Venäjä ei ole muuttumassa toiveidemme mukaiseksi

Euroopan unionin suhde Venäjään on koetuksella ja tiukinta linjaa vetävät Baltian maat ja Puola. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin uhkailu EU-suhteiden tauosta oli merkki siitä, että Venäjän päättäjiä aidosti huolettaa Nord Stream 2-kaasuputkihankkeen kohtalo, kirjoittaa Heidi Hautala.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov. Kuva: Alexandros Michailidis / Shutterstock

Perjantain uutinen, Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin uhkailu laittaa EU-suhteet tauolle, on itse asiassa juuri se suunta, johon Venäjä haluaa asioita viedä: ei vuoropuhelua EU:n kanssa vaan kahdenvälisiin suhteisiin perustuva ulkopolitiikka. Venäjä voisi näin toimia tiiviimmin siihen myötämielisesti suhtautuvien EU-maiden kanssa.

EU:n ulkopolitiikan heikkous perustuu paljolti siihen, että jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Käytännössä se näkyy niin, että äärimmäiset kannat saavat eniten tilaa ja näkyvät kauimmas. Samalla kun Baltian maat ja Puola kovistelisivat Venäjää tiukentuvilla sanktioilla, jotka eivät jättäisi koskematta Nord Stream 2 -kaasuputken kaltaisia talouden huippuhankkeita, ymmärtämystä ja intressiä sen ja muun taloudellisen yhteistyön puoltamiseen on esimerkiksi Saksalla. Äänestämällä EU voisi hyvinkin löytää yhteisen linjan.

EU:n korkea edustaja Josep Borrell oli kuin muukalainen Moskovassa. Venäjä iski vyön alle. Silti ei oikein voi syyttää peiliä, jos naama on vino. Euroopan parlamentissa virisi yli 70 Keski- ja Itä-Euroopan mepin vaatimus Borrellin viraltapanosta, mutta harkitsevammat painottivat, että EU:n on korkea aika yhtenäistää ulkopolitiikkaansa määräenemmistöpäätöksillä yksimielisyyden sijaan.

Tästä komissio on tehnyt esityksen jo aikaa sitten. EU:n tulee maaliskuun huippukokouksessa varmistaa määrätietoisesti yhteisen ulkopolitiikan edellytyksiä.

Viron pääministeri Kaja Kallas on oikeassa  vaatiessaan, että EU:n ulkopolitiikan tulee olla Venäjän suhteen, kuten yleisemminkin, määrätietoista ja päätösten johdonmukaisia. Nykyiset pakotteet on pidettävä voimassa ja myös uudet pakotteet ovat mahdollisia, jopa tarpeellisia.

Venäjän valtionjohdon ja siihen kytkeytyvän eliitin vastaisille henkilöpakotteille on koko ajan enemmän perusteita. Myös Borrell totesi matkakokemustensa jälkeen kannattavansa lisäpakotteita. Kun on tuntenut Anna Politkovskajan ja Boris Nemtsovin henkilökohtaisesti, minua liikutti Borrellin muistokäynti Nemtsovin murhapaikalla. Korkea edustajamme halusi tavata Navalnyin, mutta tämä oli oikeuden istunnossa syytettynä. Hän kuitenkin tapasi Navalnyin lähipiiriä. Borrell teki siis Moskovassa jotain myös oikein.

Tulkitsen Kremlin uhkausta suhteiden laittamisesta jäähylle siten, että Venäjää huolettaa, onko länsi todella valmis vetäytymään oikeasti Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta, kun äänenpainot kovenevat. EU:lla itsellään on sen katkaisemiseen vain vähän toimivaltaa, joten tässäkin Venäjän intressi on huolehtia suoraan ja kahdenvälisesti avainmaiden kuten Saksan pysymisestä hankkeen takana.

Parasta EU:n Venäjän-politiikkaa olisi määrätietoinen turvallisuus- ja energiapolitiikka, jolla EU:n läsnäoloa EU:n itäisillä rajoilla ja lähialueilla lisätään ja toisaalta riippuvuutta muun muassa venäläisestä energiasta vähennetään. Tämä on ollut jo vuosia EU:n energiaunionin tavoite, mutta siinä haparoidaan.

Kreml on taitava siirtämään huomion omasta sisäpolitiikastaan kriitikoiden virheisiin syyttäen niitä kaksinaismoralismista. Kymmenien venäläisten kaupunkien rauhanomaisten mielenosoitusten armoton tukahduttaminen selitetään pois ”whataboutismilla”. Katsokaa nyt, miten poliisi pamputtaa mielenosoittajia ympäri Eurooppaa ennen kuin meitä arvostelette.

Venäjälle sopii varsin hyvin, että ennen viimeistään syksyllä järjestettäviä duuman vaaleja se välttäisi dialogin EU:n kanssa. Opposition eliminoiminen ja jyrkentyvät  sortotoimet ovat nyt saaneet lisävahvistusta Putinin teettämästä perustuslakiuudistuksesta. Se purki presidentin toimikausien rajoitukset Putinin aseman varmistamiseksi, mutta vähemmän huomiota sai, että Venäjä asettaa nyt oman lainsäädäntönsä kansainvälisen oikeuden yläpuolelle. Venäjän sisäiset asiat ovat nyt entistä sisäisempiä. Tätä EU ei tietenkään voi hyväksyä.

Luotan ulkoministerimme Pekka Haaviston osaamiseen ja tilannetajuun. Olen varma, että Haavisto esittää EU:n vaatimuksen Navalnyin vapauttamisesta, murhayrityksen riippumattomasta tutkimuksesta ja kansalaisyhteiskunnan vapaudesta.

Ulkopolitiikan tutkija Kadri Liik on kehottanut EU:a ottamaan rauhallisemmin. Venäjä ei ole muuttumassa toiveidemme mukaiseksi, eikä siksi ole kiire laatia mitään uutta Venäjä-strategiaakaan. Kannattaa keskittyä yhteistyöhön ystävällisten maiden kanssa varsinkin nyt, kun Yhdysvaltain uusi hallinto on aloittanut.

Niin EU:ta kuin Venäjääkin hyödyttävää matalan profiilin yhteistyötä voisi esittää ympäristönsuojelusta.

Voi vain ihmetellä, miksi Venäjän kaltaisessa maassa on niin alkeellinen jätehuolto ja välinpitämätön suhtautuminen ihmisten terveyttä heikentäviin päästöihin. EU:lla on keinoja tukea vihreää kehitystä myös Venäjällä. Mutta ehkä juuri EU:n Green Deal onkin syy, miksi Lavrov sanoi EU:n olevan Venäjälle eksistentiaalinen uhka. Olemme kulkemassa aivan eri suuntiin, ja Venäjä tietää EU:n pyrkivän tosissaan fossiilittomaan talouteen.

Kun pietarilainen vapaa nettijulkaisu Fontanka taannoin julkaisi uuden ulkoministerimme haastattelun, siihen löytyi kuva, jossa tämä esiintyy 1990-luvun alussa jossain Leningradin alueen metsässä venäläisen luonnonsuojelijaystävänsä seurassa. Nyt Pekka Haavisto voisi huomauttaa kollegalleen, että kansalaisten osallistuminen on ympäristönsuojeluun on elinehto, koska se on jokaisen asia.

 

Kirjoitus on julkaistu 15.2.2021 ennen Lavrovin ja Haaviston tapaamista osoitteessa www.heidihautala.fi

Heidi Hautala

Kirjoittaja on vihreä europarlamentaarikko

16.2.2021 0:17

0 kommenttia

Lähetä kommentti