Café Ode: Mullistaako digiloikka tieteen tekemisen?

Kuka? Julia Salmi on 31-vuotias taloustieteen tohtori, joka on töissä apulaisprofessorina Kööpenhaminan yliopistossa ja jonka seitsemänvuotias poika käy koulua Helsingissä.

Pyysin Julian kahville keskustellakseni nuoren lupaavan naistutkijan maailmasta. Puhuimme myös digiloikan vaikutuksesta tiedemaailmaan, kohua herättäneestä Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtajanimityksestä, englannin kielen ylivallasta tieteessä ja tietysti lentoliikenteestä. Otaniemessä Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella työhuoneemme ovat lähekkäin.

Ode: Väittelit viime vuonna taloustieteestä. Väitöskirjasi oli varsin teoreettinen. Kerro tarkemmin, mitä väitit.

Julia: Kirjan nimi oli Essays on information dynamics. Se käsittelee sitä, miten strategiset pelaajat reagoivat informaatioon, joka saapuu yli ajan, miten esimerkiksi esimerkiksi markkinarakenne vaikuttaa siihen, miten erilaisia innovaatioita otetaan käyttöön.

Ode:  Kun minä opiskelin kansantaloustiedettä, mistään tuollaisesta ei ollut puhettakaan.

Julia: Jossain määrin informaatio oli jo 70-luvulla mukana, mutta siitä tuli mikroteorian ykkösaihe 80-90-luvuilla.

Ode: Olet paneutunut syvälle teoriaan. Koetko, että kykenisit antamaan käytännön tasolla politiikkasuosituksia?

Julia: Taloustieteilijä miettii aina syy- seuraussuhteita tarkasti. Niillä työkaluilla pystyy analysoimaan hyvin erilaisia asioita.

Ode: Totta. Ekonomistit tunkeutuvat nykyisin minne vain yhteiskuntapolitiikassa.  Sosiaalitieteilijät eivät oikein pidä siitä, mutta kehittäisivät itse parempia analyysimenetelmiä.

Kansainvälistä elämää

Ode: Olet nyt töissä apulaisprofessorina Kööpenhaminassa. Viime vuonna olit töissä University College Londonissa. Sinulla on seitsemänvuotias poika. Miten yksinhuoltajan arki sopii yhteen tuollaisten työmatkojen kanssa?

Julia: Poika on joka toinen viikko isänsä luona ja minä työpaikalla. Sitten olen viikon etätöissä ja lapsen kanssa. Minulla ei ollut Lontoossa opetusta, joten paikalla olo ei olisi ollut välttämätöntä, mutta pidin hyvänä osallistua seminaareihin ja muuhun ajatusten vaihtoon.

Ode: Minun on vapaaehtoista olla Otaniemessä, mutta pyrin kyllä menemään sinne ainakin kaksi kertaa viikossa. Jos kehittelee ajatuksiaan kotiin eristäytyneenä, ne voivat loppua. Työpaikkalounaalla ja käytäväkeskusteluissa syntyy aina uusia ideoita.

Julia: Tässä työssä työn ja vapaa-ajan suhde on aina vähän hämärä. Varsinkin, jos kotona sattuu olemaan kanssakirjoittaja.

Ode: Avopuolisosi on saman alan miehiä?

Julia: Kyllä, hän väitteli Aallossa pari vuotta aiemmin. Nyt hän on töissä Oslossa, mutta koronasta johtuen etätöissä Helsingistä käsin.

Meillä on siis mies periaatteessa töissä Oslossa ja minä periaatteessa töissä Kööpenhaminassa ja poika on käytännössäkin koulussa Helsingissä.  Olen siitä erikoisessa asemassa, että korona on siis oikeastaan helpottanut yksityiselämääni.

Jos Suomen ilmaantuvuus nousee yli 50:n, työssäkäyntini Kööpenhaminassa vaikeutuu EU:n asettaman rajan vuoksi.

Ode: Miten vertaisit yliopistoelämää Aallossa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa?

Julia: Tunnen vain taloustieteen laitoksia, ja nämä kaikki ovat hyvin kodikkaita. Saman erityisalan ihmiset ovat paljon tekemisissä keskenään, osallistuvat samoihin seminaareihin ja juttelevat niistä.

