Koventuva retoriikka ajaa oikeuksia kaventaviin tekoihin

Kulunut vuosi on ollut uutisten seuraamisen kannalta yksi kamalimmista, enkä nyt puhu pelkästään sodasta, koronasta tai koko Euroopan läpileikkaavasta inflaatiosta.

Suomessa sateenkaarivähemmistön oikeudet ovat olleet tapetilla pitkin alkuvuotta translain käsittelyn myötä. On hienoa, ja uskomattoman helpottavaa, että Suomi otti vihdoin oleellisia ja tarpeellisia askelia eteenpäin turvatakseen transihmisten oikeuden itsemäärittelyyn, vaikka mielelläni olisikin nähnyt lakimuutoksen koskevan myös alaikäisiä. En pidä hirveän hyvänä lähtökohtana lakiuudistukselle sitä, että se on jo voimaan astuessaan vanhentunut tai vaatii jo valmiiksi lisää uudistamista ja parantelua.

Translain voimaan astumisesta olen iloinen. Siitä en ole iloinen, miten paljon transihmisten oikeuksissa on astuttu vuosikymmeniä taaksepäin ympäri länsimaita, kaiken lisäksi aivan uskomattoman lyhyessä ajassa.

Asenteen koventuvat, oikeudet kaventuvat

Yhdysvalloissa seitsemässätoista osavaltiossa on ajettu voimaan vähintään yksi lakimuutos, joka rajoittaa transihmisten elämää. Yleisimmin kyseessä on lakimuutos, jonka myötä alaikäiset eivät saa sukupuolikokemusta vahvistavaa hoitoa tai oikeutta korjata passin sukupuolimerkintää omaa sukupuolta vastaavaksi.

Vastaavasti kuudessatoista osavaltiossa on vähintään suunnitteilla vastaavanlaisia lakimuutoksia. Kun osavaltioiden määrät summaa yhteen, ei jää hirveän montaa paikkaa, jossa Amerikan transihmiset voivat elää ilman pelkoa – tai no, kun ottaa huomioon, kuinka paljon transihmiset joutuvat kokemaan väkivaltaa tai väkivallan uhkaa, on eläminen ilman pelkoa käytännössä mahdotonta.

Sen paremmin ei mene meillä Euroopassakaan. Iso-Britannia blokkasi sisäisen lainsäädäntömuutoksen, joka olisi helpottanut transihmisten juridisen sukupuolen vahvistamista sekä ulottanut juridisen sukupuolen vahvistamisen 16- ja 17-vuotiaisiin.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Britannia estää Skotlantia muuttamasta sisäisiä lakejaan Skotlannin itsehallinnon aikana.

Lainsäädännön blokkaaminen herättää yhden kysymys: Onko Isossa-Britanniassa valtaa pitävät konservatiivit todellakin valmiita pistämään valtion yhtenäisyyden tulilinjalle siksi, että muutama prosentti väestöstä saisi oikeuden juridisen sukupuolen korjaamiseen ilman, että täytyisi todistaa kokevansa sukupuolidysforiaa?

Skotlanti on päättänyt riitauttaa Britannian päätöksen. Britannian päätös puuttua Skotlannin pitkäaikaiseen lakimuutokseen kertoo kuitenkin siitä, että Isossa-Britanniassa, kuten Yhdysvalloissakin, on yleisasenne transihmisiä kohtaan koventunut.

Aiemmin vihattiin biseksuaaleja, sitä ennen homoja ja lesboja. Ennen heitä vihattiin naimattomia naisia ja ennen heitä naisia ihan vain yleisesti, naisasianaisista puhumattakaan. Nyt konservatiivien syyttävä ja vihaava sormi osoittaa transihmisiin.

Suomi ei ole tyhjiössä

Otan Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tilanteen esille, sillä ne vaikuttavat myös siihen, mitä meillä Suomessakin tapahtuu. Tapaan usein sanoa, että me emme elä tyhjiössä toisistamme, ja vähemmistövihan kohdalla se pitää erityisesti paikkansa.

Muistuuko vielä mieleen parin vuoden takainen oikeudenkäynti, kun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen nosti kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) vastaan syytteen kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Suomessa asia ei niinkään herättänyt ihmetystä, sillä Räsäsen homofobia on jokaiselle tuttu asia, mutta ulkomailla asia nousi useasti otsikoihin.

Sen sijaan Suomessa herätti suurta ihmetystä se, että Räsänen sai massiivista tukea sekä Yhdysvaltojen republikaaneilta että Venäjän ortodoksiselta kirkolta. Tukeaan ilmaisi myös espanjalainen äärikatolinen CitizenGO-lobbausjärjestö, joka tekee painostuskampanjoita (Seura 11/21) muun muassa tasa-arvoista avioliittoa, sateenkaarioikeuksia ja modernia seksuaalivalistusta vastaan.

Räsäsen saama tuki on vain yksi esimerkki siitä, miten sateenkaari-ihmisten joutumisessa moraalipaniikin ja vähemmistövihan kohteeksi on aina kyse jostain suuremmasta liikehdinnästä. Transihmiset joutuminen bussin alle on vain vanhan vihan uusi vaihe. Kohde vaihtuu, mutta argumentit pysyvät samoina.

Milloin huolestuttaa naisten turvallisuus, kun ensin väitettiin naisten vessassa ahdistelevan lesbojen, nyt transnaisten. Milloin lastenoikeuksilla, kun istutettiin ajatus siitä, että lapsi kasvaa vinoon (tai homoksi!), jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Moraalipaniikki ei kuitenkaan yllä yksinhuoltajiin tai väkivaltaisiin heterovanhempiin. Suurta huolta on ollut myös instituutioiden pilaamisella, koska tietenkinhän samaa sukupuolta olevan parin avio-oikeus on pois aivan jokaiselta heterolta.

Pahoin pelkään, että nykypäivänä on unohtunut, kuinka itseselvyyksinä pitämiemme asioiden eteen on jouduttu taistelemaan menneisyydessä.

Oli kyseessä sitten aviottoman pariskunnan mahdollisuus yöpyä hotellissa (jonka mahdollistava laki astui voimaan Suomessa 1969), sukupuolten yleinen tasa-arvo (laki naisten ja miesten tasa-arvosta astui voimaan 1987) tai sateenkaariväestön sananvapaus (niin kutsuttu kehotuskielto, eli samaa sukupuolta olevien pariskuntien olemassaolosta puhumisen kieltäminen, kumottiin vuonna 1999), vähemmistöjen olemassaoloa vastustavan moraalipaniikin turvin on rajattu ihmisten oikeutta elää hyvää ja elinkelpoista elämää.

Sillä, onko tulilinjalle joutunut myös muita ihmisiä, ei ole väliä. Pahoin pelkään, että retoriikka trans- ja muita sateenkaari-ihmisiä kohtaan vain kovenee seuraavan hallituskauden aikana. Rehellisen vihapuheen kanssa tosin pärjää, mutta koventuva retoriikka tarkoittaa lähes aina koventuvia asenteita, ja koventuvat asenteet johtavat oikeuksien kaventamiseen pyrkiviin tekoihin.