Eläkkeet nousevat, palvelut heikkenevät

Noin 1,6 miljoonaa suomalaista eli kolmannes väestöstä kuuluu eläkkeensaajien joukkoon ja jokainen eläkeindeksiä tai eläkkeiden verotusta koskeva puheenvuoro saa aikaan äänekkään haloon. Tähän muurahaispesään sohaisi vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne kommentoidessaan vihreiden varjobudjettia, joka on valmisteilla.

Vaikka väläyttää millaista laskutikkua tahansa, löytyy aina niitä, jotka eivät usko eläkejärjestelmän perusteita. Nyt eläkkeellä olevat palkansaajat eivät ole kokonaan maksaneet omia eläkkeitään. Työeläkemaksuja kerätään nyt työssä olevilta ja vanhoista maksuista kertyneistä rahastoista saadaan sijoitustuottoa.    

Yrittäjien kohdalla asia on vielä hullummin, sillä YEL:ssä ei ole rahastoitu lainkaan ja julkisista varoista paikataan yhä suurempaa kuilua kertyvien YEL-maksujen ja maksettavien yrittäjäeläkkeiden välillä. Vuoden alussa järjestelmää sentään rukattiin, mutta ei vielä riittävästi.

Eläkeläiset ovat eläkkeensä tietenkin ansainneet, mutta yhteiskunta ansaitsee myös luvan puhua järjestelmän kehittämisestä. Puhumisen vaikeus on siinä, että eläkeläiset, ne yli puolitoista miljoonaa, ovat erittäin heterogeeninen joukko.

Miten hyvätuloinen eläkeläinen perustelee aikuisille, työssäkäyville, perheellisille lapsilleen, että juuri hänen tulonsa pitää nousta enemmän kuin aikuisten lasten tulot tai ettei hän voisi osallistua säästötalkoisiin? Hyvätuloinen eläkeläinen on nauttinut hyvää palkkaa työuransa aikana ja ehtinyt kerryttää omaisuutta eikä siten ole ensimmäisenä hätää kärsimässä.

Ongelmallinen sana onkin hyvätuloisuus. Mikä on ”hyvä eläke”? Keskimääräinen kokonaiseläke oli viime vuonna 1845 euroa kuukaudessa, miehillä parisataa enemmän, naisilla vähemmän.  Noin 42 prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista saa yli 2 000 euroa eläkettä kuukaudessa.

Atte Harjanteen esityksessä työeläkkeiden verotusta kiristettäisiin 0,52-prosenttiyksiköllä yli 13 500 euron vuosieläkkeen ylittyessä. Hyvätuloisuudesta ei alimmalla tasolla todellakaan ole kysymys, sillä rajan kohdalla kuukausieläke on vain reilu 1 125 euroa.  Tuolla tasolla eläkkeensaaja ei tällä hetkellä maksa lainkaan tuloveroja, jatkossa hän maksaisi noin kuusi euroa kuukaudessa.

Hallituksen tiukkaa talouslinjaa on puolusteltu sanomalla, että kaikkia kirpaisee. Iso ja ahkerasti äänestävä eläkeläisten ryhmä näyttää nyt indeksien ja verotuksen osalta jäävän kirpaisun ulkopuolelle.

Aivan näin yksioikoinen asia ei kuitenkaan ole.

Sote-uudistus näyttää heikentävän vanhusten palveluja entisestään. Hyvätuloiset eläkeläiset ovat jo suurin joukoin ottaneet yksityisiä vakuutuksia turvatakseen terveyspalvelunsa. Terveysasemien ja päivystyksen jonot kauhistuttavat. Kaikilla ei ole tähän varaa.

Eikä edes hyvätuloisilla oikein ole varaa vanhuuden viime vuosiin, jolloin moni tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa. Suunnitelmat, joissa hoivakodeista tulisi ”kevytversioita”, joissa muistisairaat hauraat vanhukset tukisivat toinen toisiaan, kuulostavat painajaismaisilta.

Eläkeläisköyhyyttä on, eikä pidä vähätellä pienellä eläkkeellä ja suurten terveyshuolien keskellä elävien hätää. Yhteiskunnan tarjoamien palvelujen heikkeneminen on monelle kohtalokasta.

Mutta jos yhteiskunnassa ei kyetä tukemaan opiskelijoita ja nuoria perheitä ja houkuttelemaan työvoimaa maan rajojen ulkopuolelta, yhä kovemmin ja useammin esitetään kipeä kysymys: ”Kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa?”