Opiskelijoiden roolissa on eroa. Lontoossa oli paljon tohtoriopiskelijoita ja heidän roolinsa oli lähempänä meidän tavallisen opiskelijan roolia.

Ode: Tämä meidän Aallon taloistieteen laitos on kyllä aika erilainen kuin Helsingin yliopisto, ainakin silloin kauan sitten, kun olin siellä töissä.

Julia: Sekä Aallon että Helsingin yliopiston taloustieteen laitokset ovat hyvin pieniä. Meillä on Kööpenhaminassa noin 60 väitellyttä tutkijaa. Tietysti myös opiskelijoita on paljon enemmän. On suomalainen erikoisuus, että taloustiede on niin pieni tieteenala.

Ode: Helsingin yliopistossa on 31 maa- ja metsätalouden professoria ja yhdeksän taloustieteen professoria. Tilannetta vähän parannettiin, kun perustettiin Helsinki Graduate School of Economics, jonne Martti Hetemäkikin on siirtynyt työelämäprofessoriksi.

Naisena miesvaltaisella alalla

Ode: Jos olisimme tehneet tätä haastattelua 20 vuotta sitten, olisin kysynyt, miltä tuntuu olla naisena miesvaltaisella alalla, mutta tilanne on sen jälkeen muuttunut.

Julia: Itse asiassa taloustiede on sisäisesti kriisissä sen kanssa, että sukupuolierot ovat tasoittuneet paljon vähemmän kuin muilla aloilla. Luonnontieteissä lähdettiin aivan pohjalta, mutta numerot ovat muuttuneet kovasti, taloustieteessä paljon vähemmän. Tästä käydään paljon kansainvälistä keskustelua.

Jotkin huippuyliopistot ovat päättäneet, että monivaiheisissa valintaprosesseissa viimeiseen vaiheeseen otetaan yhtä paljon miehiä ja naisia. Sitten paras valitaan, mutta naisia on ainakin harkittu. Esimerkiksi London School of Economics tekee näin palkatessaan apulaisprofessoreita.

Ode: Totta, Aallossakin proffat ovat miehiä, mutta toisin kuin ennen, nuoremmissa tutkijoissa on paljon lahjakkaita naisia. Heitä ei ennen juuri näkynyt alalla, eikä siksi ole proffinakaan. Kauppatieteissä naisia on pitkään ollut. Sinä tiedät, että se on aivan eri asia kuin taloustieteet, mutta lukijat eivät sitä ehkä tiedä.

Julia: Joo, lukijalle kannattaa sanoa, että taloustieteillä tarkoitetaan täsmälleen sitä, mitä ennen kutsuttiin kansantaloustieteeksi.

Ode: Julkisessa keskustelussa ei ymmärretä, että yritystalouden osaaminen ei anna pohjaa ymmärtää kansantaloustiedettä.

VATT:n valinta

Julia: Ehkäpä Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtajavalinnassa kävi näin. Tosin tämä on nyt vain tällaisen ulkopuolisen kööpenhaminalaisen arvelua.

Ode: Hyvä havainto! Valtiovarainministeriössä varmasti tiedetään, mitä taloustieteet ovat, mutta tietääkö ministeri?

Mikä? VATT:n ylijohtajaksi valittiin yllättäen Mikael Collan, jolla ei ole ansioita taloustieteiden alalla, vaan hän on rahoituksen professori. Valinta yllätti taloustieteiden edustajat, koska oletettiin, että tehtävää menestyksellisesti hoitanut Anne Huhtala saisi jatkaa. Erityisesti on ihmetelty, miten tutkimuslaitoksen johtoon voidaan valita henkilö kokonaan tutkimusalan ulkopuolelta.

Ode: Taisi käydä niin, että moni jätti hakematta, koska oletti, että Anni jatkaisi. Vaikuttaa siltä, että haluttiin valita joku ei-Anni. Miten tuo Collan alan ulkopuolelta kuitenkin keksi hakea? Kehottikohan joku hakemaan? Mikä Annin rikos oli?

Julia: En tiedä. Vaikuttaa siltä, että edes VATT:ssa töissä olevat eivät tiedä, vaan ovat kuin puulla päähän lyötyjä.

