Hiilinieluja etsitään myös meriltä – Metsähallitus ja WWF ennallistavat meriajokasniittyjä

Ilmastonmuutoksen kiihtyessä on otettava kaikki keinot käyttöön hiilinielujen lisäämiseksi, ja ratkaisuja etsitään myös meristä. Metsähallitus aloitti Saaristomerellä meriajokkaan istutukset viime vuonna ja WWF tänä kesänä. Ruohomainen meriajokas muodostaa laajoja vedenalaisia niittyjä ja lisää luonnon monimuotoisuutta, vähentää ravinteita ja sitoo hiiltä. Vastaavia istutuksia on tehty jo aiemmin Ruotsin ja Tanskan rannikoilla.

28.8.2021 | Ympäristö & Luonto

Kuvat: Anna Soirinsuo/WWF

Meriajokasniityt ovat avainekosysteemejä, jotka tarjoavat monenlaisia hyötyjä. Ne sitovat hiiltä juuristoihinsa vuosituhansiksi, tarjoavat tärkeän elinympäristön kalojen ja selkärangattomien poikasille sekä suodattavat vedestä ravinteita, bakteereja ja sedimenttiä.

Meriajokkaat taantuvat maailmalla nopeasti, jopa 7 prosentin vuosivauhdilla. Niitä uhkaavat eniten rehevöityminen, pohjatroolaus, rannikkojen rakentaminen sekä merten lämpöaallot.

Suomen rannikolla meriajokasta uhkaa eniten rehevöityminen, joka johtaa veden samentumiseen. Tällöin meriajokkaalle jää vähemmän valoa kasvuun. Rehevöityminen lisää myös meriajokkaita tukahduttavien rihmalevien määrää.

Metsähallitus ja WWF talkoissa

Meriajokasniittyjen ennallistaminen on noussut tärkeäksi teemaksi maailman rannikoilla.

Suomessa Metsähallitus aloitti ensimmäisenä meriajokkaiden ennallistamisen kuudella istutusalueella Saaristomerellä kesällä 2020.

”Viime vuonna istutimme vajaat 200 versoa. Tarkoituksena oli testata ensisijaisesti menetelmää, joten istutimme kohteisiin, joissa meriajokasta esiintyi jo ennestään”, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Aija Nieminen.

Kesällä 2021 Metsähallitus istutti enemmän versoja alueille, joilta meriajokas on hävinnyt. Niemisen mukaan istutusten onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut melko suuri.

WWF istutti kesällä 2021 yhteensä 1000 meriajokkaan versoa kolmella alueella Hankoniemellä ja Inkoossa. Ravinneneutraali kunta (Rankku) -projekti, jonka piiriin molemmat meriruohoistutusprojektit kuuluvat, kestää vuoden 2023 loppuun asti.

”Mittaamme kuluvan kesän istutusten onnistumisen kesällä 2022 tehtävien tarkkailusukellusten perusteella”, sanoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

Istutusmenetelmä on yksinkertainen. Meriajokasversot kerätään sukeltamalla alueelta, jossa lajia esiintyy runsaasti ja istutetaan paikkaan, jossa vallitsee meriajokkaan kasvulle sopiva ympäristö.

Ennen istutusten käynnistämistä arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Velmu-tietokannan perusteella, mitkä alueet saattaisivat soveltua parhaiten istutuksille.

Meriajokas tarvitsee valoa

Tärkeää on etenkin merenpohjan hiekkapitoisuus ja matala syvyys. Valon määrä on tärkeä meriajokkaan kasvulle, mistä johtuen ne eivät kasva rannikoillamme juuri viittä metriä syvemmällä.

Soirinsuon mukaan haastavinta projektissa on ollut suuri taustatyön määrä, jota istutusten suunnittelu vaatii, muun muassa oikeanlaisten istutuspaikkojen löytäminen sekä mallinnukset.

Lisäksi istutuskohteet on tarkastettava ennen varsinaisten istutusten aloittamista, että vältyttäisiin vääriltä valinnoilta istutuspaikkojen suhteen.

Ruotsin länsirannikolla ja Tanskassa meriajokkaiden ennallistamista on tehty jo kauan hyvällä menestyksellä. Näillä alueilla suolapitoisuus on lähellä valtamerten tasoa, minkä johdosta meriajokas voi lisääntyä myös suvullisesti eikä pelkästään kasvullisesti, kuten Suomessa.

Meriajokasniityt kasvavat tiheämmin korkeammassa suolapitoisuudessa. Suomen rannikolla meriajokasta esiintyy laikuittaisesti, sillä se sinnittelee suolaisuudensietokykynsä alarajoilla.

Toiveena hiilinielujen lisääminen

”Suomessa meriajokkaat eivät todennäköisesti sido hiiltä yhtä paljon kuin Ruotsin rannikolla. Mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan”, sanoo Soirinsuo.

Kysymys on siitä, tuottavatko meriajokkaat riittävästi biomassaa ja kuinka tiheästi ne kasvavat. Mikäli meriajokasistutuksia pystyttäisiin laajentamaan, vahvistaisi se meriajokkaiden tarjoamaa hiilinielua.

Meriajokkaiden kyky kasvattaa alueen biodiversiteettiä sekä sitoa ravinteita ovat merkittäviä ominaisuuksia. Tämä on tärkeää kroonisesta rehevöitymisestä kärsivässä Itämeressä.

Ruotsissa meriajokkaiden ravinteidensitomiskykyä on tutkittu ja tulokset ovat olleet positiivisia.

”Istutuksemme parantavat siis joka tapauksessa paikallista biodiversiteettiä sekä parantavat vedenlaatua”, selittää Soirinsuo.

Itämeri on ollut tällä viikolla erityisen huomion kohteena, kun on juhlittu John Nurmisen Säätiön ideoimaa vuosittaista Itämeripäivää. Juhlapäivään osallistui 16 Suomen kaupunkia ja tapahtumia järjestettiin myös Venäjällä, Liettuassa, Latviassa, Virossa ja Ruotsissa.

Helsingissä torstaina puhunut ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen nosti tärkeimmäksi asiaksi  Itämeren tilan parantamisessa maatalouden rehevöittävien päästöjen vähentämisen.

Maatalouden lantakeskittymiin perustettavat isot biokaasulaitokset vähentäisivät ravinnekuormaa ja parantaisivat nimenomaan Lounais-Suomen vesialueiden tilaa. Toisena keinona Mikkonen mainitsi kipsinlevityksen pelloille, jonka on todettu selvästi vähentävän fosforivalumia pelloilta.

Edit 30.8. klo 9:30 Korjattu Ranku muotoon Rankku.

Jessica Haapkylä
Kirjoittaja on ympäristöaiheita seuraava toimittaja

28.8.2021 9:29

0 kommenttia

Lähetä kommentti