Hullun miehen strategia johti hyökkäyssotaan

Raportit Ukrainasta ovat kylmääviä. Ihmisiä evakuoidaan, lapsille pakataan hätätarvikkeita koulureppuihin, hälytyssireenit soivat. Venäjän sotilastoimia on joka suunnassa, paitsi lännessä Puolan rajalla. Ukrainassa on jo raportoitu kuolonuhreista.

Länsimaat ovat tällä viikolla jo päättäneet pakotteista, jotka ehdittiin saman tien leimata liian vaatimattomiksi. Lisää pakotteita on kuitenkin luvassa ja tänään kokoontuu pikahälytyksellä EU:n huippukokous Brysselissä. Ukrainassa on ollut sotatila kahdeksan vuotta ja lännen pakotteet ja Venäjän vastapakotteet ovat olleet pitkään voimassa. Ne ovat johtaneet muun muassa venäläisen elintarviketuotannon ja -teollisuuden kehittämiseen, kun tuonnille kasattiin esteitä.

Energiayhteistyö idän ja lännen välillä on jo laitettu jäihin Nord Stream 2:n osalta ja Suomessa käynnistetään Fennovoiman ydinvoimalan arviointi turvallisuuspoliittiselta kannalta. Talvi on onneksi taittumassa, mutta moni Euroopan maa on edelleen pelottavan riippuvainen lämmityksestä venäläisellä kaasulla.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavoitteena on Ukrainan demilitarisointi eli käytännössä palauttaminen osaksi Venäjän vaikutuspiiriä.  Tätä perustellaan historialla. Samaan aikaan kun muu maailma katsoo eteenpäin, kaivautuu Venäjä vanhaan suurvalta-aikaan. Vuosi on kuitenkin 2022 eikä esimerkiksi 1022 tai 1922.

Suomessa on myös virinnyt keskustelu siitä, mikä on maamme asema historiallisena osana Venäjää. Vaikka sotilaallista uhkaa ei nähdä, on viime kuukausina myös herätelty keskustelua Nato-optiosta. Vihreiden puoluekokous toukokuussa nostaa myös tämän kysymyksen esiin. Suomalaisen aseavun antamista pohditaan, mutta omalla maalla on puolustustarpeita eikä ylimääräistä resurssia ole merkittävästi.

Putinin parikymmentä vuotta kestänyt valtakausi on ollut verinen. Pääministerinä hän aloitti sodan Tšetšeniassa, Georgiassa sodittiin 2008 ja Ukrainassa aloitettiin 2014. Venäjällä on kuristettu sananvapaus henkihieveriin, oppositio ja kaikenlainen kansalaistoiminta tukahdutettu, arvostelijoita tapettu tai heitetty vankilaan. Venäjä ei ole demokratia eikä oikeusvaltio.

Putinin parin päivän takainen televisioesiintyminen, tunnin mittainen raivoa ja vihaa tihkuva vuodatus, ei ollut sanojaan harkitsevan valtionpäämiehen puhetta. Yhtä kummallisen kuvan presidentin toimista antaa muukin teatteri: pitkän valkoisen pöydän päihin istutetut korkean tason neuvottelukumppanit, Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksen televisiointi ja tietenkin myös nyt aloitettu hyökkäys.

Hullun miehen strategia viittaa strategiaan, jossa annetaan ymmärtää päämiehen kykenevän hulluudessaan mihin vaan. Mutta entä jos päämiehen todellisuudentaju on oikeasti kadoksissa? Onko tämä Putinin dramaattinen loppunäytös?

Venäjän ja lännen, myös Suomen, suhteet ovat aallonpohjassa. Aseet puhuvat Euroopassa, Kiova on Helsingistä suurin piirtein yhtä kaukana kuin Berliini tai Kööpenhamina.

Jos länsi vastaisi sotilaallisesti me olisimme kolmannessa maailmansodassa. Länsi ei halua miljoonia uhreja, Putin voi uhrata mitä vain ja kenet vain.

Tavalliset venäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset ansaitsisivat parempaa. Kullakin maalla on isoja kehitystarpeita – kansalaisten pitäisi saada kansalaisoikeudet, toimiva oikeuslaitos, koulutusta, töitä ja turvaa ja taloutta pitäisi kehittää uuteen, vähähiiliseen nykyaikaan.

Tänään Rauhanliitto kutsuu jo toiseen mielenosoitukseen Tehtaankadulle klo 16:30. Poliittiset nuorisojärjestöt järjestävät yhdessä rauhanmarssin lauantaina.