Väitös: Uusia menetelmiä ilmansaasteiden päästöjen sijainnin arviointiin

Ilmansaasteet aiheuttavat merkittäviä haitallisia terveysvaikutuksia, ja niiden arvioinnissa luotettavat päästötiedot ovat avainasemassa. Uudessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin, miten päästöt voidaan paikantaa maantieteellisesti ja miten sijaintitiedon laatua voidaan arvioida. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti puun pienpolton, liikenteen ja työkoneiden päästöjen sijainnin arviointiin. Tutkimuksen tärkeimpänä aineistona käytettiin tutkimuksen yhteydessä kehitettyä Pohjoismaiden ilmansaasteiden päästöaineistoa. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Ville-Veikko Paunu väitteli Aalto-yliopistossa 31. tammikuuta.

Geospatiaalisilla menetelmillä tarkempia arvioita päästöjen sijainnista

Paunun geoinformatiikan alan väitöstutkimuksessa todettiin, että päästöjen sijainnin epävarmuuden arviointiin ei löytynyt joka tilanteeseen sopivaa menetelmää. Kahden tai useamman päästöaineiston vertailu todettiin kuitenkin hyväksi keinoksi arvioida sijaintitietojen laatua. Arvioinnissa hyödynnettiin sekä maantieteellisten sijainnin määrittämiseen käytettyjen aineistojen vertailua, päästökarttojen vertailua että erityisesti sijaintitiedoille sopivaa tilastollista menetelmää. Pohjoismaista päästöaineistoa verrattiin näitä menetelmiä käyttäen niin Euroopan kattavaan aineistoon kuin paikallisen tason aineistoihinkin.

Vertailut osoittivat, että sijainnin arvioinnissa on tärkeää kaupunki- ja haja-asutusalueiden eron kuvaus. Sijainnin arvioinnissa tulee myös ottaa huomioon paikalliset ominaispiirteet. Esimerkiksi puun pienpolton tapauksessa Suomessa on muita Pohjoismaita enemmän puusaunoja ja varaavia takkoja, kun taas Norjassa kamiinoiden käyttö kerrostaloissa on muita maita yleisempää.

Tutkimus myös osoitti, että mallinnuksessa on käytettävä korkeaa resoluutiota eli maantieteellistä tarkkuutta, kun halutaan arvioida paikallisten päästöjen terveysvaikutuksia. Ilmansaasteiden päästöjen sijainnin arvioinnin tarkkuus on erityisen tärkeää kaupunkialueilla, joilla väestöntiheys on suurempi.

Paunu sovelsi tutkimuksessaan geospatiaalisia menetelmiä, joita ei ole aiemmin hyödynnetty ilmansaasteiden päästöjen arvioinnissa. Tutkimuksessa kehitettiin kolmen merkittävän päästösektorin sijainnin kuvausta ja niiden laadun arviointia. Tulokset auttavat kehittämään päästöjen kuvausta tarkemmaksi ja tukevat ilmansaasteiden terveysvaikutusten arviointia.

Kustoksena väitöstilaisuudessa toimi emeritaprofessori Kirsi Virrantaus Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta.