Keskitiivis kaupunkiasuminen tukee monimuotoista elonkirjoa
Keskitiivis rakentaminen on vaihtoehto viime aikoina valtavirtana olleelle tiiviille kerrostalokaupungille. Tampereen yliopiston hankkeessa arkkitehtuurin tutkijat loivat uusia ratkaisuja ja korttelimalleja tiiviin ja väljän välimaastoon sijoittuvaan rakentamiseen, jossa on tilaa myös elonkirjolle.
Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikössä valmistuneessa tutkimushankkeessa tutkittiin pientalomaisen asumisen mahdollisuuksia nykyisessä kaupunkisuunnittelussa. ASUMA 2.0 -tutkimuksen ytimessä olivat keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut eli asuinalueet, jotka perustuvat 1–3-kerroksisiin talotyyppeihin ja asuntoihin.
"Kaupunkeja on Suomessa suunniteltu ja rakennettu 2000-luvulla painottaen tiivistämistä siten, että luontoarvot on alistettu tehokkuustavoitteille. Ilmasto- ja luontokatokriisien torjumiseksi tarvitsemme planeetan monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta kunnioittavaa yhdyskuntasuunnittelua, joka löytää uudistavia ja elvyttäviä asumisen ja elämisen ratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen. Asuma-hanke haluaa olla edelläkävijänä tässä murroksessa", kertoo hankkeen johtaja, professori Panu Lehtovuori.
Keskitiivis kaupunki kyseenalaistaa jaon kerros- ja pientaloihin
Keskitiivis kaupunkirakenne yhdistää väljän ja tiiviin rakentamisen piirteitä kyseenalaistaen perinteisen jaon kerros- ja pientaloalueisiin. Tavoitteena on kaupunkimainen aluetehokkuus 0,3–0,6.
"Tarkasteluissa tuli esille se, että keskitiivis kaupunki mahdollistaa monimuotoisen kaupunkirakenteen sekä eri talotyyppien yhdistelmiä. Vaikka rakentamistehokkuus on keskitiiviin kannalta olennainen kriteeri, rakennustypologioissa ratkaisevana on asukaskohtaiset kerrosalat ja tästä syystä joustava, tarpeisiin mukautuva asuntosuunnittelu on olennainen osa keskitiiviin konseptia", perustelee dosentti Markku Norvasuo Tampereen yliopistosta.
Asumayksikön voi jakaa useampi perhe
ASUMA-hankkeessa kehitettiin käsite asumayksikkö, joka on pientalomainen mutta usean asuntokunnan jakama. Asumayksiköt ovat joustavia ja muunneltavia ja ne mahdollistavat tilan sovittamisen erilaisille asuntokunnille, esimerkiksi monihenkisille perheille, pariskunnille ja yksiasujille. Esteettömän selviytymiskerroksen, jolla tarkoitetaan hissittömän talon maantasokerrosta, ansiosta asumayksiköt sopivat kaikille. Tilojen yksinkertainen muoto taas pitää kustannukset maltillisina.
"Lisäksi yksiköiden tilanmuodostuksessa ja runkorakenteessa pyritään hyödyntämään mittavakiointia", perustelee asumatypologioita kehittänyt tutkijatohtori, arkkitehti Jyrki Tarpio.
"Pientaloteollisuus on tottunut tuottamaan rakentamisvaiheen variaatioita eli jokaiselle omakotitalo-ostajalle hitusen erilainen talo ja tilaratkaisu. Taloteollisuuden tulisi kuitenkin oppia tuottamaan entistä urbaanimpiin paikkoihin soveltuvia vakiomalleja, joita on mahdollista muuttaa käytön aikana", Tapio jatkaa.
Asuma-käsitteen kehitti aikoinaan rakennusneuvos, arkkitehti Olli Lehtovuori, joka loi pitkän uran maanläheisemmän pientaloasumisen puolestapuhujana.
Muunneltavuus kohtuullistaa tilan käyttöä
Asumayksiköiden kytkeytyvyys ja monikerroksisuus tuottavat maankäyttöön tehokkuutta ja kaupunkimaista miljöötä. Riittävyys ja sopivuus tarjoavat sopivan kokoiset – ei liian pienet mutta ei myöskään turhan suuret – asuintilat erilaisille asuntokunnille ja mahdollistavat tilamäärän muutokset ilman tarvetta muuttaa kokonaan eri asuntoon.
Mittavakioinnilla puolestaan tavoitellaan tuotannon rationalisointia ja tuotantotehokkuutta. Lisäksi mittavakiointi edistää kiertotaloutta: runko-osien vakiointi ja rakennusrungon toteuttaminen liitoksilla, jotka mahdollistavat osien ehyenä irrottamisen synnyttävät hyviä mahdollisuuksia osien myöhemmälle uudelleenkäytölle.
Kolmannes korttelista varataan elonkirjolle
Kun asumayksiköitä kytketään yhteen, on mahdollista luoda monimuotoisia ja monipuolisia keskitiiviitä asumakortteleita, joiden pinta-alasta 30 % varataan luonnon monimuotoisuudelle eli elonkirjolle.
"Keskitiivis rakentaminen mahdollistaa uudistavan ja elvyttävän eli ns. regeneratiivisen kaupunkirakentamisen, jossa luodaan urbaania ympäristöä, joka ei vain minimoi rakentamisen haittoja vaan aktiivisesti palauttaa ja parantaa sekä luonnon järjestelmiä että yhteisöjen hyvinvointia", toteaa Lehtovuori.
Asumakorttelit voidaan suunnitella sekoittamalla omistus- ja rahoitusmuotoja. Korttelitasolla voidaan lisäksi edistää esimerkiksi energian tuotannon omavaraisuutta ja hintojen pysymistä kohtuullisina.
Tutkijoiden mukaan 2030-luvun Suomessa on kysyntää urbaanille, omaehtoiselle pientalomaiselle kaupungille, jossa asumatalot joustavat perhekoon, elämäntilanteen ja varallisuuden mukaan.
"Keskitiivis kaupunki avaa myös uusia ratkaisuja työn ja asumisen yhteensovittamisen, mielekkään kiertotalouden, hyvien lähipalveluiden, kestävän mobiliteetin ja päästöttömän energian kysymyksiin", esittää hankkeessa mukana ollut konseptikehittäjä Kimmo Rönkä.
Tutkimusraportti ”Asuma 2.0 – Keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut” on julkaistu 14.1.2025. Hankkeen ovat rahoittaneet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja Tampereen yliopisto.
