Irmeli Elomaa, 73, on tehnyt vuosituhannen alusta vihreää politiikkaa Pohjois-Satakunnan Kankaanpäässä. Vajaan 13 000 asukkaan kaupunki on vähintäänkin ristiriitainen. Kankaanpään keihäänkärkiä ovat taide ja innovaatiot, mutta kaupunki on tunnettu lähinnä konservatiivisuudestaan.
”Kaupunki tekee innovatiivista toimintaa ja sähköyhtiömme on edelläkävijä ilmastoystävällisen energian parissa. Silti joka toisen liikkeen ovessa lukee turpeen puolesta”, ihmettelee Elomaa.
”Monen elanto on kiinni turpeessa, siitä se kai johtuu.”
Kankaanpään ristiriitaisuus näkyy myös seurakuntapolitiikassa, jossa Elomaa on niin ikään ollut mukana. Naispappeuden hyväksymisestä kiisteltiin vielä vuonna 2019.
”Siellä nimenomaan perussuomalaiset papit ovat niitä liberaalipappeja. Yhdessä perussuomalaisten kanssa vihreät siellä vaikuttivat.”
Satakunta on vihreille vaikea vaalipiiri. Puolueella ei ole koskaan ollut satakuntalaista kansanedustajaa. Miksei vihreät vetoa?
”Täällä ei ole aidosti herätty metsien suojeluun. Ei ole turisteja ja kesämökkeilijöitä, jotka edes maiseman vuoksi puolustaisivat metsiä. On sanottava, että puolueen puhetapa on myös osittain luotaantyöntävä. Akateeminen kieli vie monia potentiaalisia kannattajia kauemmas”, arvelee Elomaa.
Ainoana vihreänä
Liberaalit arvot tulivat Elomaalle verenperintönä. Äiti oli liberaalipuolueen jäsen, ja sieltä myös Elomaa otti ensimmäisen puoluekirjansa.
”Suurin poliittinen saavutukseni on liberaalisen puolueen paikallisosaston lopettaminen Kankaanpäässä”, Irmeli vitsailee ja nauraa makeasti päälle.
Paikallisesti tunnettua lääkäriä kosiskeltiin kuntavaalien 2000 alla kaikkiin puolueisiin – paitsi kristillisiin ja vasemmistoliittoon, Elomaa täsmentää. Kirjaimellisesti viimeisillä minuuteilla ennen listojen jätön hetkeä lääkäri allekirjoitti ehdokassopimuksen vihreiden kanssa.
”Se oli sitten menoa! En usko, että minua äänestettiin, koska olin vihreä, vaan siitä huolimatta. Oli tosi kivaa, kun meitä oli valtuustossa kaksi vihreää.”
Meni pari valtuustokautta, kunnes tuli jytky. Kaikki puolueet menettivät paikkoja perussuomalaisten nousun kustannuksella. Elomaa jäi ainoaksi vihreäksi valtuutetuksi.
”Ei minua hyvin kohdeltu. Minua pidettiin valtuustosalin takarivissä, enkä saanut tietoa päätöksenteosta. Se oli ihan tietoista toimintaa, kiusantekoa.”
Nousukauden ja laman koskettama
Lääkärin kutsumus vahvistui 17-vuotiaana kesätöissä saksalaisessa lastenkodissa. Auttamisen halu on Elomassa ollut aina vahva. Siitä kertoo myös tarina nuoresta Irmelistä.
”Erotessani ensimmäisestä poikaystävästäni, kysyin riidan päätteeksi, että eikö minussa ole mitään hyvää. Hän vastasi, että palvelualttius ja ahkeruus, että ehkä se sieltä tulee”, nauraa Elomaa.
Lääkärin ura alkoi terveyskeskuksesta, mutta koko kulmakunnan tuntema lääkäri Elomaasta tuli oman lääkärikeskuksen perustamisen myötä. 80-luvun nousukaudessa lainaa investointeihin suorastaan tuputettiin.
Yksi lainantakaus koitui ensimmäisen firman kohtaloksi laman kynnyksellä. Tuli konkurssi ja velka.
