Varjolaivat ja öljyuhat kuriin – vihreät kansanedustajat vaativat toimia Itämeren suojaksi
Venäjän varjolaivat kiertävät pakotteita ja uhkaavat Itämeren ekosysteemiä. Oras Tynkkynen listaa 8 keinoa puuttua varjolaivastoon, ja Hanna Holopainen korostaa öljyntorjunnan resurssien vahvistamista.
Vihreiden kansanedustajat vaativat puuttumista Venäjän öljyä kuljettavaan varjolaivastoon, sillä laivasto auttaa kiertämään pakotteita, rahoittaa maan hyökkäyssotaa Ukrainassa ja muodostaa uhan Itämeren herkälle luonnolle. Niitä voi myös hyödyntää sabotaasiin.
”Varjolaivastoon on jo yritetty puuttua esimerkiksi lisäämällä aluksia EU:n pakotelistalle. Lisää toimia kuitenkin tarvitaan, jotta varjolaivojen uhat saadaan kuriin”, Oras Tynkkynen arvioi.
Keinovalikoimaa rajaa YK:n merioikeusyleissopimus. Sen perusperiaate on alusten vapaus liikkua. Laivoja ei siis voi noin vain pysäyttää ja estää seilaamasta Itämerellä, etenkään kansainvälisillä merialueilla.
”Sopimuspohjainen kansainvälinen järjestelmä on Suomen kaltaisten pienten maiden turva. Suomi on myös viennissään riippuvainen merikuljetuksista. Siksi on tärkeää hakea ratkaisuja, jotka ovat yhteensopivia kansainvälisen merioikeuden kanssa”, Tynkkynen tähdentää.
Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys tarpeesta puuttua Itämerellä seilaavaan Venäjän varjolaivastoon. Auki on kuitenkin jäänyt, mitä käytännön mahdollisuuksia Suomella ja muilla Itämeren mailla on toimia.
”Suomen vahvuus on yhtenäisyys valmiudessa toimia Venäjän varjolaivastoa vastaan. Kun tahtotila on yhteinen, toimivat työkalut kyllä saadaan haettua. Haluamme auttaa tuomalla keskusteluun kahdeksan mahdollista keinoa puuttua Venäjän varjolaivastoon”, Tynkkynen kuvaa.
Tynkkysen kahdeksan keinoa Venäjän varjolaivastoa vastaan
Oras Tynkkynen listaa kahdeksan keinoa puuttua Venäjän varjolaivastoon:
1. Valvonnan lisääminen. Itämerellä voidaan lisätä meriliikenteen seurantaa ja valvontaa niin sähköisesti kuin ilmasta ja mereltä. Tämä parantaa edellytyksiä tunnistaa aluksia ja puuttua niiden toimintaan tapauksissa, joissa on syytä epäillä vahingontekoja ja vaaraa turvallisuudelle.
2. Pakotteiden laajentaminen. EU:n pakotelistalle voidaan tähänastiseen tapaan lisätä varjolaivaston aluksia yksitellen esimerkiksi silloin, jos laivalle ei pysty osoittamaan riittäviä vakuutuksia tai kieltäytyy niiden tarkistamisesta. Pakotteita voidaan ulottaa myös laivojen taustalla oleviin varustamoihin ja omistajiin, laivojen henkilöstöön sekä laivoja rahoittaviin pankkeihin.
3. Palveluiden kieltäminen varjoaluksilta. Varjolaivat käyttävät yhä EU-maissa esimerkiksi hinaus-, luotsi- ja tankkauspalveluita. Kaikkien palveluiden tarjoaminen varjolaivastolle pitää kieltää.
4. Yhteistyö lippuvaltioiden kanssa. Varjolaivat on liputettu Panaman ja Liberian kaltaisten mukavuuslippumaiden alle. Lännen maat voivat neuvotella lippuvaltioiden kanssa – ja painostaa niitä – Venäjän varjolaivojen sulkemisesta maiden lippujen ulkopuolelle. Ukrainalainen KSE Institute on ehdottanut, että varjolaivojen onnettomuuksista aiheutuvat kustannukset voisi sälyttää maalle, jonka lipun alla laiva liikkuu.
Mukavuuslippumaalla tarkoitetaan maata, johon laiva rekisteröidään ja joka ei ole kotivaltion lipun alla, esimerkiksi verotuksen tai muun sääntelyn välttämiseksi.
5. Laivojen myynnin rajoittaminen. Varjolaivasto kasvaa, koska siihen ostetaan koko ajan uusia laivoja – myös EU-maista. Pakotteita voidaan ulottaa laivoja varjokäyttöön myyviin tahoihin.
6. Öljyn ostajiin puuttuminen. Varjolaivat liikkuvat vain, koska niillä kuljetettu öljy käy kaupaksi. Pakotteita voitaisiin laajentaa varjolaivojen öljyn ostajiin kolmansissa maissa – ja myyjiin, jotka kauppaavat siitä jalostettuja tuotteita takaisin Eurooppaan.
7. Vaihtoehtojen tutkiminen. Tilanne Itämerellä on monella tapaa ennenkokematon, eikä historiasta voi siksi oikein ammentaa valmiita käytänteitä. Monet tahot tutkivat nyt aktiivisesti uusia ja luovia tapoja puuttua varjolaivastoon kansainvälisen oikeuden puitteissa. Yhtenä vaihtoehtona on väläytelty esimerkiksi sitä, että heikkokuntoisten ja ympäristöriskin aiheuttavien laivojen kulku Tanskan salmien läpi Itämerelle estettäisiin.
8. Merioikeuden päivittäminen. Kansainvälistä merioikeutta laadittaessa ei välttämättä osattu kuvitella tilannetta, jossa vapaata kulkuoikeutta väärinkäytetään jopa sabotaasiin. Euroopan maat voisivat käynnistää Kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa keskustelun siitä, olisiko sopimuksia mahdollisia päivittää paremmin torjumaan varjolaivojen muodostamaa uhkaa.
Hanna Holopainen: laivojen huono kunto lisää merkittävästi öljyonnettomuuksien riskiä
Venäläisen raakaöljyn kuljetuksiin kohdistuvat pakotteet ovat johtaneet öljyn kuljettamiseen aiempaa vanhemmilla ja heikommin varustelluilla aluksilla. Tämä lisää merkittävästi öljyonnettomuuksien riskiä Itämerellä. Itämeren öljyntorjuntaan liittyy vakavia haasteita, jotka vaativat vihreiden kansanedustaja Hanna Holopaisen mielestä välittömiä toimia.
Holopainen oli huolissaan mahdollisen öljyonnettomuuden riskistä vieraillessaan alkuviikosta Kymenlaakson pelastuslaitoksen öljyntorjuntavarikolla.
Laivojen huono kunto lisää merkittävästi öljyonnettomuuksien riskiä Itämerellä. Itämeren öljyntorjuntaan liittyy vakavia haasteita, jotka vaativat Holopaisen mielestä välitöntä huomiota ja toimia.
“Talviolosuhteet tekevät öljyn keräämisestä haastavampaa ja kalliimpaa. Jääolosuhteissa öljyn kerääminen on huomattavasti vaikeampaa kuin avovedessä, mikä korostaa tarvetta tehokkaalle ja ajantasaiselle kalustolle. Tulee varmistaa, että Itämerellä on riittävästi kalustoa, jotta voimme vastata näihin haasteisiin,” toteaa vihreiden kansanedustaja Holopainen.
Itämeri on matala ja herkkä häiriöille, mikä tekee öljyonnettomuuksien vaikutuksista vakavampia ja torjunnasta monimutkaisempaa.
“Meidän on varmistettava, että öljyntorjuntavalmiuksia ja -resursseja kehitetään jatkuvasti, jotta voimme suojella tätä ainutlaatuista ja herkkää merialuetta. Vaikka öljyntorjunta on viranomaisten vastuulla, myös vapaaehtoisjärjestöillä on merkittävä avustava rooli sekä pelastustöissä että jälkien siivoamisessa,” muistuttaa Holopainen.
Esimerkiksi ympäristöjärjestö WWF Suomen vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin kuuluu noin 10 000 suomalaista.
“Vaadin, että hallitus ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin öljyntorjuntavalmiuksien turvaamiseksi Itämerellä. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme turvata meremme tuleville sukupolville. Samalla kun pohditaan sotilaallisen puolustuksen resurssien riittävyyttä ei pidä laiminlyödä muidenkaan turvallisuusuhkien torjuntavalmiuksien kehittämistä,” painottaa Holopainen.
Kansanedustaja Holopainen vieraili tiistaina 28.1. Kotkassa Kymenlaakson pelastuslaitoksen öljyntorjuntavarikolla, jossa tutustuttiin öljyntorjuntaan ja MARISEC -hankkeeseen. MARISEC (Uudet teknologiat Itämeren rannikon ympäristövahinkojen torjunnan tukena) -hankkeen päätavoitteena on kehittää Itämeren alueen öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakykyä kehittämällä uusia teknologioita ja edistämällä kansainvälistä yhteistyötä.
