Ikäihmisten ääni kuuluviin korona-aikanakin

Kevään koronarajoitukset kohtelivat kaikkia yli 70-vuotiaita hauraina riskiryhmäläisinä. Kaikki ihmiset ja ihmisryhmät haluavat kuitenkin olla mukana päättämässä heitä itseään koskevista asioista - myös ikäihmiset, kirjoittaa Kati Juva.

4.11.2020 | Puheenvuoro

Kuvituskuva. Kuva: Alonafoto / Shutterstock

Covid-19 viruksen levitessä maailmalla kävi nopeasti ilmi, että virus on erityisen vaarallinen vanhemmille ihmisille. Suomessa kuolleisuus koronaan on 70 – 74 -vuotiailla ollut 10 % ja yli 75-vuotiailla jopa 25 %. Tulos on luultavasti ylimitoitettu, koska alkuun testattiin vain vaikeaoireisia. Lisäksi infektio levisi hoivakodeissa, joissa asuu hauraita vanhuksia. On mahdollista, ettei kuolleisuus hyväkuntoisten ikäihmisten kohdalla ole näin suuri.

Kuvaaja: THL, Tietolähde: Tartuntatautirekisteri, Tiedot on päivitetty 4.11.2020

Monissa maissa vanhoja ihmisiä asetettiin karanteeniin. Suomessa ikäraja vedettiin 70 ikävuoteen, ja tätä vanhempia ihmisiä velvoitettiin pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Kotona toki kehoitettiin liikkumaan, mutta muuten THL muotoili, että “Jos kuitenkin ulkoilet, vältä kontaktia muiden ihmisten kanssa.” Kaikki kauppa- ja apteekkiasiat kehotettiin hoitamaan muiden ihmisten avulla.

Karanteenin vaikutukset

Koska suomalaiset ovat viranomaisuskollista kansaa, noudatettiin tätä kontaktin välttely-ohjetta tarkkaan. Suositus tulkittiin käskyksi ja ikäihmiset pysyivät tiukasti neljän seinän sisällä. Ja jos eivät näin tehneet, niin ympäristö kyllä antoi ymmärtää, ettei ihmisten ilmoille ole asiaa.

Vanhoja ihmisiä mulkoiltiin vihaisesti kaupoissa. Somessa ihmisiä vaadittiin eristäytymään, jotta he eivät saisi koronaa ja siten rasittaisi terveydenhuoltoa ja veisi hengityskoneita meiltä muilta.  Ajoittain huoli terveydenhuollon kapasiteetista oli suurempi kuin huoli vanhojen ihmisen terveydestä.

Tämä kaikkien yli 70-vuotiaiden eristäminen aiheutti ahdistuksen ja ärtymyksen lisäksi myös toimintakyvyn laskua ja vakavia mielenterveyden häiriöitä. Kun ei päässyt eikä uskaltanut lähteä liikkumaan, uhkasi monen fyysinen kunto romahtaa.

Erityisesti vanhojen ihmisten kohdalla on jatkuva arkiliikunta välttämätöntä, muuten lihaskunto heikentyy. Kun omaisten vierailukiellon lisäksi toimintakeskukset ja kulttuuritapatumat oli suljettu, voimistui yksinäisyys merkittävästi.

Ohjeet ja määräykset tulivat työikäisiltä, mutta “70 plus riskiryhmäläiset” alkoivat vaatia oman äänensä kuulumista. He kokivat, että koko ikäluokkaan alettiin suhtautua hauraina, suojelua ja apua tarvitsevina henkilöinä. Vaikka suositukset koettiin ymmärrettävinä ja oikeansuuntaisina, oli meille kuitenkin muodostunut selvä jako työikäisiin toimijoihin ja vanhempiin toiminnan kohteisiin.

Koronarajoitusten jälkeistä aikaa pohtivassa kansliapäällikkö Martti Hetemäen johtamassa työryhmässä ei ollut ainoatakaan gerontologian asiantuntijaa.

Korona hoivakodeissa

Koronaviruksen pääsy hoivakoteihin ja niissä tapahtuneet kuolemat ovat tietenkin suuri tragedia. Ehkä suurempi tragedia oli kuitenkin hoivakodeissa toteutetut tiukat rajoitus- ja suojatoimet. Omaisten vierailut peruttiin, samoin hoitoyksiköiden yhteinen toiminta, ja henkilökunta alkoi käyttää suojavaatteita ja maskeja.

Ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyn kriteerit ovat tiukat ja hoivakodeissa eletään keskimäärin pari vuotta.

Asukkaat ovat yleensä muistisairaita ja tarvitsevat paljon apua päivittäistoimissa. Tavoitteena on tarjota viimeisiksi elinvuosiksi hyvää perushoitoa ja inhimillinen yhteisö, johon myös omaiset kuuluvat. Pandemian oloissa tämä ei ole toteutunut. Virtuaalinen kontakti ei muistisairaalle korvaa läsnäoloa, ja suojatakkiin ja maskiin pukeutuneet hoitajat voivat olla hyvin pelottavia.

Haluaisin itse kirjoittaa hoivatahtooni, että minua saa ja pitää tulla tapaamaan vaikka minkälaisen pandemian olosuhteissa. Tuossa vaiheessa ennenaikaisen kuoleman riski on selvästi pienempi paha kuin eläminen eristyksessä maskimuumioiden hoidettavana. Valitettavasti tätä toivetta ei voi toteuttaa. Jos sairastuisin, aiheuttaisin vaaran myös muille asukkaille ja hoitajille, eikä sitä riskiä voi ottaa.

Mitä voimme oppia?

Toivottavasti osaamme jatkossa varautua pandemioihin paremmin ja toimia inhimillisemmin niiden iskiessä. Kenties minun ikäpolveni osaa myös paremmin pitää yhteyttä virtuaalisesti ja kokea senkin aidoksi kohtaamiseksi.

Koronan toisessa aallossa sairastuneiden keski-ikä laskenut, vaikka ikään liittyvät rajoitukset on purettu. Näemme, että suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat suomalaiset kykenevät itse arvioimaan, mitä heidän tässä pandemiatilanteessa kannattaa tehdä ja mitä ei. Yli 70-vuotiaita ei ole näkynyt ruuhkaisilla tanssilattioilla tai isoissa urheilutapahtumissa.

Pidetään jatkossakin huolta, että ihan kaikki saavat olla mukana päättämässä heitä itseään koskevista asioista.

Kati Juva
Kirjoittaja on muistilääkäri, dosentti ja rauhanaktiivi

4.11.2020 17:12

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon