Hallitukselta kallis yhdistelmä oikeistolaista ja vasemmistolaista politiikkaa

Talouspolitiikassa vasemmistolaiset haluavat yhteiskunnan rahoittavan paljon hyviä asioita ja keräävän tähän tarkoitukseen runsaasti veroja. Oikeistolaiset haluavat matalaa verotusta ja ovat siksi valmiita luopumaan monesta verorahoin rahoitetusta hyvästä asiasta.

Istuvan hallituksen aikana on nähty erityisesti vasemmistoliiton ja demareiden ajavan myös ”käytetään rahaa nyt ja maksetaan myöhemmin” -ajattelua. Tässä ei ole kyse oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta vaan suhtautumisesta sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen ja siitä, kuinkas pitkäjänteisesti ylipäänsä ajatellaan.

Lyhytnäköisyys ei ole vasemmiston yksinoikeus. Monen oikeistolaisen ajattelussa ei sellaista suhdannetilannetta olekaan, johon eivät veronalennukset sopisi.

Jotta mahdollisimman pienet verotulot riittäisivät tuottamaan mahdollisimman paljon hyvää, pitäisi politiikan olla kustannustehokasta. 

Hallituksen kahden suurimman puolueen ajattelua leimaa kuitenkin periaate, jonka mukaan rahan käyttö saa olla kuinka tehotonta tahansa, jos se hyödyttää omaa väkeä. Niinpä esimerkiksi hyvien rautatieyhteyksien päässä olevan Jyväskylän lentoyhteyksiä on nähty tarkoituksenmukaiseksi tukea jopa tuhannella eurolla matkustajaa kohden.

Työllisyyden edistäminen on tärkeätä, koska jokainen työllistynyt tuo valtion kassaan rahaa ja jättää nostamatta työttömyyskorvausta. Näin parannetaan valtion taloutta ja luodaan rahoituspohjaa kaikelle sille yhteiselle hyvälle, jota toivomme valtion ja kuntien rahoittavan. Hyvinvointivaltion ystävä tukee korkeaa työllisyyttä.

Hallitus teki kuitenkin kaksi työllisyyden ”edistämistointa” joiden asiantuntijat arvioivat heikentävän julkista taloutta.

Sellaisten osalta eivät päde perustelut työllisyyden noston hyödyistä julkiselle taloudelle. 

Päätettiin nostaa yli 60-vuotiaiden työtulovähennystä. Toki se parantaa työllisyyttä, koska eläkeläisen kannattaa paremmin heittää työkeikkaa, mutta työllisyyden paraneminen arvioidaan niin vähäiseksi, ettei se riitä kumoamaan verotulojen menetystä.

Samanlaista tehotonta rahanjakoa oli päätös nostaa kotitalousvähennys 40 prosentista 60 prosenttiin. Kotitalousvähennys on sinänsä perusteltu, koska ostopalvelun kanssa kilpaileva itse tekeminen on verotonta, mutta nykyinen 40 prosenttia riittäisi tämän oikaisemiseen hyvin. Se riittäisi myös siihen, ettei pimeän työn teettämien kannata. Tästäkin on tuore VATT:in ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimus.

Aiemmissa hallituksissa valtiovarainministeri on pyrkinyt huolehtimaan valtion rahan käytön järkevyydestä, mutta nyt on toisin. 

Nämä esimerkit ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen rahan haaskaamiseen, jota tehtiin ilmastopolitiikassa.

Kun ilmastopolitiikassa on haaskattu jahkailuun kolmekymmentä vuotta, on nyt niin kova kiire, että rahaa tullaan tarvitsemaan todella paljon. Kun on kyse kalliista hankkeesta, erityistä huolta pitäisi kiinnittää kustannustehokkuuteen, mutta se sai väistyä poliittisten tavoitteiden tieltä.

Ylivoimaisesti kustannustehokkainta ilmastopolitiikkaa on verottaa päästöjä, koska se valjastaa markkinamekanismin koko tehon vähentämään niitä. Päästöjen verottaminen on kuitenkin ikävää ja siksi on poliittisesti helpompaa tukea vaihtoehtoja, vaikka tämä tiedetään aivan olennaisesti tehottomammaksi.

Esimerkiksi kun autoilun osalta tuetaan päästötöntä autoilua sen sijaan että verotettaisiin päästöjä, tullaan samalla tukeneeksi autoilua kokonaisuudessaan ja lisänneeksi liikennettä.

Julkisen talouden kannalta päästöjen verottamien tuottaa tuloja ja tukipolitiikka menoja. Tämä on paha asia jo sinänsä, jos ajattelemme mahdollisuutta rahoittaa vaikkapa koulutusta. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Koko kansantalouden tasolla päästöttömän toiminnan tuki tulee paljon kalliimmaksi kuin päästöjen verottaminen, koska se on tutkitusti tehotonta. Se ei tule vain vähän kalliimmaksi vaan useita kertoja kalliimmaksi. Kun edessä on muutenkin miljardien kulut, monta kertaa kalliimpi tarkoittaa kymmenien miljardien kuluja.

Näin siis, jos siis tarkoitus on vähentää päästöjä. Jos ei ole, silloin päästään tietysti halvemmalla – kunnes joudutaan maksamaan vielä enemmän ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen luonnehti twitterissä keskustan hehkutusta onnistumisestaan ilmastoneuvotteluissa näin:

Toisin sanoen: ”Torppasimme kaikki vaikuttavat ilmastotoimet ja syydimme paljon veronmaksajien rahoja tutkitusti tehottomiin tukiaisiin”

Aikanaan kuitenkin lasku valitusta tiestä paljastuu. Kurronen sanoo sen twitterissä näin: 

Hallitus häviää tulevat vaalit, koska se aliarvioi suomalaisia. Kyllä suomalaiset ymmärtävät, että he maksavat yhtälailla ne sinne tänne syydetyt tukiaiset korkeampina veroina tulevaisuudessa.

Harvoin on nähty minkään puolueen käyttävän valtion rahakirstua näin raadollisesti oman kannatuksensa tukemiseen.

Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella tutkittiin hallituksen tilauksesta liikenteen päästöjen vähentämistä ja päädyttiin esittämään liikenteen päästökauppaa, koska se on selvästi kustannustehokkain ratkaisu. Laitoksella tutkittiin myös tämän tulonjakovaikutuksia katsomalla rekistereistä, ketkä käyttävät autoa ja kuinka paljon. On totta, että maaseudulla ajetaan autolla enemmän kuin kaupungeissa, mutta niin tekevät vain maaseudulla asuvat suurituloiset, eivät pienituloiset. Ei olisi kovin vaikea kompensoida tulonjakovaikutusta, eikä se edes maksaisi paljon.

Hallituksen syksyn budjettiriihi tullaan muistamaan joko Suomen talouden romuttamisesta tai ilmastotavoitteiden hylkäämisestä.