Ode: Luulen, että minulla on tästä parempi vainu, koska olen ollut myös politiikassa. VATT:ssa on saatu tutkimuksissa ”vääriä” tuloksia esimerkiksi turpeenpolton verotuen vaikutuksista ja yleensä energiaverotuksesta. Ympäristötaloustieteiseen erikoistunut VATT:n johtaja on Keskustan silmissä vaarallinen.

Digiloikan vaikutus tutkimusmaailmaan

Ode: Mitä tapahtuu akateemiselle maailmalle, kun korona joskus loppuu ja digiloikka jää?

Julia: Todennäköisesti monet etäopetuksen hyvät työkalut jäävät.  Tutkijat tapaavat toisiaan kutsumalla yliopistoihin vieraita puhumaan seminaareihin ja matkustamalla konferensseihin. Ei kukaan tykkää siitä, että niitä tehdään etänä.

Ode: Minähän olen oikeastaan ammatiltani seminaariesiintyjä. Korona-aikana on ollut aika vähän töitä. En halua myöskään itse osallistua teams-seminaareihin. Ne ovat tylsiä.

Seminaariin ei mennä vain kuuntelemaan virallisia puheenvuoroja vaan verkostoitumaan ja keskustelemaan. Seminaarista tulee melkein aina paljon viisaampana, mutta usein se viisaus on tarttunut muusta kuin seminaarissa pidetystä esitelmästä. Senhän sitä paitsi voi tilata itselleen ja lukea kotona.

Julia: Kun Suomessa on matkustusrajoituksia mutta ei etätyöpakkoa, on etänä pidettyä esitelmää voitu kokoontua keskustelemaan esityksen jälkeen, vaikka tosin ilman esiintyjää.

Tuottaako digiloikka maailmanlaajuisia yliopistoja?

Ode: Minä mietin, johtaako tämä yliopistojen sulautumiseksi kansainvälisiksi jättiyliopistoiksi satelliittiyliopistoineen. Vaikka Harvard voisi jakaa videoina Nobel-tasoisia luentoja, joita katsottaisiin sen satelliittiyliopistoissa.

Lähiopetus ja ohjaus annettaisiin paikallisesti. Opintoihin voisi kuulua myös käynti pääkallopaikalla opintojen loppuvaiheessa.

Julia: Se on hauska ajatus.  Onhan vähän hassua, että minä teen oman peliteorian alkeisluentovideon, kun on saatavilla todella hyvin tehty MIT-versio samasta asiasta.

Minä olen jo ennen koronakriisiä ajatellut, että etsisin hyvän videon ja panisin opiskelijani katsomaan sen. Minun opetukseni rooli olisi käydä keskustelua videosta, ja teettää ehkä jonkin harjoitustyön.

Ode: Tätä juuri tarkoitan.

Julia: On olemassa New York University Abu Dhabi ja New York University Shanghai, joissa brändi on myyty ja emoyliopiston proffia houkutellaan opettamaan näissä satelliitissa.

Ode: Harvard voisi levittäytyä maineensa avulla maailmanlaajuiseksi  samalla, kun se tietysti valvoisi satelliittiyliopistojensa tasoa.

Julia: Harvardilla on todella arvokas brändi suojeltavana. Tuo on täysin mahdollista ja olisi tehokkuusmielessä hieno asia. Suomalaiset opiskelijat olisivat maantieteellisesti samalla viivalla amerikkalaisten kanssa.

Mitä se tarkoittaisi aidosti paikallisille yliopistoille – niin, mihin me tarvitsemme aidosti paikallisia yliopistoja?

Ode: Tämä tietysti tarkoittaisi, että tieteen kieli muuttuisi lopullisesti englanniksi.

Julia: Taloustieteessä se on jo muuttunut. On valitettavaa, että se on niin totaalista. Maailmanlaajuinen yhteinen kommunikaatiokieli on tärkeä, mutta nyt meiltä puuttuvat suomenkieliset sanat.

Ode: Suomen kielessä taloustieteessä käytettävät termit ovat epätäsmällisiä ja kun termit ovat epätäsmällisiä, ajattelukin on.

Julia: Akateemiset työmarkkinat ovat aidosti globaalit. Siksi nytkin on tavallista olla kahden maan välissä. Tämä tulee varmaankin lisääntymään nyt, kun etätyöhön on totuttu.

