Talousosaamista tarvitaan - myös hallitukselle

Finanssiala ry tiedottaa tarjoavansa maksutonta talousopetusta opettajille, jotta he voisivat parhaalla mahdollisella tavalla ja tuoreella tiedolla opastaa koululaisia. Täydennyskoulutuksessa ovat mukana mm. opettajien järjestö, oikeusministeriö ja Suomen Pankki.

Mutta kuka opettaisi hallitusta?

Valtiovarainministeri Riikka Purra kutsui viime viikonlopun linjapuheessaan talouden lukuja katastrofaalisen huonoiksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja sanoo itse edustavansa fiskaalista konservatismia ja haluaa huolehtia veronmaksajien rahojen järkevästä käytöstä.

Kuulostaa hyvältä. Kukapa ei haluaisi rahoja käytettävän järkevästi. Mutta katastrofaalinen ei kuvaa Suomen talouden tilaa.

Taloudessa itse asiassa menee paremmin kuin monissa verrokkimaissa Euroopassa ja Suomeen suunnitellaan esimerkiksi merkittäviä energiainvestointeja. Vaikka vain osa niistä toteutuu, on näkymä tervetullut. Vihreä siirtymä tuo vaurautta myös maaseudulle, jossa maata vuokrataan tai ostetaan uusiutuvaa energiatuotantoa varten.

Julkisen velan kasvu on ollut huolenaihe, mutta senkin taustalla ovat olleet pitkälti poikkeusajat koronan ja sodan vuoksi.

Fiskaalinen tai taloudellinen konservatismi heijastaa usein näkyviin synkkiä lukuja ja ennusteita, joita päin on käytävä järein asein. Yhdysvaltalainen taloudellinen keskustelu on hyvä esimerkki tästä. Sen mukaan talouden meno on sitä parempi, mitä vähemmän valtio puuttuu siihen erilaisin sääntelyin ja verotuksella. Yhdysvalloissa valtion velastakin on kehkeytynyt aika ajoin toistuva näytelmä, kun välttämättömien palvelujen rahoittamiseksi on tehtävä erilaisia lehmänkauppoja.

Jokainen on oman onnensa nojassa. Verot ovat paha, paha, paha.

Individualismi, deregulaatio ja yksityistäminen kuuluvat asiaan. Jokainen on oman onnensa nojassa. Verot ovat paha, paha, paha.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on toisenlaisia painotuksia. Suomalaiset esimerkiksi suhtautuvat verojen maksamiseen erittäin myönteisesti ja velvollisuudentuntoisesti. Kotitaloudet ovat hyvin tietoisia siitä, mitä verorahoilla saa: koulutusta, teitä ja sote-palvelut neuvoloista alkaen. Tai ainakin pitäisi.

Hallituksen mantra on ollut talouskuri, julkisten menojen tiukka ja nopea kuristus. On vaikea löytää ekonomistia, joka pitäisi suunnitelmia tiukkuudessaan realistisina tai edes suositeltavina. Lähiviikot näyttävät, miten hallitus saa puristettua ohjelmastaan sellaisen euromääräisen talousarvioesityksen, joka täyttää äänestäjille annetut lupaukset.

Ja mitä äänestäjät oikeastaan halusivat? Epämääräisessä ”pitää säästää” on hyvä klangi, mutta jos se tarkoittaa itselle palkatonta sairaslomapäivää tai pääkaupunkiseudulla asumiskustannusten nousua, niin asia kirpaisee. Thatcherismi ei lupaa hyvää matalapalkka-aloille, työttömille tai eläkeläisille.

Sote-palvelut ovat myös iso kipupiste ja niiden osalta voi jo väläyttää katastrofi-sanaakin. Hyvinvointialueiden toiminta on edelleen käynnistysvaiheessa ja etsii muotoaan. Vaikka valtionvarainministeriössä kuinka tarrataan kukkaron nyöreihin kiinni, on sosiaali- ja terveyspalvelujen saatava paitsi parempaa johtamista ja uusi työtapoja myös ennen kaikkea riittävästi rahaa.