Puheenjohtajavaalista kahden kauppa

Hallitusneuvottelujen alku hukkui Zelenskyin vierailun sekaan, mutta ei hätää, Säätytalon palaveeraus jatkunee toukokuun loppuun saakka. Ihan ensimmäiseksi on ihmetelty ilmasto- ja ympäristöasioiden käsittelyä. Asiantuntijaksi valikoitui WMO:n Petteri Taalas ja kristillisdemokraattien edustaja työryhmässä on Eija-Riitta Korhola.

4.5.2023 | Pääkirjoitus

Kansanedustaja Sofia Virta (oik.) tavoittelee puolueen puheenjohtajuutta, kollega Noora Koponen (kesk.) varapuheenjohtajuutta. Krista Mikkonen (vas.) ei ole ehdolla puoluejohtoon. Kuva: Vihreät

Oikeistohallituksen muodostuminen tietää uudenlaista kokoonpanoa myös oppositiossa. SDP, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto – entiset hallituskumppanit – muodostavat liike.nytin kanssa hallituksen vastavoiman, jossa jokaisen puolueen tavoitteena on nostaa omaa kannatustaan. Eduskuntavaalien keskinäisen riitelyn ja syyttelyn jälkeen kovin paljon muuta yhteistä ei esimerkiksi keskustalla ja vihreillä tai demareilla ja vihreillä tuntuisi olevan, mutta oppositio osaa varmasti myös tarvittaessa puhaltaa yhteiseen hiileen tai siis yhteiseen tuulivoimaan.

Eikä hallituksen syntyminen nykyisellä mallilla tietenkään ole vielä mikään läpihuutojuttu.

Vihreät tarvitsee oppositioroolissa – ja muutenkin – sanavalmiin ja rohkean vetäjän. Kommentit oikeistohallituksen poliittisista valinnoista on sanottava suoraan ja napakasti. Puolue vannoo tieteen ja tutkimuksen nimiin, mutta politiikassa puheenparsi on valittava vähemmän akateemisesti. Siinä on vihreillä petraamista.

Vihreiden puheenjohtajaksi ei ole ollut tungosta ja viimeksi jyväskyläläinen Bella Forsgrén ilmoitti, että häntä kiinnostaa vain varapuheenjohtajuus. Forsgrén perusteli päätöstään opintojen keskeneräisyydellä ja kieltämättä politiikkaan uppoutumisessa on vaaransa. Tutkinto on hyvä olla plakkarissa ylipäätään ja etenkin, jos ajautuu pätkätöihin kuten politiikkaan.

Kisa kahden ilmoittautuneen ehdokkaan eli espoolaisen Saara Hyrkön ja kaarinalaisen Sofia Virran välillä on joka tapauksessa jo täydessä vauhdissa, ja ehdokkaat kiertävät piirien kevätkokouksia ja muita tilaisuuksia, joissa he voivat esittäytyä. Kumpikin on oman vaalipiirinsä ulkopuolella melko tuntematon, joten esittäytyminen on paikallaan.

Hyrkön ja Virran välillä on ehkä enemmän tyyli- kuin linjaeroja. Puoluesihteerin vaalissa voivat linjaerot nousta selkeämmin näkyviin.

Vihreät valitsevat puheenjohtajan jäsenäänestyksellä, johon voivat osallistua käytännössä kaikki kuun puoliväliin mennessä jäsenmaksunsa maksaneet. Tämä äänestysmahdollisuus ja muu vihreän toiminnan tukeminen on tuonut puolueelle satoja uusia jäseniä, ja piirien uusille jäsenille tarkoitetuissa tilaisuuksissa on ollut ennätysmäärä väkeä.

Hiljaisten pandemiavuosien jälkeen aktiivisuus onkin tervetullutta.

Puoluesihteeriksi ja varapuheenjohtajiksi on tungosta. Varapuheenjohtajaksi valittaneen ainakin tamperelainen Oras Tynkkynen, jonka moni olisi mielellään nähnyt myös puheenjohtajana. Mutta ehkä se aika tulee sitten myöhemmin. Kolmen varapuheenjohtajan joukon sopisi olla monipuolinen, eri alueilta, eri ikäryhmistä jne., mutta puoluekokouksen siirtoäänivaalitapa ei mahdollista mitään ennalta sovittua jakoa.

Puolueen johtotehtävissä ei nyt alkavalla kaksivuotiskaudella tule olemaan lunkia eikä leppoista. Puolueen sisällä on harjoitettu samanlaista itseruoskintaa kuin viime kuntavaalien jälkeen ja moni kysyy nyt, mitä kuntavaalitappion jälkeen oikein tehtiin. Muuttuiko joku asia, tapa tehdä, tapa viestiä? Tehtiinkö itse asiassa mitään? Uudelta johtotiimiltä odotetaan näyttöjä.

Vihreiden perusteemat ilmastosta koulutukseen ja luontokadosta köyhyyden poistamiseen eivät ole katoamassa mihinkään. Nyt muodostumassa oleva oikeistohallitus voi viedä asioita itse asiassa yhä huonompaan suuntaan, jos ilmastotoimet jäävät määrittelemättä ja leikkauslinjalla tehdään toimeentulosta yhä huonompaa.

Vihreät kuuluu Suomen köyhimpiin puolueisiin ja se näkyy erityisen kipeästi nyt, kun puoluetuesta leikkautuu kolmannes. Puolue on vaivalla rakentanut verkostoa koko Suomeen ja maakuntien jo muutenkin kevyt organisaatio ei oikein kestäisi leikkauksia. Jäsenistöä on vaikea saada toimintaan, jos lähimpään toimipisteeseen on satojen kilometrien matka.

Mitään messiasta ei puolueväelle ole luvassa, ei puoluekokouksessa eikä muutenkaan. Usko omaan toimintaan ja äänestäjien luottamus on saatava takaisin yhteisvoimin, sitkeällä ja nöyrällä työllä.

Leena Brandt / Verde

4.5.2023 8:03

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti