sota-aseiden tuhovoima synnyttävät huolen elämän perusedellytyksistä. Ellei ihmiskunta suuntaa tietojaan ja voimiaan elämän säilyttämiseen, se voi tuhota itsensä. Rauha, kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan eloonjäämisen perusehdot.” 

Samoilla linjoilla oli Kokoomuksen vuonna 1993 hyväksytty periaateohjelma, joka alkaa virkkeellä: ”Ihmisyksilö on osa luontoa ja siitä riippuvainen. Arvomme, tavoitteemme ja toimintamme vaikuttavat koko maapallon, sen luonnon ja toisten ihmisten elinmahdollisuuksiin ja hyvinvointiin.”

Puolueiden ohjelmat – ja samalla ideologiat – ovat kuin kalustettu huone, jossa on tärkeitä ja rakkaita huonekaluja ja pienempiä, vähemmän merkitseviä jakkaroita. Seinustalla on myös ruma perintöpiironki, sillä puolueiden ohjelmissa on yleensä myös vaikeita ja vastenmieliseksi koettuja asioita, jotka on otettava mukaan, koska ne on nostettu koko maan yleiselle politiikan agendalla.

Useimmille rajatonta talouskasvua ja oman maan kilpailukykyä korostaville puolueille ympäristö ja luonto ovat vain välttämättömiä asioita, jotka pitää ohjelmissa olla. Tavoitteita ei pureta konkreettisiksi toimenpidesuosituksiksi, vaikka tietoa tarvittavista toimista ja asian kiireellisyydestä on yllin kyllin.

Tasa-arvo, yksilö tai aluepolitiikka

Sosiaalidemokraateille tärkein asia on ollut pitkään tasa-arvo, kokoomuslaisilla yksilökeskeisyys, keskustalaisten ohjelmissa aluepolitiikalla on keskeinen asema ja vihreiden keskeinen käsite on tietysti ympäristö.

Vihreiden ohjelman aloittaa luonnon suojelua ja eläinten oikeuksia vaativa luku, toisessa luvussa puhutaan ilmastomuutoksen torjunnasta. Luonto, eläimet ja ilmasto ovat selkeästi ykkösinä.

Vaikka sosiaalidemokraatit korostavat ohjelmassaan, että  kaikki tavoitteenasettelu on turhaa, jollemme löydä ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, on näitä käsittelevä luku vasta neljäntenä. Sitä ennen puhutaan sivistyksestä, työstä ja solidaarisesta yhteiskunnasta.

Vasemmistoliiton ohjelmassa ympäristöasioita käsitellään toisessa ja kolmannessa luvuissa. 

Keskustan ohjelman viides luku on nimeltään Kotimaa, vahva ja pärjäävä Suomi ja se on ainut luku, jossa käsitellään luontoteemaa. 

Kokoomuslaiset luontoteemat käsitellään kahdella tekstisivulla otsikolla ”Puhtaan, edullisen ja varman energian suurvalta”. 

Perussuomalaisten oma väriyhdistelmä

Perussuomalaisilla ei ole vaaliohjelmaa, sen korvaavat kolme ohjelma, joista ympäristöasioita käsitellään ”sinivalkoinen siirtymä” ohjelmassa. 

Perussuomalaisten ohjelma on kaikista muista poikkeava. Kun muut puolueet korostavat ilmastotoimien tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä julistavat perussuomalaiset, että ”vihreä ideologia heikentää huoltovarmuutta ja taloutta”. 

Sinivalkoinen siirtymä ohjelman keskeisin teesi varoittaa ilmastositoumusten vahingollisuudesta:  ”Ymmärrämme, että Suomi ei voi omilla toimillaan ratkoa globaaleja ongelmia, mutta se voi kyllä vahingoittaa itseään uskomalla itsestään liikoja”. 

Perussuomalaiset haluavat samanaikaisesti vähentää päästöjä ja laskea sähkön ja polttoaineiden hintoja. Ohjelman mukaan sinivalkoisen siirtymän vuoksi Suomen kilpailukyky paranee.

Metsänomistajat tietävät parhaiten 

Keskustalaisten vaaliohjelmakaan ei yllä globaaliin näkökulmaan, vaan sen luontokäsitys on kotiluonnossa. Siinä kuitenkin todetaan puolueen suhtautuvan ilmaston muutokseen ja luonnon köyhtymiseen äärimmäisellä vakavuudella. 

