Väitös: Koiravahinkojen vähentäminen ratkaisevassa roolissa, jos susikantaa halutaan elvyttää
Saaliseläinten niukkuus ja kilpailu ravinnosta ovat keskeisiä syitä susien metsästyskoirille aiheuttamiin vahinkoihin, kertoo tuore väitös. Koiravahingot ovat merkityksellisiä ihmisten asenteille sutta kohtaan, joten niiden vähentäminen on tärkeää, jos susikantaa halutaan elvyttää Suomessa.
Väitöstutkimus paneutuu syihin, miksi sudet hyökkäävät metsästyskoirien kimppuun sekä ennaltaehkäisyn keinoihin. Joulukuussa julkaistun tutkimuksen mukaan koiravahinkoja sattuu enemmän alueilla, joilla susien luontaiset saaliseläimet, etenkin pienehköt hirvieläimet, ovat harvalukuisia. Kun saaliseläimiä on vähän, kilpailu ravinnosta kovenee, ja silloin myös metsästyskoira – erityisesti riistaa ajava koira – koetaan voimakkaammin kilpailijana vähäisestä ravinnosta.
Vaikka sudet viettävät reviiriensä reunoilla vain alle kymmenesosan ajastaan, lähes puolet tutkituista koiravahingoista tapahtui juuri näillä alueilla. Kilpailija, aivan kuten lauman ulkopuolinenkin susi, pyritään poistamaan reviiriltä nopeasti. Tutkimus perustui pantasusista kerättyyn tietoon sekä riistavahinkorekistereihin.
Väitöstyössä ravinnon määrän vaikutusta koiravahinkoihin tutkittiin sekä Suomessa että Virossa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomen susireviirit poronhoitoalueen ulkopuolella, ja saaliseläinten tiheyksissä vertailtiin hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa. Virossa tarkasteltiin metsäkauriin ja villisian saaliskantoja.
Suden ja ihmisten väliset konfliktit ovat lisääntyneet ympäri maailmaa susipopulaatioiden kasvaessa ja levittäytyessä uudelleen alueille, joilta ne aikoinaan metsästettiin lähes sukupuuttoon. Suomessa konfliktit aiheutuvat pitkälti susien aiheuttamista tuotantoeläinvahingoista.
Vain 0,1 prosenttia metsästyskoirien kuolemista johtuu suurpedoista, joihin kuuluvat suden lisäksi myös muun muassa karhu ja ahma. Esimerkiksi 12,5 prosenttia metsästyskoirien kuolemista johtuu liikenteestä. Tilastojen mukaan koiran elämälle susia suurempi uhka ovat metsästäjät.
Koiravahingot kuitenkin vaikuttavat vahvasti ihmisten asenteisiin sutta kohtaan. Skandinaviassa, ja erityisesti Suomessa, susikonfliktia lisää merkittävästi se, että hirviä metsästetään suurelta osin pelkästään koirien avulla. ”Metsästyskoiran menettäminen sudelle voi nostaa pintaan voimakkaita vihan tunteita. Koiravahinkojen vähentäminen onkin ratkaisevassa roolissa, jos susikantaa halutaan elvyttää Suomessa”, sanoo väitöskirjatutkija Mari Tikkunen.
Tieto susien sijainnista ja runsaat saalieläinkannat vähentävät vahinkoja - hyökkäysten taustoja on tutkittava lisää
Vaikka susien pantaseurantaa ei enää tehdä Suomessa, väitöskirja korostaa susien läsnäolon tunnistamisen merkitystä koiravahinkojen vähentämisessä. Tutkija arvioi, että tiedottaminen susien sijainnista metsästysalueella voi vähentää koiravahinkoja.
”Kun metsästäjät tiedostavat alueen susiriskin kasvaneen, he ovat haluttomampia päästämään koiraa alueelle riistan perään. Nykyään paikalliset tiedot susihavainnoista perustuvat esimerkiksi kaupallisiin sovelluksiin tai alueen metsästäjien ryhmäviesteihin. Tarvittaisiin järjestelmällisempi viranomaisten tarjoama palvelu, joka ilmoittaa susista tehdyistä havainnoista”, Tikkunen toteaa.
Väitöstutkimus osoittaa myös, että runsaat saaliseläinkannat pienentävät vahinkoriskiä. Saaliseläimistä valkohäntäpeuralla oli suurin vaikutus koiravahinkoihin. Lounais-Suomessa, missä valkohäntäpeurakanta on vahvin, oli koiravahinkoja vähemmän verrattuna muualle Suomeen. Myös Itä-Suomen ja Viron vertailussa tulokset olivat yhdenmukaisia.
”Johtopäätöksenä voidaan todeta, että saaliin runsaus todennäköisesti vähentää kilpailua alueilla, joilla sudet asuvat”, Tikkunen kertoo. ”Saaliseläinten tiheyden lisäämiseen liittyy haasteita metsä- ja maataloudelle, ja kompromissin löytyminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.”
Vaikka koiravahingot herättävät paljon tunteita, niitä on tutkittu vasta vähän.
”Esimerkiksi hyökkäysten ajallisten ja alueellisten vaihtelujen lisäksi vahinkojen taustalla olevia tekijöitä, kuten metsästyskulttuuria ja susipopulaatioiden ominaisuuksia tulisi selvittää lisää”, Tikkunen toteaa.