Urbaani asuminen vie vähemmän tilaa ja säästää luontoa

Koronavuodesta huolimatta kaupunkien vetovoima on pysynyt vahvana. Suomalaiset haluavat asua lähellä palveluja, kauppoja ja huvituksia. Urbaani asuminen on helpotus luonnolle. Urbaani rakentaminen vaatii alle kymmenesosan tilaa verrattuna kaupunkien leviämiseen lähimetsiin ja -pelloille, kirjoittaa Mikko Särelä.

23.3.2021 | Puheenvuoro

Helsingin Kalasatama-kaupunginosa. Kuva: Osmo Soininvaara

Suomalaisten asumistoiveet ovat muuttuneet 2000-luvulla urbaaneimmiksi. Yhä useampi haluaa asumaan kaupunkien keskustoihin palveluiden äärellä. Muutos koskettaa niin suuria kuin pieniäkin kaupunkeja.

Kun kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi uusimman asumistoiveita koskevan tutkimuksensa vuonna 2017, uutisoitiin laajasti enemmistön haluavan yhä omakotitaloon.

Julkisessa keskustelussa jäi huomaamatta se, että neljässä vuodessa keskustoihin asumaan haluavien suomalaisten määrä oli kasvanut puolella miljoonalla.

Kasvava joukko suomalaisia arvostaa mahdollisuutta hoitaa arki kävellen ja pyörällä ja kaupunkikeskustojen elinympäristön tarjoamia mukavuuksia niin suurissa kuin pienissäkin kaupungeissa. Ikääntyvälle keskusta tarjoaa mahdollisuuden jatkaa aktiivista sosiaalista elämää ja lapsiperheelle mahdollisuuden helpompaan arkeen. 

Valitettavasti tämä muutos näkyy myös asuntojen hintakehityksissä kautta maan. Aina 2000-luvun alkupuolelle saakka väljien asuinympäristöjen asuntojen hinnat nousivat Suomessa nopeammin kuin urbaanien. Sen jälkeen tilanne on muuttunut ensin suurissa kaupungeissa, sitten keskisuurissa ja lopulta myös pienillä paikkakunnilla. 

Emme ole kyenneet tarjoamaan riittävästi koteja ihmisille urbaaneissa ympäristöissä. Onneksi suuressa osassa suomalaisia kaupunkeja on vähintään muutaman neliökilometrin kokoinen urbaani keskusta, jonka varassa kaupunkia voi kehittää. 

Asumistoiveiden kääntyminen keskustoihin on helpotus luonnolle. Urbaanin rakentamisen vaatima tila on alle kymmenesosa siitä kuinka paljon metsää joudutaan kaatamaan, jos jatketaan kaupunkien leviävää kasvua – ja keskustan lyhyillä etäisyyksillä liikkuminen hoituu helposti lihasvoimin.

Urbaanin ympäristön täydentävä rakentaminen vaatii suunnittelijalta ja kaupunkilaisilta enemmän. Tiivistyvässä kaupungissa on paljon enemmän yhteensovitettavia toiveita ja tarpeita. Oikeastaan hyvä urbaani ympäristö syntyy nimenomaan siitä, että on onnistuttu luomaan kaupunkitilaa, joka täyttää yhtäaikaa monen ihmisen ristiriitaisetkin toiveet.

Urbaanit ympäristöt tarvitsevat hyvää monipuolista kävely-ympäristöä ja laadukkaita puistoja.

Rakennuksien julkisivuihin ja kivijalkoihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kävellen liikkuvalla on paljon enemmän aikaa katsella vieressä olevaa rakennusta kuin autolla ohi huristavalla.

Vaikka kaupunkirakentamisen kääntyminen sisäänpäin uloslevittämisen sijasta on luonnon kannalta parempi ratkaisu, on keskustoissa ja niiden liepeillä usein myös arvokasta luontoa. Siitä täytyy pitää huolta kaupungin tiivistyessä sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisten hyvinvoinnin takia.

Kaupunkien tulevaisuus on houkuttelevissa ja mukavissa keskustoissa, jotka vahvistavat kestävää kehitystä Suomessa.

Mikko Särelä

Kirjoittaja on Lisää kaupunkia Helsinkiin -liikkeen perustaja.

23.3.2021 8:34

0 kommenttia

Lähetä kommentti