Ode: Lappeenrannan teknisen yliopiston proffat ovat tehneet tätä aina. Harva heistä asuu Lappeenrannassa. Jos ei ole paikan päällä, on kai sama, onko 200 kilometrin kuin 2000 kilometrin päässä.

Julia: Jos on 200 kilometrin päässä, on kuitenkin helpompi käydä silloin tällöin työpaikalla. Melkein kaikissa maakuntayliopistoissa on yleistä, että työntekijät asuvat pääkaupunkiseudulla.

Akateeminen elämä on jo ennen koronaa ollut etätyöelämän kaltaista. Koronan jälkeinen aika voi mullistaa muita aloja jopa enemmän.

Ode: Osallistuin keväällä etänä globaalin perustuloverkoston pieneen kokoukseen Brysselissä. Halusivat kuulla Suomen perustulokokeilun tuloksista. En kuuna päivänä olisi lentänyt Brysseliin kymmenen hengen tapaamiseen.

Oli siellä joku myös latinalaisesta Amerikasta. Digiloikka mahdollistaa sellaista, joka ei ollut ennen mahdollista. Voisihan globalisoida tiedettä, että pienet ryhmät ympäri maailmaa oppivat pitämään tieteellisiä viikkoseminaareja.

Väheneekö liikematkustaminen – vai lisääntyykö se?

Ode: On sanottu, että liikematkustaminen ei palaa entiselle tasolle, koska yritykset ovat oppineet etäkokouksiin ja haluavat säästää matkustuspäiviä. Entä jos liikematkustaminen tämän takia lisääntyykin?

Internetin oletettiin vähentävän matkustamista, mutta se lisäsi sitä ja jopa aika paljon. Silloin kun tieto kulki kaukopuheluina, telexillä, fakseina ja kirjeinä, yritykset eivät voineet toimia aidosti globaaleina  Kun internet teki sen mahdolliseksi, liikematkustaminen lisääntyi, vaikka aiempaa suurempi osa kommunikoinnista hoidettiin sähköisesti.

Nyt etätyön mahdollisuus parantaa kansainvälisten yritysten suhteellista asemaa merkittävästi suhteessa paikallisiin yrityksiin. Sivumennen sanoen tämä uhkaa syöstä Suomen lopullisesti tytäryhtiötaloudeksi. Ylikansallisten yhtiöiden kasvun myötä liikematkustaminen voi lisääntyä, vaikka kasvava osa kokouksista hoidettaisiinkin etänä.

Samasta syystä tiedemaailma ehkä muuttuu entistä kansainvälisemmäksi, jolloin tiedematkailu voi lisääntyä.

Lentoliikenne ja hiilidioksidipäästöt

Ode: Lopuksi se pakollinen kysymys: tunnetko syyllisyyttä tuottamistasi hiilidioksidipäästöistä?

Julia: Sain väitöslahjaksi opiskelijoilta hiilidioksidikompensaatioita. Se oli mieluinen lahja. Ilman muuta koen syyllisyyttä eikä siihen riitä usein tarjottu selitys, että eihän se ole mikään lomamatka. Tutkijan ammatti on elämäntapavalinta.

Minä toivoisin, että lentoliikenteen ulkoisvaikutus otettaisiin huomioon hinnoittelussa. Kumminkin tiedostetaan se, että Suomi on kaukana täällä pohjoisessa.

Lentäminen on Suomelle ihan tärkeä asia, etenkin jos ajatellaan tätä maailmaa, jossa ollaan yhä enemmän kontaktissa muun maailman kanssa – harvemmin fyysisesti, mutta aina silloin tällöin on oltava myös fyysisesti.

Ode: Suomi taantuisi aivan syrjäiseksi kolkaksi ilman lentämistä. Täällä on vaikea olla lentämisen suhteen puritaani. Tiede-elämä ei tule toimeen ilman kansainvälisisä yhteyksiä.

Julia: Suomen maantieteellistä sijaintia ei voi muuttaa, joten…

Ode: Tunneli Tallinnaan muuttaisi sitä kovasti. Jos yöjunalla pääsisi Berliiniin, siirtyisimme kummasti lähemmäs kaikkea.

Julia: Minä menisin mielelläni yöjunalla Kööpenhaminaan ja heräisin siellä pitämään luentoa.

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.