”On ollut helppo samaistua yrittäjien korona-ajan haasteisiin.”
Lääkärikeskuksen toiminta jatkui uuden yrityksen turvin. Taloudellinen ja henkinen taakka kuitenkin säilyi 12 vuotta.
”En usko, että asiakkaat huomasivat mitään. Töitä tehtiin tauotta, ei silloin aikaa politiikallekaan ollut.”
Lääkärille mahdollisuus lääkärin työhön
Viime vuonna Elomaa valittiin Satakunnan hyvinvointialueen aluevaltuustoon. Terveydenhuollon työskentelyolosuhteet kuumentavat eläköityneen lääkärin tunteet.
”On ihan mahdotonta, että täällä koulutusmääräraha lääkärille on 150 euroa vuodessa. Se on ammattilaisuuden aliarviointia. Ei pelkästään lääkärit, vaan kaikki ammattikunnat tarvitsevat jatkuvasti osaamisen päivitystä”, puuskahtaa Elomaa.
Hoitajapula on kestämätön, mutta niin on myös vaje lääkäreistä. Alkuvuonna Lääkäriliitto pyörsi pitkäaikaisen kantansa ja kannattaa nyt lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä.
”Tarvitaan lisää lääkäreitä, mutta lääkärin pitää myös saada tehdä lääkärin työtä. Hallinnon kasaaminen lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle on resurssien hukkaan heittämistä.”
Sote-alan tietojärjestelmät saavat myös sapiskaa Elomaalta.
”Järjestelmät on tehty hallinnon tarpeet edellä, mutta lääkärit niitä velvoitetaan käyttämään.”
Ikäihmisten arvoa yhteiskunnalle ei ole tunnistettu
”Ilmasto, nuoret, vanhat.”
Vastaus tulee napakasti, kun ehdokkaalta kysyy tärkeimpiä teemoja eduskuntavaaleissa.
”Nuorten ongelmiin pitää puuttua niin varhain kuin pystytään. Esimerkiksi nepsy-epäilyissä tutkimuksiin ja tuen piiriin on päästävä heti, eikä vuosien päästä. Tukea tarvitaan jo ennen diagnoosia. Varhainen tuki, siitä oikeastaan kaikessa on kyse”, Elomaa nostaa.
Ikäihmisten toimijuudesta eivät vihreät, eikä oikeastaan kukaan, puhu Elomaan mielestä tarpeeksi. Hän nostaa, että ikäihmiset kannattelevat yhteiskuntaamme, vaikka työnteon arki on takanapäin.
”Sitä ei nähdä, että me eläkeläiset olemme niitä, jotka vapaaehtoistyössä tuotamme hyvää kaikille, ja jotka ratkaisevat vaikkapa lastenhoidon pulmia, jotta vanhemmat pääsevät työhön. Ikäihminen ei ole vain kuluerä. Ilman meitä oltaisiin aika pulassa.”
Elämä tuli tielle ennen vapautta
Eduskuntavaaliehdokkaana Elomaan profiili olisi ollut jo pitkään juuri sitä, mitä kaikki puolueet havittelevat – kaupunginvaltuutettu, korkeakoulutettu yrittäjä ja vieläpä arvostetussa lääkärin ammatissa. Miksi siis asettua ehdolle vasta nyt?
”Ensin työ vei kaiken aikani. Koin, että ehdokkaana valehtelisin, jos asettuisin ehdolle tekemättä kampanjaa tosissani. Ajattelin, että eläkkeellä sitten”, Elomaa kertoo.
Lääkärikeskus myytiin eteenpäin ja eläkepäivät koittivat. Onnea ja autuutta ei kuitenkaan ollut edessä, vaan menetys toisensa perään synkisti seuraavat vuodet. Nyt Elomaa on silminnähden täynnä energiaa ja ehdokkuudelle on aikaa.
”Olen vapaa! Minulla ei ole työsidonnaisuuksia, eikä kukaan ole riippuvainen minusta”, innostuu Elomaa.
0 kommenttia