Tämän toteamuksen jälkeen ohjelma asettaa suuria rajoitteita luontokadon ehkäisemiselle ja luontokadolle: ”Keskusta luottaa yli 600 000 suomalaiseen metsänomistajaan. He ovat avainasemassa biotalouden vahvistamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. He osaavat tehdä järkeviä metsänhoito- ja käyttöpäätöksiä ilman pakkoja, kieltoja ja EU:n ylenmääräistä sääntelyä. Keskusta ei hyväksy päätöksiä ja toimia, joilla metsien kestävää käyttöä rajoitetaan.” 

Keskustalaiset korostavat auto- ja rautateiden sekä maakuntalentokenttien kunnossapidon tarpeellisuutta. He haluavat myös rakentaa Jäämeren radan. Ohjelman lopussa korostetaan tosin globaalia vastuuta muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien ratkaisuista.

Innovaatiot, kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus 

Tekstimäärältään lyhin eduskuntavaaliohjelma on kokoomuksella – vain 13 sivua. Kolmas luku ”On aika tehdä Suomesta puhtaan, edullisen ja varman energian suurvalta” käsittää ainoastaan kolme kuvallista sivua, joissa on lueteltu kymmenen tavoitetta. Niissä vaaditaan muun muassa edullista sähköä, ilmastonmuutoksen torjuntaa, ydinvoiman lisäämistä ja puhdasta energiaa. 

Ohjelman mukaan tavoitteisiin päästään markkinatalouden keinoin. Kokoomus korostaa, että puhtaan energian vuoksi Suomi voi houkutella energiaintensiivistä teollisuutta ja työpaikkoja.

Sosiaalidemokraattien eduskuntavaaliohjelma on järkäle, jossa on tekstiä 83 sivun verran, kahdella palstalla, ilman kuvia. 

Ilmasto- ja energia-asioita on yhdeksän sivun verran. Ohjelman mukaan ”Vain ekologisesti kestävä yhteiskunta voi turvata myös sosiaalisen ja taloudellisen vakauden.” 

Puolueen ohjelmassa vaaditaan panostamista innovaatioon, jotta voidaan ilmastonmuutos torjua.

Vasemmistoliiton 56-sivuinen ohjelma on käyttänyt muodikasta siirtymä-sanaa hyväksi samalla lailla kuin perussuomalaiset, jotka puhuivat sinivalkoisesta siirtymästä. Vasemmistoliittolaiset käyttävät käsitettä reilu siirtymä ohjelman kolmannen luvun otsikossa. Siinä ei kuitenkaan puhuta juuri lainkaan ilmastonmuutoksesta, vaan ilmastonmuutos ja luontokato ovat esillä neljännessä ja viidennessä luvussa.

Vasemmistoliiton tavoitteet ovat melko samanlaisia kuin sosiaalidemokraateilla, kun vaikkapa metsähakkuita vaaditaan metsähakkuiden saamista kestävälle tasolle. Vasemmistoliiton ohjelmassa todetaan, että kun luonto nähdään ainoastaan raaka-aineiden aittana, ihmisen oma riippuvuus luonnosta tässä kuvassa hämärtyy.

Vihreillä ympäristö ykkösenä 

Vihreät ovat laittaneet ohjelmassaan ilmasto- ja luontoluvut ensimmäisiksi. Vasemmistoliiton ja SDP:n tavoin vihreät korostavat sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää ekologisempaan yhteiskuntaan.

Ohjelman johdannossa todetaan: ”Meidän Vihreiden tavoite on, että Suomi on maa, joka suojelee kaikkein arvokkainta: Ainutlaatuista yhteistä ympäristöämme ja hyvinvointivaltion lupausta siitä, että ketään ei hylätä oman onnensa nojaan. Haluamme rakentaa Suomea, jossa luonto kukoistaa ja jokaisella on mahdollisuus onnistua ja menestyä.”

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat useimmille ihmisille kaukaisia ja abstrakteja asioita, vaikka kasvihuonekaasuista on puhuttu vuosikymmeniä ja luontokadostakin vuosikausia. Keskustelua haittaa muun muassa vääntö siitä, kenen vastuulla ilmastokriisin selättäminen on ja mikä on suomalaisten panos.

Suomalainen yrityselämä sen sijaan on yhä voimakkaammin ryhtynyt puhumaan vihreästä siirtymästä. Vaikka useimmat puolueohjelmat mainitsevat ylevät tavoitteet, harva ryhtyy tarkemmin kertomaan, mitä pitäisi tehdä. Tarkimmat linjaukset löytyvät vihreiden ja vasemmistoliiton ohjelmista.